10 kuvaa Uudesta-Seelannista

Ensimmäisinä päivinä Queenstownissa ja Cardronassa ollessani yritin lokeroida Uutta-Seelantia aiemmin käymieni maiden mukaan. Ensivaikutelma maasta oli yllättävän eurooppalaisoloinen. Maisemassa näkyi kuusi, ja koivukin! Vuoria ihasteltiin jo lentokoneen ikkunasta. Aivan kuten pieni alppikylä kummallisessa paikassa maapalloa.

DSC02012
Queenstown vuorten kupeessa

Mitä enemmän maata tuli nähtyä, sitä enemmän totesi, että Uusi-Seelanti on ihan omanlaisensa. Pienelle pinta-alalle mahtui todella monipuolista maisemaa vuorista, länsirannikon sademetsistä ja eteläsaaren pohjoisosan rannoista koostuen.

DSC02099
Kiviä ja sademetsää. Huomatkaa kevyttoppatakki keskikesällä, vaikka ei siellä nyt NIIN kylmä ollut, lämmintä alimmillaan ehkä 15 ja useana päivänä +30 tuntumassa. Sade oli ihan miellyttävää, tosi hienojakoista tihkua.
DSC02196
Maalaismaisemaa ja viinitilojakin löytyi
DSC01879
Kirkasvetisiä jokia oli paljon

Taru Sormusten Herrasta -elokuvan maisemat tulivat tietysti mieleen joka mutkassa ja välillä pitikin googlata, että missä sitä leffaa oikeastaan kuvattiinkaan. Wellingtonissa hotellissa katsottiin koko trilogia läpi ja tutun näköisiä maisemia putkahti monessa kohdassa. Vielä olisi pohjoissaaren Mordor-vuoret näkemättä!

DSC02213
Wellington on silmää kiehtova kaupunki ja taatusti tuulisin paikka missä olen koskaan ollut.
DSC02137
Haltiametsää

Uudessa-Seelannissa olisi myös riittänyt kaikenmoisia aktiviteetteja, mutta luontofiilistelijälle ihan pelkkä kävely ja autoilu eri paikoissa toimi riittävänä virikkeenä. Reissun kohokohtia oli matka Milford Soundille ja kajakointi Punakaikin maisemissa.

DSC01894
Milford sound sykähdytti. Lisää vuoria, vesiputos, hylkeitä ja delfiinejä, aah.
DSC02167
Punakaikin lähellä, kaukana häämöttävät Pancake Rocksit

Kaikki tuntevat Australian rajalla -sarjan, mutta täytyy kyllä sanoa, että Uuteen-Seelantiin oli vielä tiukempi kuulustelu, kuin kertaakaan Australiaan tullessa. Passintarkastuksessa onnistuin jotenkin epäjohdonmukaisesti mongertamaan, että olisimme koko reissun ajan Queenstownissa, vaikka lensimme Wellingtonista takaisin. Sen seurauksena kyseltiin monta kysymystä lisää, jonka jälkeen laukut vielä läpivalaistiin.

Rajavalvonnan on tietysti syytäkin olla tiukka, kun ainakaan suomalaisella passilla maahan ei tarvinnut viisumia. Lisäksi maan suurena riesana Australiankin tavoin on tuontilajit. Erilaisia mäntylajeja ja douglaskuusia kasvaa Otagossa holtittomasti ja niitä yritetään erilaisin kampanjoin ja myrkytyksin saada kuriin. Myöskään kanit eivät ole pelkästään Australian ongelma, vaan Uudessa-Seelannissakin niitä juoksi ympäriinsä valtoimenaan.

DSC02000
Kuusentappo-operaatio käynnissä

Onnistunut reissu kaikkensa ja 7 tunnin lentomatkasta huolimatta menisin uudelleenkin, jos vain tilaisuuksia tulee.

DSC02085
Continue Reading

Tuntemuksia Singaporessa

Singaporella on kumma vaikutus minuun. IMG_1199

Tutustuimme ensimmäistä kertaa vuonna 2010, kun asuin maassa vaihto-oppilaana neljä kuukautta. Opiskeluaika oli ihan mieluisaa ja tykkäsin maasta, mutta en ole koskaan vakavissani harkinnut Singaporeen muuttamista. Maassa on paljon puolia, joista en pitänyt – ruuhkaisuus, ahtaus, kostea kuumuus, vuodenaikojen puuttuminen, noin muutamia mainitakseni.

Silti Singapore vetää puoleensa ja päädyn sinne yhä uudelleen ja uudelleen. Ja joka kerta Singaporeen mennessä on voimakas tunne, että palaisin kotiin.

IMG_1200

Jos asuisin Singaporessa nyt, olisi kokemus toki erilainen kuin vuonna 2010.

Opiskeluaikoina nukuin homeelta haisevalla patjalla makuupussissa (kyllä. neljä kuukautta.) ja jaoin huoneeni saksalaisen kämppikseni kanssa.

IMG_4811
Koti 7 vuoden takaa on yhä olemassa

Ostin melkein joka päivä tai joskus useammankin kerran päivässä ruokani samasta kasvisruokakojusta. Luennot eivät syöneet kovin isoa osaa päivästä, vain muutaman tunnin, mutta kotitehtäviin ja ryhmätöihin sai uppoamaan aikaa enemmänkin. Luentojen välissä kävin uimassa kampusalueen isossa uima-altaassa, jossa olin usein ainut opiskelija aasialaisten vältellessä auringonpaahdetta ja rusketusta. Torstaina oli ‘ladies night’, eli naiset pääsivät ilmaiseksi sisään yökerhoihin. Suosittu hengailupaikka oli Clarke Quayn silta, jonka lähettyvillä oli 24-7 juomia myyvä kioski ja julkinen WC.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin samaiselle sillalle oli ilmestynyt ruokakojuja ja kuten Suomessa, myös Singaporessa alkoholin myynti on kielletty klo 21 jälkeen illalla. Olisin todennäköisesti sillalla notkumisen sijaan jossain megalomaanisessa pilvenpiirtäjässä töissä ja paikalliseen tapaan työtunteja kertyisi vähintään 45 per viikko. Viikonloppuisin reissaisin ehkä Malesiaan tai Indonesiaan. Tai sitten tuskailisin sitä, kuinka lyhyt aika viikonloppu on lähteä minnekään ja viettäisin aikaani tietokoneella tornitalon 40 neliön kaksiossa…

IMG_1202

Viimeisin käyntikerta Singaporessa oli viikko sitten. Reissu oli viikonlopun mittainen pikapyrähdys, mutta ihan piristävä sellainen, kun en ollut kertaakaan poistunut Australiasta vielä sen jälkeen, kun tänne vuosi sitten laskeuduin. Perth ja Singapore ovat lopulta todella erilaisia kaupunkeja. Perthissä riittää pinta-alaa ja omakotitaloja, kun taas Singapore on paljon korkeammalle rakennettu ja suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloissa. Singaporesta saatava asiakaspalvelu on erilaista kuin Perthissä, usein lähempänä suomalaista tyyliä kuin aussien iloista “Hi, how are you?” kassatervehdystä. Suurin osa puhuu ihan sujuvaa englantia, ja myös kiinaa kuulee usein puhuttavan ympärillä. Pienistä ruokakojuista ympäri maata saa todella hyvää ruokaa ja tuoreita hedelmämehuja muutamalla dollarilla. Yleisvire on erilainen, luonnollisesti paljon aasialaisempi.

Viikonlopussa ehti ihan kohtuullisesti kiertää päänähtävyydet. Aikaero Perthistä Singaporeen on sama, joten vaikka lentomatka onkin kestoltaan 5-6 tuntia, niin ihan kohtuullisen virkeänä perillä oli yölennosta huolimatta.

Seuraava reissu tuleekin tehtyä sitten Suomeen, 13 kuukauden poissaolon jälkeen. Jännittävää!

 

Continue Reading

Viiden päivän hiljaisuus

Terveisiä Belgiasta! Täällä vietetään viimeistä päivää ja huomenna matka jatkuu kohti Australiaa.

Seikkailu kohti uutta asuinmaata kohden käynnistyi viimein lauantaina, kun lensimme siskoni Maaritin kanssa talvisesta Suomesta syksyiseen Brysseliin ja sieltä junalla Ghentiin.

IMG_3315
Lumipyry Helsingissä lähtöä edeltävältä viikolta

IMG_3331
Näky Maunulassa eräs aamu lähtiessäni töihin

Matkalaukut olin pakannut ja punninnut kahteen kertaan ennen lähtöä, mutta silti mystinen fysikaalinen laajenemisilmiö tapahtui viimeisen punnituksen ja lähdön välillä. Baggage droppia Helsinki-Vantaalla tehdessäni lentokenttävaaka näytti 22,5 kg, joten halpalentoyhtiön virkailija passitti takaisin jonon perälle tyhjentämään laukusta pois 2,5 ylimääräistä kiloa. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa 50 euron ylipainomaksu. Onneksi oli sisko matkassa, joten tyhjensin nopsaa päällimmäiset tavarat laukusta omaani ja siskon käsimatkatavaroihin. Portilla tuli vielä sanomista liian leveältä näyttävästä käsimatkatavarasta ja jouduin hetkeksi sivuun lipuntarkastusjonosta. Onneksi toinen virkailija saapui pian paikalle tarkistamaan laukun ja totesi, että koko on ihan ok, ja pääsin lopulta kapuamaan lentokoneeseen.

IMG_3346
Belgia lentokoneen ikkunasta

IMG_3368

Belgiassa oli syksyisen sateinen sää ja mukavaa seuraa. Vähän harmitti se, että jotain tärkeää jäi Suomeen – ääneni! Lauantaina ei tullut ulos muuta kuin kuiskauksia. Illalla join urheasti monta mukillista teetä, söin hunajaa suoraan lusikasta ja toivoin, että ääni paranisi kunnollisten yöunien jälkeen. Eipä parantunut. Sunnuntaina edelleen pelkkää pienen pientä pihinää. Maanantaina sama juttu. Tiistaihin keräsin kaiken toivoni ja ei – aamulla heräsin edelleen siihen, että pystyin ainoastaan kuiskaamaan. Harkitsin lääkärissä käyntiä monta kertaa, mutta netti kertoi, että kurkunpääntulehdukseen auttaa lähinnä äänihuulten lepo, eikä lääkärissä voida asialle paljoakaan tehdä. Siispä täytyi vain elellä hiljaa ja odottaa. Tiistaina onneksi oli jo havaittavissa pientä edistystä, kun pystyin viimein illasta jo jonkinlaisia matalataajuuksisia mörähdyksiäkin tuottamaan.

IMG_9576
Belgialainen takapiha kanatarhoineen

Tänään ääntä on jo tullut vähän, mutta toipumisvaiheessa ollaan vielä, eikä äänihuulia ole uskaltanut kovin paljoa rasittaa. No, kohta onkin edessä 25 tunnin lentohiljaisuus ja sompailu matkalaukkujen kanssa jatkuu. Saa nähdä, jääkö osa tavaroista matkalle vai pääsenkö kimpsuineni ja kampsuineni perille saakka.

 

Continue Reading