Arkea Australiassa

Lomalta paluusta on miltei tasan neljä viikkoa, ja kylläpä nuo viikot taas hurahtivat nopeasti. Koska viime päivät ovat toistuneet melko samalla kaavalla, ajattelin raportoida tällä kertaa, miltä näyttää ihan tavallinen arkipäivä täällä puolen maapalloa.

Seuraavassa dokumentoituna tiistain 18.9. tapahtumia.

Klo 6:35: Herään siihen, että on kylmä. Katson puhelimesta, että ulkona on vain 6 astetta lämmintä. Syyskuussa ei normaalisti ole enää ihan näin kylmä, mutta tänä vuonna oli muutama erityisen kylmä yö.

Herätyskello on soimassa vasta seitsemältä, joten jään sänkyyn vielä peittoon kääriytyneenä lueskelemaan uutisia ja blogeja. Luen Hesarin ilmaisversiota ja lisäksi selailen satunnaisesti paikallisia uutisia. Suomessa otsikoihin on päätynyt ihmisroskajupakka, kun täällä Perthissä puhututtavat mansikoihin työnnetyt neulat.

Klo 7:35 Uutisia lukiessa hujahti tunti. Päivän säästä näyttää tulevan ihan kelpo, kuva parvekkeeltamme:

20180918_073942

Käyn suihkussa, syön, meikkaan, puen, perus aamutoimet. Aamupalaksi syön mikrokaurapuuroa kahdella valkuaisella, banaanilla ja pakastemustikoilla. Ensimmäisen vuoden ajan söin aina kaksi paahtoleipää kahdella paistetulla kanamunalla. Sittemmin olen todennut, että puuro valmistuu nopeammin. Kahvista olen taas vaihteeksi vieroittanut itseni, joten juon pelkkää vettä.

20180918_075404

Klo 8:45: Lähden töihin. Meillä on liukuvat työajat; lähinnä 9:30 mennessä pitää olla toimistolla, jotta ehtii Daily Scrumiin. West Perthissä asumisessa on se mainio puoli, että töihin kävelee noin 15 minuutissa.

Työpukeutuminen ei ole niin jäykkää kuin pankissa voisi kuvitella olevan. Tyylejä näkee melko laidasta laitaan ja tuotekehitystiimissä monet ovat farkut ja t-paita -linjalla muulloinkin kuin perjantaina, joka on ‘Casual Friday’ ja jolloin on suorastaan kiellettyä tulla liian sliipatussa asussa.

Itse olen käyttänyt samoja vaatteita kuin Suomessakin, lähinnä sillä erotuksella, että lyhythihaisille ja hihattomille (mutta olkapäät peittäville) paidoille on täällä enemmän käyttöä.

Suunnilleen kesäkuusta syyskuuhun pukeudun kevyttoppatakkiin, ellei ole erityisen lämmin päivä. Tänäänkin ulkona on sen verran raikas ilma, että tuulta pitävä takki tulee ihan tarpeeseen.

20180918_085727
Hissipeiliselfie
20180918_090231
Työmatkalta

20180918_090641

Klo 9:00-17:30 Olen töissä. Tänään menee paljon aikaa siihen, kun piirrän tulevaan palaveriin arkkitehtien kanssa kuvaa siitä, mikä integraatio menee minnekin, jotta on helpompi keskustella muutamasta haastavasta kohdasta. Töissä teen aika paljon fasilitointia, ja dokumentointia ja oikeastaan mitä tahansa, mikä edistää tiimiä siinä, että saadaan toteutettua uusia asioita mobiilisovellukseen. Aika paljon aikaa menee myös taustajärjestelmien ja rajapintojen toiminnan selvittelyssä. Meidän tiimissä tehdään luottokortteihin liittyviä toiminnallisuuksia sekä pankin mobiilisovellukseen että verkkopalveluun.

Klo 17:30 – 17:45: Kävelen töistä kotiin. Roolini on siitä mukava, että työt saa yleensä aika hyvin sisällytettyä kahdeksaan tuntiin ja yleensä lähden jo viiden aikoihin kotiin.

20180918_180941
Kotimatkalta

Klo 18-19: Ruokin kissat ja syön. Yleensä koitetaan valmistaa ruokaa isompi annos kerralla jääkaappiin, jota otan myös usein lounaaksi töihin.

20180927_174701
Arjen perinteinen purkkipasta

Klo 19-20: Käyn kuntosalilla.

Klo 20-22: Teen jotain ikuisuusprojekteistani, kuten kirjoitan tai koodaan, tai sitten vaihtoehtoisesti katsotaan tv:tä. Viime aikoina on erityisesti ilahduttanut Netflixistä näkynyt suomalainen sarja Deadwind / Karppi, josta tykkäsin. Toista tuotantokautta odotellessa.

Klo 22-23: Nukkumaanmenoaika.

Continue Reading

Yrittäjäksi vahingossa

Täällä maapallon toisella puolella on nyt talvi. Etukäteen varauduin henkisesti siihen, että heinäkuu voisi olla melko ankea kuukausi – sataa vettä kaatamalla, on kylmä, kaikki tutut lomailevat Suomessa, itse kärvistelen töissä ja stressaan, saanko jatkoa sopimukselle parin kuukauden päästä.

No, ihan mukavaa on oikeastaan elo ollut. Heinäkuu on ollut ensimmäinen kuukausi, kun on ollut melko sopeutunut ja tasainen olo arjessa, eikä niin jatkuvaa kriisiä päällä tai ikävää takaisin Suomeen. Oma kokemukseni noudattaa hyvin kulttuurishokin vaiheita. Pahin myllerrys iski siinä parin kuukauden jälkeen ja nyt kahdeksan kuukauden päästä alkaa viimein olla sellainen olo, että elämä on taas jokseenkin palannut normaaliin uomaansa, täälläkin.

Australian talvikaan ei ole ihan niin kurja kuin etukäteen ajattelin. Vettä sataa välillä ja Suomesta mukaan otetut villasukat ovat päivittäin jalassa. Kevyttoppatakin myös ostin ja enimmäkseen olen käyttänyt täällä sisällä, kun illalla palelee. Välillä voi kumminkin olla useampi päivä putkeen kesäistä, miellyttävän lämmintä ja aurinkoista terassikeliä.

IMG_0339
Talvella on myös välillä hienoja, punaisia auringonnousuja

Päädyin myös pari viikkoa sitten hommaamaan puolivahingossa itselleni paikallisen y-tunnuksen, mikä oli jännä asia. Täällä tuntuu olevan tosi yleistä tehdä töitä jonkinlaisen yhden henkilön yrityksen kautta alihankkijana – Suomessa tiesin lähinnä pari entistä konsulttia, jotka olivat jääneet yrittäjinä asiakkaalleen töihin. Ausseissa on oikein kirjo erilaisia contractor -malleja. Osa on ‘Embedded contractor’ (tähän se suomenkielentaito sitten loppui..), eli voivat olla yrityksessä esimiesasemassa ja organisaatiokaaviossa, mutta tekevät töitä kuitenkin oman firman kautta.

Omassa tilanteessani yrittäjäksi muutautuminen alkoi kolmisen kuukautta sitten, kun aloitin työt nykyiselle työnantajalleni alihankkijana. En ole kuitenkaan yksityisyrittäjä, vaan kuvio menee kaikessa monimutkaisuudessaan niin, että minulla on sopimus toisen yrityksen kanssa, joka laskuttaa asiakasyritystä tekemästäni tuntimäärästä ja maksaa minulle palkkaa sen mukaan. Vähän samaan tapaan, miten konsultointifirmat toimivat, paitsi että tässä tapauksessa välikäsi hoitaa vain ja ainoastaan rahaliikenteen.

Contractor-malli on siitä kätevä, että se on tosi joustava sekä työntekijälle että -antajalle. Työntekijänä saan parempaa palkkaa, mitä saisin yrityksen palkkalistoilla ollessa. Teen myös joustavasti tällä hetkellä 3-5 päivää viikossa, koska laskutan tehtyjen tuntien mukaan, joten satunnaiset ylimääräiset vapaapäivät keskellä viikkoa ovat mahtavaa luksusta. Työnantajalla taas ei toisaalta ole mitään velvollisuutta pitää minua töissä tiettyä tuntimäärää viikossa, joten jos säästöpaineet iskevät, pääsee alihankkijoista helpoiten eroon.

Huonoja puolia mallissa onkin tavallista suurempi stressi siitä, mihin asti sopimusta jatketaan ja mihin budjettia riittää. Lisäksi mitään sairaspäivärahoja, lomapäiviä tai muita työsuhde-etuja ei ole, ne maksellaan itse palkasta.

Pari viikkoa sitten eräs työkaverini, joka on myöskin alihankkijana oman firman kautta kysäisi, että haluaisinko vähän neuvoa yhdessä nettisivuasiassa. Pitäisi saada sivu WordPressillä tehtyä. Googlasin sitten muutaman tunnin ajan (työajan ulkopuolella) ja ostin yhden teeman ja lähetin ohjeet, että mitä tämän henkilön tulisi tehdä. Henkilö oli kiitollinen tästä avusta ja halusi maksaa muutaman satasen palkkaa firmansa kautta vaivannäöstä. Hommasin sitä varten sitten paikallisen y-tunnuksen, eli ABN-numeron. Se oli noin viiden minuutin homma netissä ja ilmaiseksi hoidettu. Sen jälkeen väsäsin Excelillä laskun ja lähetin sen työkaverilleni, ja raha vaihtoi omistajaa.

Helppoa, ku mikä.

Voi olla, että yhden hengen yritykseni liikevaihto jää hurjaan muutamaan sataseen, mutta mistäpä sitä koskaan toisaalta tietää, jos tuolle ABN:lle keksisi vielä muutakin käyttöä.

Continue Reading