Kesälomalla Suomessa käydessäni tuli innostuttua eläkeläisseurassa ollessani +60-vuotiaiden tyypillisestä harrastuksesta, eli sukututkimuksesta. Näin kaukana synnyinseutua asuessa omat juuret ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kuin aikaisemmin. Onhan se jonkinlainen osa itsetuntemusta tietää, että mistä sitä onkaan alunperin kotoisin.
Ensimmäisenä kirjauduin MyHeritage-nimiseen sukupuuohjelmaan. En halunnut maksaa ohjelman vuosimaksua, mutta onneksi muut sukulaiseni olivat naputelleet sinne tietoja sen verran, että sain kahden viikon kokeilujakson aikana noin 500 ihmisen sukupuun aikaiseksi. Myöhemmin lisäsin tiedot Geniin, joka on varustettu köykäisemmällä käyttöliittymällä ja on välillä hemmetin hidas lataamaan tietoja (ainakin täältä käsin). Geni osasi kuitenkin yhdistää äitini puolen sukupuun johonkin laajempaan puuhun ja löytää tällä hetkellä joidenkin henkilöiden kautta yli 2,000 yhteyttä. Myös MyHeritagesta löysin jonkun toisen kokoaman yli 35 000 henkilöä sisältävän puun, jonka jokin haara yhdistyy isäni puolen sukuun. Näistä riittäisi materiaalia selvitellä yhteyksiä tarkemminkin.
Mitä sukupuustani sitten opin? Ainakin puu havainnollisti hyvin sen, miten järisyttävän paljon maailma on muuttunut ihan viime vuosikymmeninä. Sukulaiseni vanhemmistani alkaen ovat Puolangalta kotoisin ja Kainuu jatkuu suvun kotipaikkana pitkälti sinne saakka mihin asti suoria esivanhempia nimellä löytyy, eli 1600-luvulle saakka. Neljä vuosisataa on viljelty Kainuun peltoja, kunnes maailma muuttui ja neljästä 1980-1990 -luvulla syntyneestä sisaruksesta yksi muutti Belgiaan, toinen seurustelee meksikolaisen kanssa ja kolmas muutti Australiaan.
Havaintoa muuttuneesta maailmasta vahvisti se, kun kiinnostuin sukupuuta tutkiessani myös Suomen historiasta ja tutkin netistä erityisesti Puolangasta kertovia vanhoja tarinoita. Materiaalia soisi olevan enemmänkin, mutta onneksi löytyi sentään Puolankainfo.fi, jonka juttukokoelmasta löysin mm. mummoni kirjoittaman artikkelin ‘Talvisotamuistoja’ ja lisäksi kiinnostavan kolmiosaisen juttusarjan “Lääkärinä Puolangalla”. Noiden perusteella Puolanka on ollut 1930- 1940 -luvulla aikamoisen erilainen paikka kuin nykyjään: Lutikat, russakat ja täit ovat olleet yleisiä, sairauksia on hoidettu ties millä eritteillä kotikonstein, väki on yleisesti ottaen ollut köyhää, oppimatonta ja taikauskoista, puukotuksia oli suhteellisen usein, kahviin on sekoitettu korviketta ja ruuasta ja elintarvikkeista on ollut muutoinkin pulaa. Tämä kaikki alle 100 vuotta sitten! Yksi lapsuuden muistoni 1922 vuonna syntyneestä mummostani onkin, että hän joskus huomautti kuoriessani omenaa kuorimaveitsellä, että hedelmää menee hukkaan, ja näytti, miten kuoren saa otettua tarkemmin pois puukon avulla. Eipä tällaista nykyisin paljoa ajatella, kun roskiin tulee heitettyä välillä turhankin paljon kelvohkoa syötävää. Kiinnostavaa nähdä, miten erilaisessa maailmassa asumme vaikka 50 vuoden kuluttua tästä eteenpäin.
Geenitestitulos vahvisti sitä, mitä jo sukupuuni perusteella vähän arvelinkin – olen itse 99% suomalainen ja alle 1% siperialainen, eli joku on joskus muinaisten roomalaisten aikoihin kävellyt Venäjän puolelta Kainuuseen ja sinne koko suku onkin sitten enimmäkseen jämähtänyt seuraavien vuosisatojen ajaksi. Geeniosumat olivat myös kiinnostavia ja muutamalta tuntemattomalta tuli osumien perusteella yhteydenottojakin. Yhden kanssa selvittelimme useammankin sähköpostin verran meidän yhteistä esivanhempaa. Lopulta arvelimme, että ihan niin suorasta sukulaisuussuhteesta ei ollut kyse, mitä geenitestin perusteella olisi voinut päätellä, vaan todennäköisesti olimme sukua useamman kaukaisemman yhteyden kautta.
Geenitutkimuksen materiaaliin voisi perehtyä vielä paljon syvemminkin. Terveysraportinkin teetin ja silmäilin pintapuolisesti läpi. Mitään järisyttäviä yllätyksiä sieltä ei löytynyt, lähinnä sitä mitä tiesin ennaltakin, mutta on toki kiintoisaa, että tuollaistakin dataa pystytään nykyisin suoraan geeneistä lukemaan. Koko tutkimusala menee varmasti hurjaa vauhtia eteenpäin ja jatkuvasti tiedetään tarkemmalla tasolla, mikä geeni vaikuttaa mihinkin. Kiinnostavaa!
