Singaporella on kumma vaikutus minuun.

Tutustuimme ensimmäistä kertaa vuonna 2010, kun asuin maassa vaihto-oppilaana neljä kuukautta. Opiskeluaika oli ihan mieluisaa ja tykkäsin maasta, mutta en ole koskaan vakavissani harkinnut Singaporeen muuttamista. Maassa on paljon puolia, joista en pitänyt – ruuhkaisuus, ahtaus, kostea kuumuus, vuodenaikojen puuttuminen, noin muutamia mainitakseni.

Silti Singapore vetää puoleensa ja päädyn sinne yhä uudelleen ja uudelleen. Ja joka kerta Singaporeen mennessä on voimakas tunne, että palaisin kotiin.

Jos asuisin Singaporessa nyt, olisi kokemus toki erilainen kuin vuonna 2010.

Opiskeluaikoina nukuin homeelta haisevalla patjalla makuupussissa (kyllä. neljä kuukautta.) ja jaoin huoneeni saksalaisen kämppikseni kanssa.

Ostin melkein joka päivä tai joskus useammankin kerran päivässä ruokani samasta kasvisruokakojusta. Luennot eivät syöneet kovin isoa osaa päivästä, vain muutaman tunnin, mutta kotitehtäviin ja ryhmätöihin sai uppoamaan aikaa enemmänkin. Luentojen välissä kävin uimassa kampusalueen isossa uima-altaassa, jossa olin usein ainut opiskelija aasialaisten vältellessä auringonpaahdetta ja rusketusta. Torstaina oli ‘ladies night’, eli naiset pääsivät ilmaiseksi sisään yökerhoihin. Suosittu hengailupaikka oli Clarke Quayn silta, jonka lähettyvillä oli 24-7 juomia myyvä kioski ja julkinen WC.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin samaiselle sillalle oli ilmestynyt ruokakojuja ja kuten Suomessa, myös Singaporessa alkoholin myynti on kielletty klo 21 jälkeen illalla. Olisin todennäköisesti sillalla notkumisen sijaan jossain megalomaanisessa pilvenpiirtäjässä töissä ja paikalliseen tapaan työtunteja kertyisi vähintään 45 per viikko. Viikonloppuisin reissaisin ehkä Malesiaan tai Indonesiaan. Tai sitten tuskailisin sitä, kuinka lyhyt aika viikonloppu on lähteä minnekään ja viettäisin aikaani tietokoneella tornitalon 40 neliön kaksiossa…

Viimeisin käyntikerta Singaporessa oli viikko sitten. Reissu oli viikonlopun mittainen pikapyrähdys, mutta ihan piristävä sellainen, kun en ollut kertaakaan poistunut Australiasta vielä sen jälkeen, kun tänne vuosi sitten laskeuduin. Perth ja Singapore ovat lopulta todella erilaisia kaupunkeja. Perthissä riittää pinta-alaa ja omakotitaloja, kun taas Singapore on paljon korkeammalle rakennettu ja suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloissa. Singaporesta saatava asiakaspalvelu on erilaista kuin Perthissä, usein lähempänä suomalaista tyyliä kuin aussien iloista “Hi, how are you?” kassatervehdystä. Suurin osa puhuu ihan sujuvaa englantia, ja myös kiinaa kuulee usein puhuttavan ympärillä. Pienistä ruokakojuista ympäri maata saa todella hyvää ruokaa ja tuoreita hedelmämehuja muutamalla dollarilla. Yleisvire on erilainen, luonnollisesti paljon aasialaisempi.

Viikonlopussa ehti ihan kohtuullisesti kiertää päänähtävyydet. Aikaero Perthistä Singaporeen on sama, joten vaikka lentomatka onkin kestoltaan 5-6 tuntia, niin ihan kohtuullisen virkeänä perillä oli yölennosta huolimatta.

Seuraava reissu tuleekin tehtyä sitten Suomeen, 13 kuukauden poissaolon jälkeen. Jännittävää!