Viisi asuntovaihtoehtoa Perthin lähistöltä

Meillä on kohta 1.5 vuotta täynnä asumista tässä nykyisessä vuokra-asunnossa. Tommihan muutti tänne jo elokuussa 2016, ja asunnon piti olla ensin tyyppiä “no kuhan nyt joku saadaan nopeasti läheltä keskustaa”, mutta tämä on osoittautunut niin toimivaksi ratkaisuksi, ettei ole ollut tarvetta muuttaa poiskaan. Poismuuttoa myös vaikeuttaa meidän nihkeä vuokrasopimus, joka on ollut aina 6kk kerrallaan voimassa, jonka vuoksi uuden asunnon etsintä onnistuu sopimusta rikkomatta vain kaksi kertaa vuodessa. Jossain vaiheessa yritimme uusia sopimuksen olemaan jatkuvasti voimassa lyhyemmällä irtisanomisajalla, mutta vuokranantajamme ei tuohon suostunut.

Ensi helmikuussa vuokrasopparimme on jälleen vanhentumassa, joten tuli taas muutamia tunteja vietettyä paikallista asuntotarjontaa selaillen. Sen innoittamana kokosin listan, millaista tarjontaa täältä löytyisi nykyisellä hinnalla (n. 400-500 AUD/viikko)

  1. Nykyistä vastaava kerrostaloasunto uima-altaalla ja saunalla

Nykyiseen, uudehkoon, n. 70 neliön kerrostaloasumukseemme toisi parannuksen päheämmät yhteiset tilat. Täällä on melko yleistä, että tornitalojen yhteisistä tiloista löytyy uima-allas, grillaustila, kuntosali ja joskus saunakin. Ihan mielelläni muuttaisin asuntoon, jossa voisin käydä heti herättyäni aamu-uinnilla tai talvisin saunomassa (ja heittämässä salaa löylyä kiukaalle).

Kuvia kerrostaloasuntojen yhteisistä tiloista Adelaide Terracella East Perthissä
Sauna, jooooo!
Saman tyyppinen keittiö kuin tämä nykyinen
Grillikin löytyisi
Pikkuallas + isompi allas

(Kuvat täältä ja täältä)

2. Asunto merenrannan läheltä

Muutaman kerran on tullut pohdittua, että pitäisikö muuttaa tuonne merenrannan tuntumaan, jolloin aamu-uinnille voisikin pulahtaa suoraan meriveteen. Täällä Perthissä siihen olisi oiva mahdollisuus. Nykyisestä sijainnista merenrantaan on noin 10 kilometriä matkaa, joten kovin usein rannalle ei tule ajeltua. Esimerkiksi Cottesloe on alue, josta kulkisi juna näppärästi suoraan keskustaan ja jossa voisi asustaa ihan rannan tuntumassa. Cottesloen vuokra-asunnot ovat melko haluttuja ja neliöhinta vaikuttaisi olevan jopa korkeampi kuin keskustassa, mutta ihan mukavan asumuksen tuoltakin voisi löytää, jos vain tarpeeksi jaksaisi etsiä ja odottaa sopivaa.

Tässä olisi ihan mukavan näköinen kämppä merenrannan tuntumasta
Aamukahvipöytä ja merinäköala parkkipaikan, muutaman tien ja pusikon ylitse
Asunnon olohuone. Plussaa siitä, ettei tuolla ole kokolattiamattoa

(Kuvat täältä)

3. Jättikokoinen omakotitalo 

Olisikohan sittenkin mukavampi panostaa merenrantasijainnin tai uima-altaan sijasta asunnon kokoon? Esimerkiksi Kardinyasta (n. 30 min ajomatka Perthin keskustasta) löytyisi omakotitalo neljällä makuuhuoneella, kahdella kylpyhuoneella ja pienellä puutarhalla. Olisi siinä sitten molemmille kissoillekin oma makuuhuoneensa 😀

Villa kreikkalaisilla pylväillä
Tällainen piha olisi kyllä hieno! (+suhteellisen helppohoitoinen ja hyönteiset nopeasti havaittavissa)
Aah, oispa oma sitruunapuu pihalla
Näppärän oloinen keittiö eikä kokolattiamattoa, jes!
Uudehko kylppäri

(Kuvat täältä)

4. Omakotitalo maaseudulla

Jos muuttaisi vielä kauemmaksi, niin saisi oman rauhan ja pihan lisäksi nauttia somehiljaisuudesta, kun nettikään ei enää kunnolla toimisi. N. 40 minuutin ajomatkan päästä Perthin keskustasta löytyisi tähän soveltuva vuokra-asunto.

Kolme makuuhuonetta, kylppäri ja talon alapuolella oleva hiippailutila
Voisikohan tuonne pihalle perustaa oman kanatarhan? Tai lammasaitauksen?
Hieno terassi ja seinämateriaali ehtaa peltiä
Keittiö-olohuone näyttää hyvältä

(Kuvat täältä)

5. Vähän maltillisempi rivitaloasunto lähempää keskustaa

Todellisuudessa pienempi neliömäärä ja piha säästävät siivousaikaa, sähkölaskua, ja hermoja sen verran, että kahden makuuhuoneen asunto olisi meille ihan riittävä. Lisäksi haluaisin oikeasti asua jatkossakin lähellä keskustaa, kun tuo autossa istuskelu aamuruuhkassa ei oikein houkuttele. Olisikohan rivitalo Leedervillessä (n. 10 min Perthistä) sopiva kompromissi?

Esimerkiksi tällainen kaksikerroksinen löytyisi sieltä. Jotain omaa pihaakin tuossa saattaa olla
Olkkari ihan kiva
Keittiö vähän rähjäinen, mutta kaasuliedestä plussaa
Asuntoon tulisi sähkö aurinkopaneeleista, iso plussa

(Kuvat täältä)

Muutama käytännön asia sai meidät lopulta tälläkin kertaa jatkamaan nykyisen asunnon vuokrasopimusta seuraavat 6kk. Asuntomme on valmiiksi kalustettu, eikä ole oikein järkevää ostaa omia huonekaluja ennen kun olemme päättäneet, että olemmeko täällä pidempään vaiko emme. Lisäksi täällä on nopea ja hyvä nettiyhteys, mikä on vielä valitettavan harvinaista noissa keskustan lähettyvillä olevissa lähiöissä, joihin kaikista mieluiten muuttaisimme. Jatketaan siis tässä vielä elokuuhun ja katsomme sitten taas uudelleen, mikä on sen hetkinen tilanne.

Continue Reading

Suomi-tunnelmia

Olen Perthissä taas. Täällä on KUUMA. Kesä on selvästi tullut sillä välin kun olin poissa. Lisäksi nappasin lentokoneesta flunssan, mikä on jo toinen kuukauden sisään. Jospa tämän parannuttua ei vähään aikaan tarvitsisi sairastaa.

Suomessa vietetty kuukausi oli antoisa. Tunnustelin koko matkan ajan omia fiiliksiäni uteliaana, kun en ollut maassa käynyt 12 kuukauteen. Reissun alkuvaiheilla tuntui, että koko vuoden ajan padottu Suomi-ikävä tulvahti valloilleen ja muutamana päivänä kävi mielessä, ettei tee mieli enää ollenkaan palata takaisin Australiaan. Kavereita ja sukua nähdessä solahti helposti takaisin vanhoihin ympyröihin. Tavallaan oli sellainen olo, ettei olisi koskaan ollut poissa, mutta toisaalta tuntui, että joistakin asioista oli jäänyt väkisinkin paitsi ollessaan 12 kuukautta poissa kuvioista. Mieluiten sitä olisi läsnä useammin arjessa eikä satunnaisesti kerran vuodessa. Monen kanssa oli niin mukava jutella pitkästä aikaa.

20171213_133128
Metsäkävelyllä Lauttasaaressa
20180102_142348
Lapsuudenkodin lähistön maisema Kajaanissa
20171228_204708
Katuvalojen vuoksi oranssina hehkuva taivas yhdistettynä paksuihin kinoksiin näytti eksoottiselta

Varmaan oli sikäli hyvä vuodenaika tehdä matka joulukuussa, koska sää tasoitti tehokkaasti vyörynä takaisin tulevaa Suomi-kaipuuta. Niihin 11 kokonaiseen päivään, jotka vietin Helsingissä, mahtui vain kolme sateetonta vuorokautta. Ensimmäisen viikon ajan pimeys ja sade tuntuivat jotenkin riemastuttavalta vaihtelulta aurinkoiseen aussisäähän, mutta tunne vaihtui melko nopeasti haluttomuuteen työntää päätään ovesta ulos. Mieluiten istui sisällä lämpimässä kahvia juoden ja joulutorttuja syöden.

20171213_105458
No, ainakin kerran tai kaksi näin auringonkin Helsingissä ollessani!

Eräs yllättävän rentouttava asia lomalla oli viikonloppu Kainussa mökillä. Viikonloppuun mahtui 20 tunnin sähkökatkos tykkylumen takia, mutta sekään ei tunnelmaa pilannut, päin vastoin. Oli luonto ympärillä, rauha ja hiljaisuus. Ulkosaunasta löytyneet ledit loivat pimeyteen tunnelmaa. Juteltiin siitä, kuinka kyseiselle vaaralle vedettiin sähköt vasta 60-luvulla. Ihan tuore juttu, siis. Olisin mielelläni viettänyt pidemmänkin aikaa, muttei tällä kertaa oikein ehtinyt. Ehkä ensi kerralla sitten.

20180101_112410
Puolangalta

Mukava oli myöskin nähdä läheisten jälkikasvua pitkästä aikaa. Lapset kasvaa niin nopsaa. Herra E:kin hymyili, konttasi ja jutteli kovasti vauvakielellään, vaikka asusti vielä vuosi sitten siskoni mahassa.

Reissun aikana usein esitetty kysymys oli, että milloin tulemme Australiasta takaisin. No kun en tiedä. Välillä tuntuu siltä, että voisin muuttaa takaisin Suomeen vaikka heti huomenna. Välillä taas siltä, etten vielä moneen vuoteen. Kun lentokone laskeutui Perthin kentälle, oli taas hyvä olla täällä. Vaikeaa. Jospa jokin uudelleenkäytettävä raketti lentäisi tätä väliä nopeasti, halvalla ja ympäristöystävällisesti muutaman vuosikymmenen päästä, niin ratkeaisi tällaiset ongelmat ja voisi viettää aikaansa molemmissa paikoissa?

Sellainen tunne on kuitenkin vielä vahvasti taustalla, että joskus täytyy palata.

Katsotaan ensin, miten tämä vuosi numero 2 sujuu.

Continue Reading

SUOMI!

Niin sitä vuosi hurahti. Ensi keskiviikkona pitäisi pakata matkalaukku ja lähteä takaisin Suomeen! Tosin kuukaudeksi vaan. Paluu häämöttää tammikuun alussa.

Suomeen lähdön herättämiä ajatuksia:

  • Onpa siellä kaukaisessa kotimaassani paljon kavereita, joita haluaisi nähdä, ja onpa tuo 2.5 viikkoa surkean lyhyt aika yrittää nähdä kaikkia (loput 1.5 viikkoa olemme vanhempiemme luona). Tulee kiireinen loma!
  • Missäköhän se suomalainen sim-korttini on, josta olen kiltisti maksanut 12kk ajan 10 eur per kuukausi säilyttääkseni numeroni… vielä puolisen vuotta sitten muistan nähneeni sen jossakin, mutta nyt ei löydy mistään.
  • Suomalainen pankkikortti on sitten näköjään vanhentunut. Mistäköhän se uusi kortti sijaitsee. Pitääkö heti mennä jonnekin konttoriin jonottamaan ja kuinkakohan kauan uuden kortin saamisessa kestää. Mihinköhän osoitteeseen sen edes tilaisi.
  • Maksaminen muutenkin, maksaako sitä nyt euroilla vai audeilla, kun tilille tulee audeja ja eurot ovat tosi vähissä. Pitäisikö siirtää etukäteen lisää euroja. Vai pitäisikö vaan maksaa käteisellä ja tuhota nuo suomalaiset luottokortit toistaiseksi. Ehkä pienentäisi noita suomalaisen pankin älyttömän hintaisia palvelumaksuja…
  • Matkavakuutus, tuleekohan sellaiselle tarvetta Suomessa. Ei olla enää sosiaaliturvan piirissä.
  • Talvivaatteet. Apua. Onko siellä kylmä. Missä pipo ja hanskat?

Näin sitä matkalle lähtiessä huomaa, että vaivihkaa tähän nykyiseen olotilaan sopeutuu ja Suomi alkaa tuntua eksottiselta lomakohteelta.

Jännää päästä hetkeksi takaisin ja nähdä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia paluu herättää.

20171122_181431
Kotikadulla kukkivat jälleen jakarandat. Samoin kukkivat vuosi sitten tänne muuttaessani
Continue Reading

Tuntemuksia Singaporessa

Singaporella on kumma vaikutus minuun. IMG_1199

Tutustuimme ensimmäistä kertaa vuonna 2010, kun asuin maassa vaihto-oppilaana neljä kuukautta. Opiskeluaika oli ihan mieluisaa ja tykkäsin maasta, mutta en ole koskaan vakavissani harkinnut Singaporeen muuttamista. Maassa on paljon puolia, joista en pitänyt – ruuhkaisuus, ahtaus, kostea kuumuus, vuodenaikojen puuttuminen, noin muutamia mainitakseni.

Silti Singapore vetää puoleensa ja päädyn sinne yhä uudelleen ja uudelleen. Ja joka kerta Singaporeen mennessä on voimakas tunne, että palaisin kotiin.

IMG_1200

Jos asuisin Singaporessa nyt, olisi kokemus toki erilainen kuin vuonna 2010.

Opiskeluaikoina nukuin homeelta haisevalla patjalla makuupussissa (kyllä. neljä kuukautta.) ja jaoin huoneeni saksalaisen kämppikseni kanssa.

IMG_4811
Koti 7 vuoden takaa on yhä olemassa

Ostin melkein joka päivä tai joskus useammankin kerran päivässä ruokani samasta kasvisruokakojusta. Luennot eivät syöneet kovin isoa osaa päivästä, vain muutaman tunnin, mutta kotitehtäviin ja ryhmätöihin sai uppoamaan aikaa enemmänkin. Luentojen välissä kävin uimassa kampusalueen isossa uima-altaassa, jossa olin usein ainut opiskelija aasialaisten vältellessä auringonpaahdetta ja rusketusta. Torstaina oli ‘ladies night’, eli naiset pääsivät ilmaiseksi sisään yökerhoihin. Suosittu hengailupaikka oli Clarke Quayn silta, jonka lähettyvillä oli 24-7 juomia myyvä kioski ja julkinen WC.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin samaiselle sillalle oli ilmestynyt ruokakojuja ja kuten Suomessa, myös Singaporessa alkoholin myynti on kielletty klo 21 jälkeen illalla. Olisin todennäköisesti sillalla notkumisen sijaan jossain megalomaanisessa pilvenpiirtäjässä töissä ja paikalliseen tapaan työtunteja kertyisi vähintään 45 per viikko. Viikonloppuisin reissaisin ehkä Malesiaan tai Indonesiaan. Tai sitten tuskailisin sitä, kuinka lyhyt aika viikonloppu on lähteä minnekään ja viettäisin aikaani tietokoneella tornitalon 40 neliön kaksiossa…

IMG_1202

Viimeisin käyntikerta Singaporessa oli viikko sitten. Reissu oli viikonlopun mittainen pikapyrähdys, mutta ihan piristävä sellainen, kun en ollut kertaakaan poistunut Australiasta vielä sen jälkeen, kun tänne vuosi sitten laskeuduin. Perth ja Singapore ovat lopulta todella erilaisia kaupunkeja. Perthissä riittää pinta-alaa ja omakotitaloja, kun taas Singapore on paljon korkeammalle rakennettu ja suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloissa. Singaporesta saatava asiakaspalvelu on erilaista kuin Perthissä, usein lähempänä suomalaista tyyliä kuin aussien iloista “Hi, how are you?” kassatervehdystä. Suurin osa puhuu ihan sujuvaa englantia, ja myös kiinaa kuulee usein puhuttavan ympärillä. Pienistä ruokakojuista ympäri maata saa todella hyvää ruokaa ja tuoreita hedelmämehuja muutamalla dollarilla. Yleisvire on erilainen, luonnollisesti paljon aasialaisempi.

Viikonlopussa ehti ihan kohtuullisesti kiertää päänähtävyydet. Aikaero Perthistä Singaporeen on sama, joten vaikka lentomatka onkin kestoltaan 5-6 tuntia, niin ihan kohtuullisen virkeänä perillä oli yölennosta huolimatta.

Seuraava reissu tuleekin tehtyä sitten Suomeen, 13 kuukauden poissaolon jälkeen. Jännittävää!

 

Continue Reading

Australian Tanskassa

Kävimme tuossa muutama viikko sitten pidennetyllä viikonloppureissulla etelässä. Perthistä noin 470 kilometriä sijaitsee n. 2 000 asukkaan kylä nimeltä Denmark, josta vuokrasimme mökin. Seuraavassa muutama mieleenpainunut kokemus matkasta:

Australialaiset ovat avuliaita – yllättävissäkin tilanteissa

Reissun päälle lähdettiin perjantai-iltana pimeällä töiden jälkeen. Ajoimme autolla pari sataa kilometriä, jonka jälkeen bensamittari vajosi sen verran alhaisiin lukemiin, että tuli pieni huoli, että onkohan lähistöllä bensa-asemia. Viimeiseen sataan kilometriin ei ollut oikein näkynyt tien vieressä mitään mainittavaa ihmisasutusta.

Puhelimen netti toimi aussitapaan hyvin huonosti, joten päätimme lopulta pysäyttää auton keskelle ei mitään tien varteen, jotta pystyisimme hitaalla nettiyhteydellä selvittämään lähimmän bensa-aseman sijainnin. Yhtäkkiä pelkääjänpaikan ikkunaan ilmestyi ihmisnaama ja ikkunaa koputtava käsi, jota kuski säikähti niin paljon, että käynnisti auton ja lähti ajamaan. Muutaman metrin ajettuaan kuski tajusi, että ehkä naama ikkunan ulkopuolella ei ollutkaan kauhutarinoista tuttu autoon kiinnittyvä zombie, rullasi ikkunan auki ja huusi perään. Apuaan se mies olisi ollut vaan tarjoamassa. Taisi parka itsekin vähän säikähtää, kun me niin tylysti lähdettiin ajamaan. Jotenkin sitä ei odottanut, että pimeässä, keskellä ei mitään, ilmestyisi jostain ihminen niin nopeasti ja yhtäkkiä tarjoamaan apuaan.

IMG_0829

Kylmä sisällä, lämmin ulkona

Kun työkavereille kertoi etukäteen, että on menossa viikonlopuksi Denmarkkiin, oli kaikkien välitön reaktio “mutta siellähän on nyt kylmä” ja sitten sen jälkeen “no sinähän olet siihen kyllä suomalaisena tottunut”.

Suomalaisena on kyllä tottunut kylmään juu, mutta ei kylmyyteen sisätiloissa. Mökki, jonka vuokrasimme, oli noin 10 asteinen aluksi kun sinne menimme, ja ensimmäinen ilta sujuikin kevyttoppatakki päällä. Onneksi pieni kamina lämmitti mökin ihan mukavaksi ja pari seuraavaa yötä pystyi jo nukkumaan vähän kevyemmät kerrastot päällä, vaikka aamuksi mökki sitten taas viilenikin. Sää oli kumminkin koko viikonlopun ihan hyvä, puolipilvinen, ja ulkona taisikin olla päivällä lämpimämpää kuin sisällä.

IMG_0849
Mökin takapihalla näytti tältä

Syömistä, juomista ja ulkoilua

Länsi-Australian hienoimmat nähtävyydet löytyvät luonnossa liikkumalla. Metsät ja maisemat merelle päin ovat Denmarkin ja Albanyn tienoilla tosi upeita. Vaikka monta erilaista rantaa jo onkin tullut nähtyä, vieläkin yllättyy, miten hienoja ja erilaisia hiekkarantoja täältä löytyy. Luonnon lisäksi Denmarkin ja Albanyn lähistöltä löytyy viini-, suklaa-, ynnä muita tiloja, joita kiertämällä saa sitten vastapainoa luontopolkujen kävelyyn.

IMG_0786
Greens pool -niminen ranta

 

IMG_0720
Metsässä

 

***

Rattoisa oli tuo viikonloppu. Yksi kiinnostavista pohdinnoista matkan aikana oli se, millaista asuminen olisi pikkuruisessa länsiaustralialaisessa kylässä verrattuna pieneen pohjoissuomalaiseen kaupunkiin. Jälkimmäisestä kun on kokemusta, mutta ensimmäisestä ei. Jos alkaa liikaa tämä Perthin bisnesarki turhauttaa ja ahdistaa, niin pitää vakavasti harkita pestautumista jonkun pikkukylän lammasfarmin apuriksi ja kokeilla.

Continue Reading

Auto

Jippii, meillä on vihdoin auto! Koskaan aikaisemmin en ole autoa omistanut. Täällä pitkien välimatkojen ja huonojen julkisten liikenneyhteyksien maassa auto on lähes välttämätön hankinta.

Kävimme katsomassa autoja kolme kertaa paikallisissa käytettyjen autojen liikkeissä, mutta päädyimme lopulta ostamaan suoraan yksityiseltä omistajalta Gumtreestä (paikallinen tori.fi). Harkitsimme ensin muutamaa hitusen uudempaa mallia, mutta kävi ilmi, että määräaikaisen viisumin haltijoina meille ei myönnetä pankista rahoitusta tai edes luottokorttia. Autokaupasta olisi saanut rahoituksen, mutta ehdot olivat vähintään $7,000 ja n. 10% korolla, joten se siitä sitten.

Gumtreesta löytyi kuitenkin ihan lupaavan oloinen halpa Toyota, alle 100 000 ajettu, jota päätimme lähteä koeajamaan.

Auto oli kaukana, n. 30 kilometrin päässä Jane Brookissa. Koeajo hoidettiin peltojen ja viinitilojen reunustamalla tiellä ja koska kello oli suunnilleen seitsemän illalla ja oli pilkkopimeää, pysähdyttiin hetkeksi läheisen huoltoaseman kirkkaisiin valoihin tutkimaan autoa tarkemmin.

Auto vaikutti hyvältä ja koeajon perusteella ei löytynyt mitään ihmeellistä, joten palasimme omistajapariskunnan luo ja menimme sisään tutkimaan papereita ja huoltokirjaa. Omistajilla oli iso omakotitalo, yli-innokas bordercollie ja rääkyvä papukaija.

Miesten tutkiessa huoltokirjaa koitin googlata, millaisia arvosteluja kyseinen malli on saanut, onko siinä rekisteriote voimassa ja onko autosta rahoitusta maksamatta. Oltiin kuitenkin sen verran maaseudulla, että puhelin ei saanut enää yhteyttä verkkoon, paitsi ulkona tien vieressä seisoessa. Siinä sitten kävelin sisään, ulos, sisään, kun yritin samalla selvittää tietoja ja pysyä perillä, mitä autosta keskusteltiin. Yö oli lämmin, hyönteiset sirittivät ja nettisivujen lataaminen kesti minuutteja.

Noin tunnin mietinnän ja parin neuvoa antavan puhelun jälkeen päätimme lopulta, että ostamme auton.

Sen jälkeen pohdittiin, että mitenkäs maksu hoidetaan kätevimmin. Ehdotin, että jos voisin käyttää tietokonetta, voisin siirtää rahat suoraan autonomistajien tilille ja voimme tulostaa verkkopankista kuitin, koska rahojen siirtymisessä toisen pankin tililtä toiselle kestää täälläkin päivän tai pari.

Näin päätettiin tehdä.

Näppäilin tunnukseni verkkopankkiin ja aloitin kirjoittamaan tilisiirtoa auton omistajan osoittamalle tilille. Pyysin vielä tarkistamaan tilitiedot koneen näytöltä kertaalleen, ennen kun painoin painiketta, jolla raha vaihtaa omistajaansa. Näytölle ilmestyi tieto, että maksu pitää vahvistaa tekstiviestillä saapuneella koodilla. Koska puhelimeni ei saanut sisällä yhteyttä verkkoon, niin piti taas mennä ulos hyppelehtimään tien varteen, kunnes puhelin sai yhteyden, tekstiviesti saapui perille, ja kävelin takaisin sisään näppäilemään koodin tietokoneen näytölle. Maksu ei kumminkaan mennyt läpi, koska verkkopankin päivittäinen siirtoraja oli ylittynyt.

Eipä siinä mitään.

Selailin verkkopankkia ja löysin painikkeen, jolla siirtorajaa sai siirrettyä ylöspäin. Siirtorajan muutos piti hyväksyttää taas tekstiviestinä saapuneella koodilla. Tällä kertaa Tommi otti tehtäväkseen juoksuttaa puhelintani ulkona, jotta tekstiviesti saapuisi perille. Sen jälkeen koodi koneelle, siirtoraja ylöspäin.

Uusi yritys.

Kirjoitin tilisiirtoon vaadittavat tiedot näytölle ja painoin painiketta. Taas tienvarteen odottamaan vahvistuskoodia. Sitten takaisin sisään kirjoittamaan koodi ruudulle.

Jes. Maksu meni läpi.

Papukaija rääkyi ja koira haukkui.

Sitten siinä hetken säädettiin ja etsittiin, miten verkkopankista saa tulostettua kuitin. Lopulta kuitin tulostus löytyi. Auton omistajapariskunnan mies sanoi vaimolleen, että “tarkista nyt vielä kerran, että se tilinumero tuli varmasti oikein”. Nainen rupesi tarkistamaan tilinumeroa ja hetken kuluttua kalpeni.

Naisen antamassa tilinumerossa oli kolme virheellistä numeroa.

Ääk.

No eipä siinä. Soittoa sitten vaan pankille perään, että voiskohan sen maksun vielä perua. Sain auton omistajilta antennillisen ikivanhalta Nokialta näyttävän halkopuhelimen lainaan, jolla koitin soittaa. En kuitenkaan päässyt puhelinautomaattia pidemmälle, koska pankin asiakaspalvelu oli jo sulkeutunut muutamaa tuntia aikaisemmin.

Hetken siinä tuijoteltiin epätoivoisena toisiamme, että mitäs nyt.

Omistajapariskunta ehdotti, että tulisimme seuraavana päivänä uudelleen hakemaan autoa, kun rahojen kohtalo olisi selvinnyt. Matka oli kuitenkin sen verran pitkä, että hetken neuvottelun jälkeen päädyttiin siihen, että tehdään paperit kuntoon ja otetaan auto mukaan. Omistajapariskunta tarkisti henkilöllisyytemme ja vaihdoimme puhelinnumerot ja muut tiedot.

Kello oli yli kymmenen illalla, kun lopulta lähdimme valkoisella Toyotallamme pihasta.

Seuraavana aamuna soittelin pankille ja tein ilmoituksen, että maksoin rahaa väärälle tilille. Pankkivirkailija sanoi, että asian selvittämisessä saattaa kestää 45 pankkipäivää. Parin tunnin päästä auton edellinen omistaja kuitenkin soitti ja sanoi, että rahat olivatkin tulleet hänen tililleen onnistuneesti. Selvisi, että ilmeisesti pankkitilinumeron BSB-koodin kolme viimeistä numeroa eivät ole erityisen tärkeitä, koska viittaavat vain tietyn pankin toimipisteeseen, joten raha meni onnistuneesti perille myös väärällä BSB-koodilla.

Hurraa!

Peruin ilmoitukseni ja auto oli viimein virallisesti meidän.

IMG_0591
Swan Viewissä pyöräretkellä muutama viikko sitten. Swan View on lähellä Jane Brookia, josta noudimme auton toissa päivänä

IMG_0593

Continue Reading

Yrittäjäksi vahingossa

Täällä maapallon toisella puolella on nyt talvi. Etukäteen varauduin henkisesti siihen, että heinäkuu voisi olla melko ankea kuukausi – sataa vettä kaatamalla, on kylmä, kaikki tutut lomailevat Suomessa, itse kärvistelen töissä ja stressaan, saanko jatkoa sopimukselle parin kuukauden päästä.

No, ihan mukavaa on oikeastaan elo ollut. Heinäkuu on ollut ensimmäinen kuukausi, kun on ollut melko sopeutunut ja tasainen olo arjessa, eikä niin jatkuvaa kriisiä päällä tai ikävää takaisin Suomeen. Oma kokemukseni noudattaa hyvin kulttuurishokin vaiheita. Pahin myllerrys iski siinä parin kuukauden jälkeen ja nyt kahdeksan kuukauden päästä alkaa viimein olla sellainen olo, että elämä on taas jokseenkin palannut normaaliin uomaansa, täälläkin.

Australian talvikaan ei ole ihan niin kurja kuin etukäteen ajattelin. Vettä sataa välillä ja Suomesta mukaan otetut villasukat ovat päivittäin jalassa. Kevyttoppatakin myös ostin ja enimmäkseen olen käyttänyt täällä sisällä, kun illalla palelee. Välillä voi kumminkin olla useampi päivä putkeen kesäistä, miellyttävän lämmintä ja aurinkoista terassikeliä.

IMG_0339
Talvella on myös välillä hienoja, punaisia auringonnousuja

Päädyin myös pari viikkoa sitten hommaamaan puolivahingossa itselleni paikallisen y-tunnuksen, mikä oli jännä asia. Täällä tuntuu olevan tosi yleistä tehdä töitä jonkinlaisen yhden henkilön yrityksen kautta alihankkijana – Suomessa tiesin lähinnä pari entistä konsulttia, jotka olivat jääneet yrittäjinä asiakkaalleen töihin. Ausseissa on oikein kirjo erilaisia contractor -malleja. Osa on ‘Embedded contractor’ (tähän se suomenkielentaito sitten loppui..), eli voivat olla yrityksessä esimiesasemassa ja organisaatiokaaviossa, mutta tekevät töitä kuitenkin oman firman kautta.

Omassa tilanteessani yrittäjäksi muutautuminen alkoi kolmisen kuukautta sitten, kun aloitin työt nykyiselle työnantajalleni alihankkijana. En ole kuitenkaan yksityisyrittäjä, vaan kuvio menee kaikessa monimutkaisuudessaan niin, että minulla on sopimus toisen yrityksen kanssa, joka laskuttaa asiakasyritystä tekemästäni tuntimäärästä ja maksaa minulle palkkaa sen mukaan. Vähän samaan tapaan, miten konsultointifirmat toimivat, paitsi että tässä tapauksessa välikäsi hoitaa vain ja ainoastaan rahaliikenteen.

Contractor-malli on siitä kätevä, että se on tosi joustava sekä työntekijälle että -antajalle. Työntekijänä saan parempaa palkkaa, mitä saisin yrityksen palkkalistoilla ollessa. Teen myös joustavasti tällä hetkellä 3-5 päivää viikossa, koska laskutan tehtyjen tuntien mukaan, joten satunnaiset ylimääräiset vapaapäivät keskellä viikkoa ovat mahtavaa luksusta. Työnantajalla taas ei toisaalta ole mitään velvollisuutta pitää minua töissä tiettyä tuntimäärää viikossa, joten jos säästöpaineet iskevät, pääsee alihankkijoista helpoiten eroon.

Huonoja puolia mallissa onkin tavallista suurempi stressi siitä, mihin asti sopimusta jatketaan ja mihin budjettia riittää. Lisäksi mitään sairaspäivärahoja, lomapäiviä tai muita työsuhde-etuja ei ole, ne maksellaan itse palkasta.

Pari viikkoa sitten eräs työkaverini, joka on myöskin alihankkijana oman firman kautta kysäisi, että haluaisinko vähän neuvoa yhdessä nettisivuasiassa. Pitäisi saada sivu WordPressillä tehtyä. Googlasin sitten muutaman tunnin ajan (työajan ulkopuolella) ja ostin yhden teeman ja lähetin ohjeet, että mitä tämän henkilön tulisi tehdä. Henkilö oli kiitollinen tästä avusta ja halusi maksaa muutaman satasen palkkaa firmansa kautta vaivannäöstä. Hommasin sitä varten sitten paikallisen y-tunnuksen, eli ABN-numeron. Se oli noin viiden minuutin homma netissä ja ilmaiseksi hoidettu. Sen jälkeen väsäsin Excelillä laskun ja lähetin sen työkaverilleni, ja raha vaihtoi omistajaa.

Helppoa, ku mikä.

Voi olla, että yhden hengen yritykseni liikevaihto jää hurjaan muutamaan sataseen, mutta mistäpä sitä koskaan toisaalta tietää, jos tuolle ABN:lle keksisi vielä muutakin käyttöä.

Continue Reading

Suomikuva Australiassa

Ulkomailla asuessa on kiinnostavaa kuulla uusia ihmisiä tavatessa, mitä asioita heille tulee Suomesta mieleen. Täällä eksoottinen tausta ei ole kovinkaan poikkeuksellinen, koska väestöstä niin suuri osa on maahanmuuttajia, mutta aina välillä keskustelu alkaa tuntemattomien ihmisten kanssa sillä, että vastapuoli kohteliaasti kysyy, mistä olen kotoisin, tai mitä on tuo jännä kieli, jota puhut.

Kuultuaan, että olen kotoisin Suomesta, on vastapuolen tyypillisiä vastauksia ovat esimerkiksi seuraavat: “Itsekin kävin kerran Suomessa… taisi olla vuosi 1990” tai “Suomesta? Eikös se kuuluisa formulakuski/ralliautoilija ole Suomesta?”

Useamman kerran ihmisillä on myös sytyttänyt, että sukunimenihän on sama, tai no ainakin melkein sama, kun sillä kuuluisalla suomalaisella ex-formulakuskilla.

Moni myös ottaa puheeksi sen, että Suomessa on varmaan kylmä. Kun opiskelin Singaporessa, esitteli eräs professori kerran luennolla karttaa Pohjoisnavasta ja selitti iloisesti koko ryhmälle, että “tuolta Kati on kotoisin!”

Täältä kotoisin

Suomalaisuus yhdistetään myös voimakkaasti pohjoismaalaisuuteen. Useammin on kyselty eroja Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä. Toukokuussa eräs työkaverini totesi, että tällä viikolla juhlitaan Norjan kansallispäivää ja kysyi, onko päivällä minulle jokin erityinen merkitys.

Suomi tunnetaan myös koulutusjärjestelmästään. Muutama henkilö on halunnut tarkemmin tietää, että miten teidän koulutusjärjestelmä oikein toimiikaan, ja miten se voi olla niin hyvä. Eräs työkaverini myös ihmetteli, että miten voi olla, ettei Suomessa tarvitse tehdä läksyjä ollenkaan ja koulussa ollaan vain 3 tuntia päivässä. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että tämä kyseinen henkilö oli katsonut Michael Mooren dokumentin Where to Invade Next, ja sieltä nämä käsitykset olivat sitten saaneet alkunsa.

Vaikka Mooren dokumentti onkin editoitu hieman kärjistäen (tai sitten tämä on vaan sitä amerikkalaista markkinointiosaamista, mikä itseltäni puuttuu), niin Suomen koulutusjärjestelmässä on kyllä paljon erinomaisia asioita. Australian koulujärjestelmään en ole juurikaan tutustunut, enkä siten osaa vertailla, mutta ainakin työkaverini ihastelivat dokumentin katsottuaan maksuttomuutta, eri koulujen tasalaatuisuutta, ja sitä, kuinka Suomessa opitaan oppimisen vuoksi, eikä sen vuoksi, että opitaan vastaamaan mahdollisimman hyvin standardimuotoisiin testikysymyksiin.

Hyvä Suomi. Koulutuksestasi sinut edelleen tunnetaan.

Continue Reading

Mitä tein viime torstaina

Herään klo 5:24. Käyn suihkussa. Puen päälle farkut, pitkähihaisen paidan, steelcapsit (vaelluskengän tapaiset turvakengät) ja ainakin kaksi kokoa liian ison high visibility -takin.

Klo 6:10-6:30: On pimeää ja kylmä, kun kävelen Elizabeth Quayn juna-asemalle. Asemalla on hiirenhiljaista ja junaa odottaa ainoastaan yksi henkilö lisäkseni. Tekee mieli kahvia, mutta matkalle ei satu kahvimyyntipistettä. Kamala nälkä, kun mitään en ehtinyt syödä kotona. Uudet kengät hiertävät ikävästi kantapäitä.

Klo 6:30-6:40: Juna saapuu asemalle. Näen työkaverini junavaunussa ja kiirehdin ehtiäkseni samaan vaunuun. On hauskaa ja absurdia tavata junassa näin aikaisin aamulla. Hyppäämme pois Bull Creekissä. Ostan kahvia ja pähkinäpussin kiinalaisen näköiseltä vanhalta papalta, joka kehuu iloisesti 2 kokoa liian isoa high visibility -takkiani.

Klo 6:40-8:45 Hyppäämme toisen työkaverini autoon, joka on australialaiselle tyypilliseen tapaan valtavan kokoinen uusi katumaasturi. Matkalla pysähdymme huoltoasemalle ostamaan lisää kahvia. Ajamme 200 km etelään ja kaakkoon, määränpäänä eräs voimalaitoksista.

Klo 8:45-9:00: En ole aikaisemmin ollut Länsi-Australiassa näin kaukana merenrannasta sisämaassa. Maisema on kauniin metsäistä ja kukkulaista, Margaret Riverin tapaan punamultaista. Ajamme Collien läpi, joka on pieni, hieman rähjäinen maalaiskylä. Mietin, kuinka omituista on, että vain kahdeksan kuukautta sitten olin niin toisenlaisessa maassa, niin erilaisissa tilanteissa.

Klo 9:00-9:30: Ilmottaudun sisään voimalaitokseen. Aulassa oleva voimalamiesporukka nauraa, kun tavaan sukunimeäni. Koitan hymyillä iloisesti, vaikka vähän kiehuttaakin. Saan suojakypärän ja suojalasit, joita pidetään alueella ollessa päällä.

Klo 9:30-14:30: Vedämme yhden workshopin, jossa minulla ei ole kovin suurta roolia. Lounastauolla lusikoin keittiönnurkassa itse tekemääni kikhernepastaa muovipurkista. Keittiö on jostain syystä täynnä tyhjiä vesikanistereita. Keltapaitaisia ihmisiä virtaa sisään ja ulos. Olo tuntuu ulkopuoliselle, toisin kuin keskustan toimistolla, jonne olen jo jokseenkin sopeutunut.

Klo 14:30 – 17:30: Ajamme takaisin Perthiin. Juttelemme autossa niitä näitä, mm. kuinka Australian kansalaisuuden tai pysyvän viisumin saantia jatkuvasti vaikeutetaan. Kaksi työkaveriani on kotoisin Australian ulkopuolelta ja muuttaneet tänne 10-20 vuotta sitten. Myös monen australialaisen työkaverini vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin muualta kuin Australiassa, joten maahanmuutto on täällä monia yhdistävä aihe.

Muita tapahtumia: Illalla vastailen sähköposteihin kotoa ja teen vielä muutaman tunnin töitä, jotta saisin kaikki tarvittavat asiat samana viikkona hoidettua. Syön kotiin tilattua thairuokaa. Ilta venyy pitkälle. Katsomme Twin Peaksin uusimman jakson.

Tällaista on elämä näinä päivinä, jotain muunlaista joskus muulloin.

Continue Reading

Synttärikuulumiset

No tervepä terve Kati, mitä sinulle kuuluu?

Kiitos, ihan hyvää kuuluu.

Täytit tänään vuosia? Onneksi olkoon! Missä merkeissä vietit synttäreitäsi?

Varsin rauhallisesti. Vuorokausi vaihtui Skypessä ja sain ensimmäisen onnittelulaulun Suomesta. Päivällä kävimme brunssilla ja ulkoilemassa. Sää oli varsin epätyypillinen syntymäpäiväsää. Olen tottunut siihen, että juhlin syntymäpäivää keväällä vapun jälkimainingeissa, kun lumi on juuri sulanut pois, ruoho vihertää aavistuksen verran, maa on kostean viileä ja ojanpientareelta voi löytyä ilahduttavan keltainen leskenlehtirypäs. Tänään oli kesähelteistä ja asteita +30, vaikka virallisesti tätä vuodenaikaa kutsutaan Perthissä syksyksi.

 Aivan niin. Miten elämäsi eroaa vuoden takaisesta tilanteesta?

Vuosi sitten elämä tuntui tasaiselta ja ennustettavalta. Oli rauhallinen kerrostaloasunto Espoossa, kiva, vakituinen työpaikka, vapaa-ajan bändiharrastus, juoksutreenejä, paljon kavereita, ja haaveet kohta alkavasta kesästä ja tulevasta lomasta.

Viimeisen puolen vuoden ajan ei ole enää tiennyt mitä seuraavan puolen vuoden aikana tapahtuu. On vuokrakolmio Perthin keskustassa, määräaikainen työpaikka ja siihen liittyvä epävarmuus, vain muutama hyvä kaveri maantieteellisesti lähellä, paljon uutta ja vierasta. Toisaalta nauttii jokapäiväisen kauniista säästä, kohtaamisista uusien, ystävällisten tuttavuuksien kanssa ja siitä, miten paljon ikimuistoisia kokemuksia näiden kuukausien aikana on kertynyt.

Miten olet muuttunut viimeisen vuoden aikana?

Olen oppinut sietämään paremmin epävarmuutta ja pärjäämään vieraassa kulttuurissa. Kielitaito on kehittynyt. Empatia maahanmuuttajia kohtaan on kasvanut valtavasti, kun on ymmärtänyt, miten monimutkainen henkinen myllerrys näinkin helppo muutto voi hetkittäin olla. Poden täällä enemmän maailmantuskaa kuin Suomessa – erityisesti varallisuuserojen ja kansallismielisyyden kasvu huolestuttaa. Herään aikaisemmin aamulla, urheilen vähemmän, mutta syön terveellisemmin.

Mitä odotat 29-vuotiaan Katin elämässä tapahtuvan?

Seuraavan vuoden elelen todennäköisimmin täällä ja sopeutumineen kulttuuriin jatkuu. Veikkaisin, että vuoden sisällä vaihdamme asuntoa ainakin kerran. Suomessa käyn joululomalla, mutta kesävisiitti ei välttämättä toteudu. Muutama lyhytkestoinen matka tulee tehtyä, ainakin Melbourneen, ehkä Broomeen, ehkä Ayers Rockille? Ehkä jonnekin välilaskupaikalle matkalla Suomeen.

Soittamista en ole harjoitellut täällä kertaakaan, kun ei ole ollut oikein tarvittavaa motivaatiota etsiä uutta bändiä. Soittamisen sijaan olen ajatellut, että tulevaisuuden minä voisi aloittaa luovan kirjoittamisen. Muutama pöytälaatikkonovelli, kirjan alku, tai edes jokunen sivu fiktiivistä tekstiä olisi hienoa saada kasaan seuraavan vuoden aikana.

Milloin muutat takaisin Suomeen?

Mahdollinen paluumuutto riippuu niin monesta asiasta, että hankala sanoa tässä vaiheessa. Alkuperäinen suunnitelma oli olla vähintään elokuuhun 2018 asti. Jos työ- ja viisumiasiat etenevät suotuisasti, niin täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Katsotaan ensi vuonna, miltä tilanne näyttää.

IMG_4344
On täälläkin pientä syksyn tuntua ilmassa. Yöt ovat jo viileämpiä ja joidenkin puiden lehdet vaikuttavat kuivuvan kasaan ja sen jälkeen tippuvan maahan. Pimeä tulee aikaisin, kun aurinko laskee jo kuuden aikoihin.

 

Continue Reading