Page 8 – Sillä välin toisaalla

Joulukuinen lenkkireitti kuvina

18/12/2016 2 Comments

Kuukausi jo vierähtänyt siitä, kun tänne saavuin. Siispä ensin tilastot:

12 lähetettyä työhakemusta (joista 8 Australiassa ollessa)
0 nähtyä torakkaa/hämähäkkiä/muuta isoa ja pelottavaa otusta

Työnhaku on ollut nihkeämpää kuin luulin. Olen viilannut CV:tä ja eri versioita cover lettereistä ihan loputtomiin ja lukenut vinkkejä ja soitellut hakemusten perään (jonottanut pahimmillaan yli 30 minuuttia jonnekin HR:n yleispuhelinnumeroon, ihanaa) ja tullut tutuksi aussien ystävällisten, mutta tyhjien lupausten kanssa (“soittelen huomenna” ja kukaan ei tietenkään soita huomenna). Paikalliset tosin sanovat, että nyt on vuoden huonoin aika hakea töitä ja no worries ja tänäänkin sain hyvän neuvon, että ei pitäisi aina vaan suorittaa asiasta ja elämäntilanteesta ja maasta toiseen vaan nauttia elämästä ja ottaa rennosti.

Jännä juttu sinänsä tiedostaa tällaisen äkillisen työttömyyden myötä, miten voimakkaasti sitä onkin itsensä rakentanut sen varaan, että on joko opiskelemassa tai töissä. Tuntuu syylliseltä, ahdistavalta ja väärältä olla vain kotona statuksella työtön. Olisin odottanut, että tuollainen tunne iskisi ehkä puolen vuoden työttömyyden jälkeen, mutta fiilis oli kyllä ihan välittömästi tänne tulon jälkeen. Toki siksi olen jatkuvasti keksinyt itselleni kaikkea tekemistä, mutta nekin melko suorituskeskeisellä tavalla enkä siten, että otanpa nyt rennosti ja nautinpa nyt elämästä. Onneksi kesälomakausi on alkamaisillaan, niin tulee muutaman viikon pakkopysähdystauko nykytilanteeseen.

Satunnaisista ahdistuksista huolimatta täällä on kyllä ollut edelleen paljon hienojakin hetkiä ja kelit kohdillaan. Asumme ihan Kings Parkin vieressä, mikä on laaja puistoalue ja kasvitieteellinen puutarha Perthin keskustan lähettyvillä, joten siellä on tullut käytyä useita kertoja viikossa. Muutama päivä sitten otin kameran mukaan lenkille kuvatakseni vähän lähiympäristöä, joten ohessa muutama kuva vakioreitiltäni.

Kartta — Kings Park kartalla. Asumme tuossa sinisessä pisteessä, joten matka puistoon tai joenvarteen on mukavan lyhyt

Tämä tie on nimeltään Cliff Street ja edessä häämöttää Jacob’s Ladder, eli 242 porrasaskelmaa alas Cliff Streetiltä Mounts Bay Roadille.

Jacob´s ladder on todella suosittu urheilupaikka, eli noita portaita juostaan ylös, alas ja taas uudelleen ylös. Portaikko oli tämän vuoden keväällä remontissa ja paikallislehdessä oli suorastaan juttu portaikon avaamisesta, kun “fitnessfanaatikot” pääsivät taas juoksemaan portaita. Itse olen tietty myös hurahtanut portaisiin. 242 askelta on juuri sopiva, että jaksaa vielä jokseenkin hölkkäillä ylös. Tosin portaat ovat tosiaan niin suositut, että joskus klo 17 jälkeen ylös on mennyt lähinnä mateleva jono ihmisiä, kun molemmista suunnista tulee porukkaa eikä mistään mahdu ohittamaan.

Kings Parkissa, melko pian sisäänkäynnin jälkeen. Kings Park on Mt Eliza -nimisen kukkulan päällä, joten maisemat ovat tosi hienot kaupunkiin ja joelle päin

Perth

Kuuma, kuumempi, fintech

11/12/2016 2 Comments

Ooh, taas on sunnuntai. Tästähän on tulossa ihan perinne, että sunnuntaina täytyy istua hetkeksi alas ja kirjoitella viikon kuulumiset.

Kuten viime postauksessa tuli mainittua, kokeilin ensimmäistä kertaa Meetup -nimistä sovellusta ja päädyin sen kautta Fintech Perth -järjestön järjestämään paneelikeskusteluun. Fintech on lyhenne sanasta financial technologies ja sanalla viitataan yrityksiin, jotka käyttävät uutta teknologiaa tai uuden teknologian mahdollistamaa liiketoimintamallia korvaamaan perinteisesti pankkien ja muiden finanssialan yritysten tarjoamia palveluja.

Fintech -yrityksiä on pulpahdellut pinnalle jo pidemmän aikaa ja osa niistä on hyvinkin menestyneitä, esim. ruotsalainen Klarna (perustettu v. 2005), joka tarjoaa verkkomyyjille maksupalvelua. Näin ulkosuomalaisen näkökulmasta hyödyllinen palvelu on kahden virolaisen v. 2011 perustama TransferWise, jolla saa siirrettyä halvemmalla rahaa maasta toiseen verrattuna siihen, että tekisi siirron suoraan ulkomaalaiselta tililtä suomalaiselle tilille. Fintech on kiinnostava aihe siksi, että esimerkiksi pankkien liikevaihdosta on siirtymässä osa tuoreille digi-startupeille, mutta isoa ubermaista globaalia läpimurtoa ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Siksi olisi erinomainen aika selvittää, että mitä oikein missäkin maassa tapahtuu ja mitä uusilla hype-teknologioilla, kuten blockchain, voi ihan oikeasti tehdä.

Fintech-tapahtumassa tuli hauskasti esille muutamat aussien ja suomalaisten väliset eroavaisuudet. Tapahtuman kuvauksessa mainittiin, että tapahtuma kestää klo 18-20 ja sinä aikana olisi kaksi esitystä ja paneelikeskustelu. Ensimmäinen puolituntinen kuitenkin syötiin rennosti pizzaa ja juotiin olutta, mikä oli kivaa, koska tuli myös huomaamattaan juteltua siinä samalla parin ihmisen kanssa. Alkuperäistä agendaa ei muutoinkaan seurattu kovin orjallisesti. Aiheena piti olla crowdfunding, mutta siitä ei oikeastaan keskusteltu ollenkaan, kun paneelikeskustelun osapuolet innostuivat puhumaan ihan muista aiheista. Tuntui kamalan epäjärjestelmälliseltä näin suomalaisen insinöörin näkökulmasta. Aussit olivat myös vakuuttavia puhumaan, mutta asiasisältö ei ihan koko esityksen ajan ollut niin loogisesti etenevää, mihin Suomessa on tottunut. Välillä tuntui, että keskustelijat yrittivät jyrätä omalla agendallaan toistensa päälle sen sijaan, että olisivat puhuneet samasta aiheesta. Kokonaisuus oli kumminkin ihan hyvä ja inspiroiva. Nyt, kun kerrankin olisi aikaa, pitäisi kyllä paremmin perehtyä tuohon fintech-maailmaan.

Muutoinkin viikko on sujunut ihan mukavissa merkeissä. Olen tehnyt youtube-joogaa, ulkoillut, tavannut paria ihmistä ja käynyt purjehtimassa katamaraanilla. Hiljalleen alkaa löytyä jonkinlaiset rutiinit, vaikka uutta ja outoahan tämä vielä on. Viikon kohokohta oli eilinen purjehdus Perthin läpi kulkevalla Swan Riverillä. Täältä voi vuokrata tuollaisia pieniä katamaraaneja n. 30 eur / tunti, jolla voi purjehtia Swan Riverillä ilman minkäänlaista aiempaa purjehduskokemusta. Kivaa oli!

Perth

Kuinka löytää uusia ystäviä ulkomailla?

04/12/2016 2 Comments

Viime viikon alussa katosi alun keveän hilpeä lomatunnelma ja todellisuus vyöryi päälle. Täällä sitä nyt ollaan keskellä ei-mitään yhdessä maailman maantieteellisesti eristäytyneimmistä kaupungeista, 13 000 kilometrin päästä Suomesta, kahden miljoonan asukkaan joukossa, joista tunnen yhden ainoan ihmisen.

Aktiivinen itsensä tutustuttaminen uusiin ihmisiin tuntui aluksi vaikealta, koska Suomessa on ollut niin pitkään melko vakiintunut kaveripiiri, jota on sitten huomaamattaan tullut vuosien varrella kasvatettua. Vaihto-opiskelukuvioissa v. 2010 taas tutustuminen tapahtui ihan itsestään, kun pieneen pinta-alaan oli matkustanut yli tuhat samassa tilanteessa olevaa eri puolelta maapalloa. Täällä opiskelu/työ/harrastuskuvioiden puuttumisen vuoksi huomasi nopeasti, että täytyi keksiä ihan uusia keinoja kavereiden hankkimiseen, jottei jää yksin. Viikon varrella onkin tullut testattua monenlaisia tapoja:

Yhteydenotto muihin maassa oleviin suomalaisiin
Varmasti vähiten eksoottinen tapa aloittaa tutustuminen on tavata suomalaisia, koska heidän kanssaan löytyy aina jotain yhteistä. Facebookista löytyy ulkosuomalaisten ryhmiä ja tapahtumia, joihin on hyvin matala kynnys osallistua. Ryhmässä voi myös kysellä itselleen kahviseuraa ihan suoraan, tai sitten voi epäsuorasti päätyä tutustumaan ihmisiin. Itse lupauduin auttamaan paria perhettä satunnaisesti lastenhoidossa, koska tarvetta suomenkieliselle avulle on ja on mielenkiintoista nähdä, miten muut ulkosuomalaiset täällä elävät ja oleskelevat. Otin myös yhteyttä erääseen henkilöön, jonka paikallisesta elämästä kertovaa blogia olen lukenut ja kävimme viime viikolla lounaalla.
Tutun tutut ja oman verkoston hyödyntäminen
Australiassa voi kuulemma lähestyä ihan tuntemattomiakin ihmisiä ilman, että he ignooraavat lähestymisyrityksesi ja miettivät suomalaisten tapaan, että mitäköhän taka-ajatuksia tuollakin on mielessä. Itse en ole ollut ainakaan vielä noin rohkea, mutta kynnys madaltuu hitusen, jos uuden tuttavan kanssa on edes joku yhteinen tuttu. Kun muutin asuinpaikkani Facebookissa, otti yllättäen eräs singaporelainen minuun yhteyttä, jota en kovinkaan hyvin ennestään tunne. Kyseisen henkilön lapsi on asunut monta vuotta Perthissä ja koko perhe on kokoontumassa viikonloppuna täällä, joten minut sitten pyydettiin mukaan illalliselle. Hauskaa ja randomia! Illallinen on tänään, joten mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää.
Kaveri- ja harrasteryhmät Facebookissa
Naamakirjasta löytyy paljon eri aihepiirien ympärille muodostuneita ryhmiä. Ryhmiin liittyminen on myöskin hyvin matalan kynnyksen juttu – tarvitsee vaan painaa painiketta, ja sitten onkin osa yhteisöä, jos ylläpito hyväksyy jäsenyytesi. Aktiivisin ryhmistä joihin olen liittynyt, on nimeltään “New friends (Perth girls only)”, jossa on melkein 700 jäsentä. Ryhmässä on paljon kavereita vailla olevia yksinäisiä tyttöjä eri taustoilla – on itärannikolta länteen muuttaneita ausseja, on maahanmuuttajia, on vaikeassa elämäntilanteissa olevia, on niitä, joiden miehet ovat useita viikkoja kaivoksella töissä käymättä kotona, on sellaisia, joiden nykyinen kaveripiiri ei syystä tai toisesta tunnu riittävältä. Ryhmän ikäjakauma on n. 18-40 ja päivittäin on käynnissä useampi aktiivinen keskustelu, joten ihan pelkästään ryhmään liittyminenkin vähensi yksinäisyyden tunnetta. Melkein päivittäin joku ehdottaa tapaamista ryhmän feedissä, “Anyone free to maybe meetup at Fremantle today”, tai joku on perustanut jo aiemmin eventin tavatakseen ihmisiä.
Viime perjantaina rohkaistuin osallistumaan ryhmän jäsenten järjestämään piknikkiin. Kokemus oli positiivinen ja suurin osa porukasta tosi mukavaa, enimmäkseen maahan juuri muuttaneita brittejä. Parin henkilön kanssa juteltiin enemmänkin ja vaihdettiin yhteystietoja.
Meetup-sovelluksen käyttö
En ole selvittänyt, onko Meetup käytössä Suomessa, mutta täällä se on kohtuullisen aktiivinen. Meetup on mobiilisovellus, jolle ilmoitat kiinnostuksen kohteesi, jonka jälkeen voit liittyä kohteiden ympärille perustettuihin ryhmiin. Ryhmissä järjestetään tapaamisia, joista saa sovelluksen kautta tietoa ja joihin voi myös puhelimella ilmoittautua. Esimerkkinä valitsemieni ryhmien perusteella minulle ehdotetaan ensi viikolle mm. seuraavia tapahtumia: “Startup Pub Crawl for West Tech Perth”, “Easy Early Tuesday morning run 9.5Km River loop”, “3D Printed Projects, Open Workshop”, “Leading Technology Innovation & IoT for the Energy & Resources Sector”. Kiinnostavaa ja helppoa! Olen menossa ensi viikolla ainakin Fintech Perth -ryhmän järjestämään tapahtumaan crowdfundingista, jota odotan tosi mielenkiinnolla.

Perth

Alkutunnelmia Perthistä

27/11/2016 2 Comments

Ensimmäinen viikko takana eloa ja oloa Perthissä. Sen kunniaksi tilastot:

7 lähetettyä työhakemusta (joista 3 Australiassa ollessa)
0 nähtyä torakkaa
0 nähtyä hämähäkkia
0 nähtyä muuta isoa ja pelottavaa hyönteistä

Eli kaikki hyvin täällä. 🙂 Tosin yksi valtava, tulta syöksevä hämähäkki nähtiin eilen, mutta se ei ollut kovinkaan nopealiikkeinen:

Käytiin Arcadia Australia -nimisessä konemusatapahtumassa, jossa on tuollainen hillittömän iso vanhoista helikoptereista ym. muusta kierrätysmateriaalista valmistettu hämähäkki

Äänikin palasi vihdoin yli viikon odottelun jälkeen normaaliksi ja matkalaukun sain myös onnistuneesti Brysselin, Frankfurtin, Singaporen ja Melbournen viikonloppupysähdyksen jälkeen perille asti. Kissat vapautuivat Melbournen karanteenista minimiajan oleskeltuaan (10 päivää) ja matkasivat sitten vielä lentokoneella ja pakettiautolla useita tunteja Perthiin. Olisin odottanut, että eläimet olisivat olleet vähintäänkin kevyesti traumatisoituja ja laihtuneita ruipeloita noin pitkän rupeaman jäljiltä. Kantokopasta tuli kuitenkin perillä ulos kaksi reipasta ja hämmentävän normaalinoloista maailmanmatkaajaa. Kissat tottuivat parissa päivässä uuteen kotiinsa ja rallittelevat täällä nyt ympäriinsä siihen malliin, kuin olisivat koko ikänsä asuneet Australiassa.

Toinen reissaaja makoilemassa kokolattiamatolla

Ensimmäinen viikko on kissainhoidon lisäksi kulunut pitkälti erilaisia maahanmuuttoasioita hoitaessa, Australiassa oloa ihmetellessä ja vähän myöskin töitä hakiessa. Joulukuun puoliväliin on enää kolmisen viikkoa ja sen jälkeen on yleensä erittäin hiljaista työnhakurintamalla, joten pitää koittaa nyt vielä, kun joitain mahdollisuuksia tuntuisi olevan. Sitten voin itsekin lomailla rauhassa tai keksiä jotain ihan muuta tekemistä, jos mitään kiinnostavaa ei löydy siihen mennessä.

Sää on ollut täällä erittäin miellyttävä. Koko viikkona ei ole näkynyt juurikaan pilviä ja lämpötila on pysytellyt mukavasti 20-30 asteessa. Hämmästyn joka kerta mennessäni ulos, kun on niin lämmintä, vihreää ja kaunista.

Eiköhän täällä viihdy pari vuotta ihan sujuvasti!

Belgia

Viiden päivän hiljaisuus

16/11/2016 No Comments

Terveisiä Belgiasta! Täällä vietetään viimeistä päivää ja huomenna matka jatkuu kohti Australiaa.

Seikkailu kohti uutta asuinmaata kohden käynnistyi viimein lauantaina, kun lensimme siskoni Maaritin kanssa talvisesta Suomesta syksyiseen Brysseliin ja sieltä junalla Ghentiin.

Lumipyry Helsingissä lähtöä edeltävältä viikolta

Näky Maunulassa eräs aamu lähtiessäni töihin

Matkalaukut olin pakannut ja punninnut kahteen kertaan ennen lähtöä, mutta silti mystinen fysikaalinen laajenemisilmiö tapahtui viimeisen punnituksen ja lähdön välillä. Baggage droppia Helsinki-Vantaalla tehdessäni lentokenttävaaka näytti 22,5 kg, joten halpalentoyhtiön virkailija passitti takaisin jonon perälle tyhjentämään laukusta pois 2,5 ylimääräistä kiloa. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa 50 euron ylipainomaksu. Onneksi oli sisko matkassa, joten tyhjensin nopsaa päällimmäiset tavarat laukusta omaani ja siskon käsimatkatavaroihin. Portilla tuli vielä sanomista liian leveältä näyttävästä käsimatkatavarasta ja jouduin hetkeksi sivuun lipuntarkastusjonosta. Onneksi toinen virkailija saapui pian paikalle tarkistamaan laukun ja totesi, että koko on ihan ok, ja pääsin lopulta kapuamaan lentokoneeseen.

Belgiassa oli syksyisen sateinen sää ja mukavaa seuraa. Vähän harmitti se, että jotain tärkeää jäi Suomeen – ääneni! Lauantaina ei tullut ulos muuta kuin kuiskauksia. Illalla join urheasti monta mukillista teetä, söin hunajaa suoraan lusikasta ja toivoin, että ääni paranisi kunnollisten yöunien jälkeen. Eipä parantunut. Sunnuntaina edelleen pelkkää pienen pientä pihinää. Maanantaina sama juttu. Tiistaihin keräsin kaiken toivoni ja ei – aamulla heräsin edelleen siihen, että pystyin ainoastaan kuiskaamaan. Harkitsin lääkärissä käyntiä monta kertaa, mutta netti kertoi, että kurkunpääntulehdukseen auttaa lähinnä äänihuulten lepo, eikä lääkärissä voida asialle paljoakaan tehdä. Siispä täytyi vain elellä hiljaa ja odottaa. Tiistaina onneksi oli jo havaittavissa pientä edistystä, kun pystyin viimein illasta jo jonkinlaisia matalataajuuksisia mörähdyksiäkin tuottamaan.

Tänään ääntä on jo tullut vähän, mutta toipumisvaiheessa ollaan vielä, eikä äänihuulia ole uskaltanut kovin paljoa rasittaa. No, kohta onkin edessä 25 tunnin lentohiljaisuus ja sompailu matkalaukkujen kanssa jatkuu. Saa nähdä, jääkö osa tavaroista matkalle vai pääsenkö kimpsuineni ja kampsuineni perille saakka.