Kun ötökkä ruokakaappiin muutti

Meillä asustaa keittiökaapissa uusi lemmikki. Tai no useita lemmikkejä jälkeläisineen. Eräänä iltana pari viikkoa sitten ihmettelin, kun sisällä pörräilee niin paljon pieniä perhosia. Satunnaisesti niitä tulee sisään ikkunasta, mutta harvemmin montaa kerrallaan.

Sitten avasin ruokakaapin oven ja perhoslauma pöllähti vastaan. Yäääk.

Luin netistä, että kyseessä on lajike nimeltä intianjauhokoisa. Nuo pienet pirulaiset munivat elintarvikkeisiin. Hyvän kaapin olivatkin valinneet kodikseen, kun sieltä löytyi avonainen jauhopussi, sokeripussi, kaurahiutaleita ja linssejäkin. No eipä siinä muuta kuin siivoamaan. Avonaiset pussit roskiin ja avaamattomat jääkaappiin. Hyllyjen pesu vahvimmalla myrkyllä, mitä talosta löytyi. Sama toimenpide viereisille kaapeille. Perhosten pesäkaappi jätettiin kokonaan tyhjilleen.

Kului muutama päivä. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, että onneksi niistä päästiin eroon. Turha luulo. Kohta niitä pörräili taas ympäriinsä. Ei montaa, mutta yksi tai kaksi. Kissat olivat innoissaan. Minä vähemmän. Avasin sen tyhjillään olevan kaapin oven, joka jo kertaalleen myrkytettiin. Siellähän niitä sitkeitä nilkkejä pörräili. Myrkytin uudestaan.

20180528_181045
Ja siellä menee taas yksi!

Kului kaksi viikkoa. Luulin taas, että ötököistä päästiin jo eroon, mutta kun ei niin ei. Taas kissa naksutteli siihen malliin jääkaapin päällä, että oli helppo arvata ilman näköhavaintoakin, että vanha tuttuhan siellä taas pörräilee. Tai sen vanhan tutun lapsenlapsi. Avasin sen saman, edelleen tyhjillään olevan ruokakaapin. Jouduin nistimään viisi yksilöä, tyhjästä ruokakaapista! Jo menee hermot.

20180418_165427
Kissojen mielestä kaappikoit ovat ihan kivoja otuksia

Nyt kun aiheeseen päästiin, niin pitää esitellä samalla yksi toinenkin uusi tuttavuus.

Tässä on naapurin hämähäkki, Hämis.

20180516_082423
Siellä se metsästää seitissään. Lähempää tuttavuutta en uskaltautunut tekemään

Olen varmaan satoja kertoja kävellyt hämiksen ohitse, mutta bongasin sen vasta yksi aamu, kun aurinko osui sopivasti seittiin. Hämiksen tapaaminen oli siinä mielessä hyödyllistä, että olin kävelemässä töihin ja huomasin samalla puhelimeni unohtuneen kotiin, kun ryhdyin nappaamaan hämähäkistä kuvaa.

Hämis on ihan jees, kunhan vaan pysyy seitissään eikä tee valloitusretkeä naapuritalon kolmanteen kerrokseen. Paitsi jos pysyttelisi näkymättömissä ja söisi retkensä aikana ruokakaapissa asuvat koiperhoset.

Continue Reading