Ensimmäinen viikko takana eloa ja oloa Perthissä. Sen kunniaksi tilastot:

• 7 lähetettyä työhakemusta (joista 3 Australiassa ollessa)
• 0 nähtyä torakkaa
• 0 nähtyä hämähäkkia
• 0 nähtyä muuta isoa ja pelottavaa hyönteistä

Eli kaikki hyvin täällä. 🙂 Tosin yksi valtava, tulta syöksevä hämähäkki nähtiin eilen, mutta se ei ollut kovinkaan nopealiikkeinen:

Äänikin palasi vihdoin yli viikon odottelun jälkeen normaaliksi ja matkalaukun sain myös onnistuneesti Brysselin, Frankfurtin, Singaporen ja Melbournen viikonloppupysähdyksen jälkeen perille asti. Kissat vapautuivat Melbournen karanteenista minimiajan oleskeltuaan (10 päivää) ja matkasivat sitten vielä lentokoneella ja pakettiautolla useita tunteja Perthiin. Olisin odottanut, että eläimet olisivat olleet vähintäänkin kevyesti traumatisoituja ja laihtuneita ruipeloita noin pitkän rupeaman jäljiltä. Kantokopasta tuli kuitenkin perillä ulos kaksi reipasta ja hämmentävän normaalinoloista maailmanmatkaajaa. Kissat tottuivat parissa päivässä uuteen kotiinsa ja rallittelevat täällä nyt ympäriinsä siihen malliin, kuin olisivat koko ikänsä asuneet Australiassa.

Ensimmäinen viikko on kissainhoidon lisäksi kulunut pitkälti erilaisia maahanmuuttoasioita hoitaessa, Australiassa oloa ihmetellessä ja vähän myöskin töitä hakiessa. Joulukuun puoliväliin on enää kolmisen viikkoa ja sen jälkeen on yleensä erittäin hiljaista työnhakurintamalla, joten pitää koittaa nyt vielä, kun joitain mahdollisuuksia tuntuisi olevan. Sitten voin itsekin lomailla rauhassa tai keksiä jotain ihan muuta tekemistä, jos mitään kiinnostavaa ei löydy siihen mennessä.

Sää on ollut täällä erittäin miellyttävä. Koko viikkona ei ole näkynyt juurikaan pilviä ja lämpötila on pysytellyt mukavasti 20-30 asteessa. Hämmästyn joka kerta mennessäni ulos, kun on niin lämmintä, vihreää ja kaunista.

Eiköhän täällä viihdy pari vuotta ihan sujuvasti!