Kuukausi jo vierähtänyt siitä, kun tänne saavuin. Siispä ensin tilastot:

• 12 lähetettyä työhakemusta (joista 8 Australiassa ollessa)
• 0 nähtyä torakkaa/hämähäkkiä/muuta isoa ja pelottavaa otusta

Työnhaku on ollut nihkeämpää kuin luulin. Olen viilannut CV:tä ja eri versioita cover lettereistä ihan loputtomiin ja lukenut vinkkejä ja soitellut hakemusten perään (jonottanut pahimmillaan yli 30 minuuttia jonnekin HR:n yleispuhelinnumeroon, ihanaa) ja tullut tutuksi aussien ystävällisten, mutta tyhjien lupausten kanssa (“soittelen huomenna” ja kukaan ei tietenkään soita huomenna). Paikalliset tosin sanovat, että nyt on vuoden huonoin aika hakea töitä ja no worries ja tänäänkin sain hyvän neuvon, että ei pitäisi aina vaan suorittaa asiasta ja elämäntilanteesta ja maasta toiseen vaan nauttia elämästä ja ottaa rennosti.

Jännä juttu sinänsä tiedostaa tällaisen äkillisen työttömyyden myötä, miten voimakkaasti sitä onkin itsensä rakentanut sen varaan, että on joko opiskelemassa tai töissä. Tuntuu syylliseltä, ahdistavalta ja väärältä olla vain kotona statuksella työtön. Olisin odottanut, että tuollainen tunne iskisi ehkä puolen vuoden työttömyyden jälkeen, mutta fiilis oli kyllä ihan välittömästi tänne tulon jälkeen. Toki siksi olen jatkuvasti keksinyt itselleni kaikkea tekemistä, mutta nekin melko suorituskeskeisellä tavalla enkä siten, että otanpa nyt rennosti ja nautinpa nyt elämästä. Onneksi kesälomakausi on alkamaisillaan, niin tulee muutaman viikon pakkopysähdystauko nykytilanteeseen.

Satunnaisista ahdistuksista huolimatta täällä on kyllä ollut edelleen paljon hienojakin hetkiä ja kelit kohdillaan. Asumme ihan Kings Parkin vieressä, mikä on laaja puistoalue ja kasvitieteellinen puutarha Perthin keskustan lähettyvillä, joten siellä on tullut käytyä useita kertoja viikossa. Muutama päivä sitten otin kameran mukaan lenkille kuvatakseni vähän lähiympäristöä, joten ohessa muutama kuva vakioreitiltäni.