Työnhakuruljanssi nro 2

Iiks ääks. Viikon päästä aloitan uudessa työpaikassa! Edelliset hommat loppuivat tosiaan alkuvuodesta projektin loppumisen myötä. Koska olin konsulttina ja tekemässä vain tuota yhtä projektia, ei jatkoa ollut tiedossa seuraaville kuukausille. Siitäpä sitten taas hakemuksia lähettelemään.

20180428_145221
Vai sittenkin rannalle ensin? Kuva Pingviinisaarelta Rockinghamista.

Oletin etukäteen, että työnhaku sujuisi suunnilleen samalla kaavalla kuin viime vuonna, mutta moni asia meni tänä vuonna toisin. Yhteistä viime ja tälle vuodelle oli lähinnä se, että joulu-helmikuu oli todella hiljaista ja vasta maaliskuussa paikkoja alkoi plopsahdella auki.

20180419_150421
Kukkiva eukalyptuspuu muutama viikko sitten Subiacossa

Viime vuodesta poiketen, tänä vuonna…

Olin itsevarmempi siitä, mitä haluan tehdä ja mitä en.

Ja samalla nirsompi. Nirsoilin jo viime vuonna, mutta nyt asetin vielä tiukemmat rajat sille, mikä tekeminen on itselleni mielekästä ja mikä ei. Hakematta jättäminen on ihan mukavaa siihen asti, kunnes loppuu rahat ja sitten iskeekin tuskanhiki ja stressi. Jos uutta työpaikkaa ei olisi löytynyt toukokuun alkuun mennessä, olisin joutunut miettimään kriteerejäni uudelleen. Lähetin lopulta vain 12 työhakemusta, joista oli lopputuloksena haastattelut kahteen eri firmaan.

Hyödynsin vähemmän kontaktejani työnhaussa kuin viime vuonna.

Verkostoituminen ei ole itselleni mikään vahvin osa-alue, minkä huomaa tässäkin asiassa… Vuosi sitten pääsin ihan hyvään verkostoitumisfiilikseen ja oli kaikkia tuttavia, joita ajattelin sitten myöhemmin hyödyntäväni. Mites kävikään. Tänä vuonna en päässyt samaan vauhtiin ja iski ihan kamalan iso kynnys olla puolituttuihin uudelleen yhteydessä työnhakumielessä. Iso päänsisäinen este oli myös tuo edelliskohdan nirsous. Jos olisin ollut avoimin mielin liikkeellä hakemassa mitä tahansa lyhytaikaista contractor -hommaa, olisi tästä laihasta tuttavapiiristä ollut enemmän hyötyä. Tuntui kuitenkin, että pää ei enää kestäisi kovin lyhytaikaista ja epävarmaa työtä, vaikka se sitten hyvin palkattua olisikin.

Sain tuntemattomilta suoria yhteydenottoja.

Positiivinen juttu oli, että nyt kun todistetusti olen tehnyt töitä Australiassa, on LinkedInin ja paikallisen seek.com.au:n CV-haun kautta tipahdellut muutamia rekrytointikonsulttien yhteydenottoja. Lähinnä minulle olisi ehdoteltu projektipäällikköpaikkoja kilpailevista energiayrityksistä. Nyt, kun tuleva työpaikkani tulee olemaan paluu digisovellusten kehittämiseen ketterän kehityksen tiimissä, ovat tulevaisuuden yhteydenotot entistä mielenkiintoisempia ja linjassa sen kanssa, mitä haluan jatkossakin tehdä.

Päädyin lopulta rekrytointikonsultointiyrityksen asiakkaaksi.

Vuosi sitten olin yhteydessä yhteen rekrytointiyritykseen, joka lupaili ummet ja lammet ja mitään ei sitten tapahtunut, joten sen kokemuksen perusteella en odottanut kovin paljoa tälläkään kertaa. Tyypillisesti homma toimii siten, että rekrykonsultti kiinnostuu CV:stäsi, lähettää sen kaikkiin potentiaalisiin yrityksiin ja onnistuu näin mahdollisesti hommaamaan sinulle omien kontaktiensa kautta haastatteluja. Täkäläiset rekrykonsultit ovat myös melko mustasukkaisia asiakkaistaan ja epäsuorasti kieltävät olemasta yhteydessä toisiin rekrykonsultteihin, koska asiakasyrityksiä on lopulta melko rajallinen määrä. Asioiminen näiden kanssa on siis kinkkistä siinä mielessä, että jos konsultti 1 on lähettänyt CV:si juuri kymmeneen eri firmaan, voi tulla vaikeita tilanteita, jos konsultti 2 toisesta firmasta haluaisi lähettää CV:si samoihin yrityksiin.

Tänä vuonna kävi kuitenkin tuuri! Erään konsultointiyrityksen tyyppi oli lukaissut CV:ni ja sisäistänyt hyvin, minkälaista paikkaa olin hakemassa. Tällä henkilöllä oli myös hyvät kontaktit niihin yrityksiin, joista olen ollut jo parin vuoden ajan kiinnostunut, mutta joihin en ole onnistunut saamaan itseäni sisälle hakemalla suoraan. Niinpä kului vain muutama päivä, niin järjestyi kiinnostavia haastatteluja ja muutama viikko, niin työsopimus napsahti sähköpostiin. Tatta-daa! Olin todella tyytyväinen, miten näppärästi homma lopulta hoitui. Tämä oli win-win molemmille: Yrityksellä oli juuri sitä, mitä minulta puuttui, eli ne tarvittavat kontaktit. Ja minulta sitten löytyi osaaminen, että pärjäsin haastatteluissa ja sain paikan itselleni.

 

Continue Reading

Vesivahinko ja jälkipyykki

Pääsiäinen oli ja meni. Meillä ei ollut pitkäperjantaille kummempia suunnitelmia, mitä nyt aamulla lähdimme ostamaan jotain spesiaalimpaa aamupalaksi.

Kuinkas sitten kävikään.

Kauppareissulta palattuamme koko ulko-oven edusta oli aivan märkä. Mietin, että jossain on varmaan ollut vesivahinko. Seuraava ajatus oli, että ei helkatti, se vesi tulee meidän oven alta!

20180330_110548
Jännästi tuo käytävän matto vähän kastunut tuosta
20180330_110551 (1)
Ääk, meidän ovi!

Kun avasimme oven, oli katastrofi edessä. Koko avokeittiö ja puolet olohuoneesta lainehti vettä, jota suihkusi kovalla paineella keittiön hanan alapuolella olevasta kaapista. Olin aluksi niin järkyttynyt, etten osannut oikein tarttua mihinkään järkevään toimeen. Tommilla oli vähän enemmän toimintakykyä tallella ja hän alkoi etsiä sulkua, jolla saisi vedentulon lakkaamaan. Sitä ei löytynyt mistään. Yritimme ohjata suihkua saaviin, mutta vesi roiskui niin pahasti moneen suuntaan, ettei sekään onnistunut. Ei auttanut muu, kuin koputella naapureiden oviin avun toivossa. Yksi naapureistamme avasi oven ja sattui tietämään, että alakerrassa asuu henkilö, jolla on yhteyksiä talonyhtiöön. Alakerran naapurikin sattui onneksemme olemaan kotona ja hänellä oli epämääräinen aavistus, että sulku saattaisi sijaita kylpyhuoneessa. Vettä suihki vielä noin vartin verran lattialle, kunnes lopulta sulku löytyi – toisen vessan katosta piti irrottaa paneeli, jonka takana putki oli. Huraa! Ainakin vedentulo saatiin loppumaan.

Sen jälkeen oli mietittävä, että mitä tehdä lainehtivalle lattialle. Vettä oli syvimmillään melkein nilkkoihin asti. Tommi yritti soittaa vuokravälitysfirman 24/7 hätänumeroon, johon ei vastannut kukaan. Laitoimme heille myös sähköpostia ja jätimme viestejä vastaajaan. Pelotti, että joudumme maksamaan kustannukset itse, vaikka järki sanoikin, ettei vesivahinko mitenkään voinut olla meidän vikamme. Naapurit sanoivat, että on ihan selvä juttu, että asunnon omistaja on vastuussa, mutta jos häntä ei saada kiinni, niin hätätilanteessa meidän pitäisi kutsua remonttimiehet paikalle. Toisella naapurilla oli talonyhtiön kautta saadut yhteystiedot henkilölle, jonka omistama yritys teki lattiankuivatusta. Naapuri soitti hänelle ja kertoi tilanteen, ja kehotti sen jälkeen meitä soittamaan hänet paikalle. Kun vuokravälitysfirman numerosta ei vieläkään vastattu, soitimme lopulta itse kyseiselle kontaktille, ja pyysimme hänet paikalle.

Samaan aikaan siirtelin irtaimistoamme turvaan makuuhuoneiden sänkyjen päälle ja parvekkeelle. Tuhoalue oli iso – koko olohuoneen lattia oli märkä, käytävä oli kastunut ja vesi oli imeytynyt myöskin molempien makuuhuoneiden mattoon noin metrin verran. Hain pyyhkeitä ja sankoja ja aloitimme niiden avulla kuivaamaan kokolattiamaton päällä kelluvaa vesikerrosta toisen naapurin kanssa.

20180330_115411 (1)
Tässä kunnossa olohuone oli siinä vaiheessa, kun näkyvä vesikerros oli saatu kuivattua pois ja/tai imeytynyt kokolattiamattoon ja rakenteisiin

Jossain vaiheessa remonttimiehet hurauttivat autollaan pihaan. Ensivaikutelma oli, että minkäköhän naapurin sukulaisen olemme soittaneet paikalle. Mies pysäköi autonsa ja hörppäsi rennosti vielä loput mukana olleesta oluttölkistä ennen hommiin ryhtymistä. No, työt sujuivat resuisesta ulkomuodosta huolimatta ihan ripeään tahtiin. Paikalle tuli muutama muukin mies ja lattiamatot irroitettiin lattiasta. Välistä napattiin paksu, märkä kerros, joka vietiin jonnekin muualle kuivumaan, ja lattialle aseteltiin viisi kuivuria.

IMG-20180331-WA0003 (1)
Kokolattiamaton poisto käynnissä
IMG-20180331-WA0004 (1)
Alta paljastui kastunut betonilattia

Kun remonttimiehet olivat jo loppusuoralla, suvaitsi vuokravälitysfirman hätänumeron päivystäjä viimein soittaa takaisin, noin viiden tunnin odottelun jälkeen. Kuulemma oli ollut alueella, jonne oli huono puhelinkuuluvuus. Kiinalainen naapuripariskunta alakerrasta oli tällä välin jo pari kertaa käynyt meille suivaantuneena selittämässä, että heille ei tule ollenkaan vettä. Harkitsimme, että olisimme itse kutsuneet myös putkimiehen paikalle, mutta päädyimme kuitenkin odottamaan vuokravälitysfirmaa, jottemme joutuisi itse maksamaan kenenkään laskua. He saivatkin putkimiehen tehokkaasti paikalle ja keittiön vesihana korvattiin kokonaan uudella.

IMG-20180331-WA0005 (1)
Tällainen reikä putkessa aiheutti hässäkän

Putkimiehen käytyä jäimme soittelemaan kissoille hoitopaikkaa. Kissat piti lukita kantokoppaan jo remontin aikana, koska maton päällä oli siellä täällä teräviä nauloja. Oli myös selvää, että meidän pitäisi muuttaa remontin ajaksi pois. Kuivurit pitivät sen verran meteliä, eikä ovia voinut pitää kiinni, kun makuuhuoneitakin piti kuivata. Kämpässä oli todella kuuma ja kostea ilma, kuin saunassa, ja haisi märälle villapaidalle. Onneksi eräs kaveripariskunta sattui olemaan reissussa ja meillä heidän avaimensa, joten luvan kanssa muutimme lattian kuivauksen ajaksi heidän asuntoonsa, ja veimme kissat vakiopaikkaan hoitoon.

Jälkipyykki

Remontti kesti lopulta vain neljä päivää. Vuokravälitysfirma hoiti kokonaisuudessaan oman osuutensa melko kömpelösti. Perjantaina hätänumeroon vastannut henkilö ilmoitti olevansa “vain assistentti”, joka ei tiedä mistään mitään. Välitimme hänelle lattiankuivausfirman numeron, jotta ottaisivat vastuun lattiaremontista tai välittäisivät tiedon asunnon omistajalle, miten nyt ovatkaan vastuuasioista sopineet. Remonttimiehet sanoivat, että he olivat jutelleet lyhyesti puhelimessa, mutta assari oli sanonut, ettei halua olla asian kanssa missään tekemisissä ja jutelkaa tiistaina sitten oikean henkilön kanssa kuluista ynnä muusta.

Tiistaina sitten jännitti, miten kustannusten kanssa käy. Sen verran tuli lakipykäliä luettua, että Länsi-Australiassa on ihan selkeästi sanottu laissa siitä, että vuokralainen saa kiireellisissä tapauksissa kutsua paikalle korjaajan, joka ei-tahallisissa vesivahinkotapauksissa menee omistajan (vakuutuksen) maksettavaksi. Vuokranantajan aikaikkuna vastata yhteydenottopyyntöön on kuitenkin 24 tuntia, joten periaatteessa joku olisi voinut väittää, että toimimme hätäisesti, ja olisi pitänyt odottaa välitysfirman hätänumeron vastausta tuon vuorokauden ajan ja antaa heidän hoitaa matonkuivaajat paikalle. Hieman hermostuttikin, kun tiistaina ensimmäinen vuokrafirmalta tullut sähköposti oli pelkkä yksi lause: Who authorised taking off the carpets? Ei mitään muuta, ei anteeksipyyntöjä, ei mitään. Tommi soitti kuluttajansuojaneuvontaan ja sieltä vastattiin, ettei tilanteeseen voi oikein ottaa kantaa, mutta koittakaa selvittää se sovussa välitysfirman kanssa ja haastakaa ne tarvittaessa oikeuteen, jos eivät maksa remonttimiesten laskua. Lähetettiin sitten koko tilanteen selittävä sähköposti vuokravälitysfirmaan ja soiteltiin vielä perään. Puhelimessa olivat onneksi paljon mukavampia kuin sähköpostitse. Kunhan ilmeisesti yrittivät pakoilla vastuuta kaikessa kirjallisessa viestinnässä juuri sen vuoksi, että jos tuosta olisi tullut oikeusjuttu, olisi ollut jotain keinoja pestä käsiään tapahtuneesta.

Loppu hyvin kaikki hyvin?

Mitään kustannuksia emme siis joutuneet maksamaan. Pyysimme asunnon omistajaa antamaan vuokranalennusta niiltä päiviltä, joina emme voineet asunnossa asua, sekä maksamaan kissojen hoidosta aiheutuneet kulut. Kaikki nuo kulut hyvitettiin ihan mukisematta.

Vähän jäi mietityttämään, että mitenköhän perusteellinen kuivauksen jälki oli. Mitään syvempiä kosteusmittauksia ei tehty, porauksia, tai muita jälkitarkastuksia. Asiasta kysyttäessa vuokravälitysfirman edustaja vaan totesi, että tarkkailkaa seiniä – niihin tulee sitten mustia pisteitä, jos kosteutta on jäänyt maton alle ja asunto homehtuu. Voipi olla, että tämän episodin jälkeen olisi vihdoin ja viimein aika muuttaa toiseen asuntoon.

Continue Reading

Maaliskuun kuulumisia

Hellurei ja hellät tunteet.

Tässä Australia-vuodessa nro 2 on se selkeä ero vuoteen yksi verrattuna, että aika rullaa pikavauhtia eteenpäin. Ensimmäisenä vuonna analysoi enemmän itseään ja ympäristöään ja kaikki tuntui kovin vieraalta. Nyt elämään on muotoutunut jonkinmoiset uudet rutiinit ja kuukaudet hurahtavat vauhdilla ohitse.

Seuraavassa muutamia viime viikkojen kiintoisia tapahtumia:

1. Hyvä ystäväni jo ala-asteajoilta kävi kylässä

Yksi mainio puoli maahanmuuttajaelossa on se, että jotkut kaverini ovat uskaltautuneet matkustamaan tänne kauas. Turistien vieraillessa avautuvat silmät näkemään uudelleen Australian parhaat puolet, joihin muutoin olisi jo rutinoitunut. Oli myös mukavaa asua yhdessä yli viikon ajan ja vaihtaa pitkästä aikaa kunnolla kuulumisia. Harvemmin tulee näin aikuisiällä oltua kavereidensa kanssa yökylässä. Täällä sitä on tullut tehtyä paljon, ja kivaa on ollut!

20180317_141205
Kävin ensimmäistä kertaa katsomassa The Pinnacles -autiomaan. Oli hienompi, miltä kuvissa näytti
20180317_134736
Täällä voisi kuvata scifi-elokuvan

2. Kirjailijatapaamisemme jatkuvat edelleen

Meidän neljän suomalaisen tulevan menestyskirjailijan (:D) tapaamisia on jo pidetty kohta vuoden verran. Olen kirjoittanut kirjaa ja lisäksi raapustelin kasaan juuri yhden novellin. Ehdottomasti kiinnostavin asia fiktiivisessä kirjoittamisessa on se, kuinka omasta alitajunnasta ja mielikuvituksesta pulpahtaa niin kummallisia, ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä.

20180318_113244
Kirjailijatapaamisiin kuuluu olennaisena osana hyvän seuran lisäksi maittava aamiainen

3. Innostuin salillakäymisestä ja voimatreenistä

Kiinnostuksenkohteeni tuntuvat vaihtuvan aina puolen vuoden välein, ja nyt on menossa hyvin intensiivinen salillakäymisinnostus. Maastavetoni on jo 85 kiloa ja kyykyssäkin menee jo yli 72.5 kiloa, haa! Luulin, että minulle kasvaisi massiiviset muskelit heti, kun saan tankoon laitettua jotain muutakin, kun niitä vihreitä kympin kiekkoja, mutta vielä toistaiseksi käsivarret ovat pysyneet maltillisen kokoisina.

4. Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon

Olimme ajamassa kaverini kanssa pohjoiseen, kun poliisiauto ajoi maantietä vastaantulevien kaistalla vastaan. Samaan aikaan katse hakeutui vaistomaisesti nopeusmittariini ja lukema oli 100 km/h alueella, jolla nopeusrajoitus oli 90 km/h. Hups. Toivoin, ettei noin pienestä vielä tulisi sakkoja, mutta siinä samalla näin takapeilistä, kuinka poliisiauto teki takanani u-käännöksen ja lähti vilkut ulisten perääni. Vielä hetken elättelin toiveita, että poliisit olisivat kaahanneet jonkun kovemman luokan rikollisen perään, mutta kun auto oli edelleen vilkuttaen ihan takanani, oli pakko hyväksyä se tosiasia, että aivan minun takiani tekivät äkillisen suunnanmuutoksen.

20180317_110740
Kuva tilanteesta, kun poliisit olivat autossaan kirjoittamassa sakkolappua

Poliisit puhalluttivat ja tarkistivat ajokortin. Onneksi Suomessa saatu kortti kelpasi mutinoitta, kun siitäkin olen kuullut eriäviä mielipiteitä, että pitäisikö se viranomaisella käännättää vaiko ei. Sakkoja joudun maksamaan 100 dollaria, eli n. 62 euroa.

5. Kävin mielenosoituksessa

Ystäväni houkutteli mukaan mielenosoitukseen, kun tässä parlamenttitalon vieressäkin sopivasti asustamme. Osoitimme mieltä Länsi-Australian vanhojen metsien säilyttämisen puolesta noin tunnin mittaisessa tilaisuudessa, johon oli n. 100 – 200 ihmistä tullut paikalle, jossa ojennettiin 15,000 allekirjoitusta kerännyt vetoomus hallitukselle. Erityisen vääristynyt asia noissa metsien kaadossa on se, että jarrah, marri ja karri -puiden kaatoja ei suunnitella laajentavan siksi, että saataisi tehtyä suoria laivojen mastoja tai jotain muuta, johon puun lajiominaisuudella olisi merkitystä, vaan jopa 300 vuotta kasvaneista tukeista tehtäisi enimmäkseen polttopuuta.

20180321_122008
Mielenosoittajia parlamenttitalon edustalla
IMG_0691
Paikallista metsää Denmarkin lähistöllä
Continue Reading

Pysyvästi lupa oleskella

Miettiessäni otsikkoa tälle kirjoitukselle jäin ensimmäisenä kiinni siihen, kuinka omituinen sana oleskelulupa on. Oleskelulupa. Lupa, jolla oleskelemme. Hah!

Asiaan. Australiassahan on tunnetusti tiukka maahanmuuttolaki. Nykyinen 457-viisumimme on voimassa vain määräaikaisesti neljä vuotta, kesäkuuhun 2020 saakka, joten jo tänne tultuamme aloitimme pohdinnan siitä, mikä olisi paras reitti pysyvästi voimassa olevan viisumin hankintaan.

Yksi isoimmista pysyvän viisumin eduista on se, että jos jossain vaiheessa haluamme paikallisen terminologian mukaan “olla bumerangeja”, eli käydä välillä Suomessa ja palata sen jälkeen Australiaan, on meillä viisi vuotta Suomeen paluun jälkeen mahdollisuus palata Ausseihin ilman viisumisählinkiä, ja viiden vuoden jälkeenkin, kunhan vain nettihakemuksella ostamme resident return -viisumin, olettaen, ettei mitään paluun estäviä lakimuutoksia tapahdu.

Muitakin hyötyjä on, esimerkiksi työllistymismahdollisuudet paranevat. Vaikka saan nykyiselläkin viisumityypillä tehdä töitä, en voi kuitenkaan solmia jatkuvasti voimassa olevaa työsopimusta tai tulla valituksi työtehtävään, jonka edellytyksenä on pysyvä oleskelulupa. Vaikkei kaikkiin paikkoihin pysyvä viisumi olekaan edellytyksenä, on välillä työhakemuslomakkeiden ensimmäinen kysymys silti “Minkä viisumityypin haltija olet – valitse alasvetovalikosta”, jolloin hakemuksista voidaan sujuvasti karsia kaikki määräaikaisella viisumilla työtehtävää hakeneet.

Nykyisellä viisumityypillä emme myöskään saa australialaista luottokorttia tai lainaa isoimmista pankeista. Sosiaaliturvaakin pysyvän oleskeluluvan haltijoille tarjotaan, jos asiat menisivät ihan poskelleen.

20180304_113949

Pysyviä viisumeita, eli kotoisammin PR:iä (permanent residency) on monta eri tyyppiä, joten viisumilabyrintissä voi vierähtää hetki, ennen kuin selvittää tiensä ulos.

Ensimmäinen askel oli tutkia eri viisumityyppejä. Meidän tapauksessa viisumi on ns. skilled visa, eli koulutukseen ja ammattiin perustuva, eli käytännössä viisumityypit 186 ja 189 olisivat olleet meille helpoimpia reittejä.

Seuraavaksi pitikin tutkia, löytyykö oma ammatti listalta, jolla määritellään, mitkä ammatinhaltijat saavat noita viisumeja hakea. Itse olen tehnyt töitä viimeiset viisi vuotta melko vaihtelevilla ammattinimikkeillä. Omalla kohdallani olisi saattanut onnistua 189-viisumityypin haku ICT Business Analyst -nimikkeellä. Edellytyksenä olisi kuitenkin ollut se, että läpäisen ACS:n (Australian Computer Society) pätevyysarvioinnin, johon olisi vaadittu tutkintotodistus (muistaakseni yli puolet opinnoista pitäisi olla IT-opintoja), tietyn malliset työtodistukset entisiltä työnantajilta, yms. Todettiinkin, että suoraviivaisempi tapa on, että Tommi hakee 186-tyyppistä viisumia työnantajansa kautta. Haasteellinen puoli tässä viisumireitissä on se, että työnantajan sponsoroima viisumi sitoo samaan työnantajaan vähintään vuodeksi tai useammaksikin, mutta toisaalta viisumin hankkimiseen saa myös apua ja tukea.

Myös 186-viisumin vaatimuksiin kuului pätevyysarviointi, mutta pelkästään Tommin osalta. Australian skilled -viisumeissa on se hyvä puoli, että puolisolle voi hakea samaa viisumityyppiä, mutta ilman pätevyysarviointia ja muutenkin kevennetyillä vaatimuksilla. Tommille pätevyysarviointi olikin helpompi toteuttaa, mitä olisi ollut itselleni, koska määrämuotoisia työtodistuksia ei tarvinnut metsästää kovin monelta taholta. Eniten päänvaivaa aiheutti vanhojen palkkakuittien löytäminen ja vielä käännättäminen englanniksi, mutta sekin sitten lopulta saatiin hoidettua. Lisäksi viisumihakemuksessa piti toimittaa molempien CV:t, joitain perustietoja ja suomalainen ja australialainen rikosrekisteriote. Jouduin myöskin käymään kielitestissä, koska edelliseen viisumiin sitä ei vaadittu, mutta läpäisyraja oli kohdallani tosi matala (4,5 pistettä jokaisesta IELTS:in osa-alueesta), joten se oli helppo homma. Viimeinen vaatimus oli terveystarkastus, jossa otettiin keuhkoröntgen, virtsanäyte, verikoe, mitattiin pituus, paino ja näkö ja paineltiin vatsaa.

Nyt kaikki vaatimukset on hoidettu ja viisumihakemus lähetetty, joten jännityksellä odotamme, kuinka asia etenee. Jos hyvin käy, niin viimeistään seuraavan 8-10 kuukauden sisällä meillä pitäisi olla pysyvä oleskelulupa.

20180304_140149
Jos sitä vaikka muuttaisi sitten eläkkeellä Mandurahiin veden äärelle pysyvällä viisumilla?
Continue Reading

Viisi asuntovaihtoehtoa Perthin lähistöltä

Meillä on kohta 1.5 vuotta täynnä asumista tässä nykyisessä vuokra-asunnossa. Tommihan muutti tänne jo elokuussa 2016, ja asunnon piti olla ensin tyyppiä “no kuhan nyt joku saadaan nopeasti läheltä keskustaa”, mutta tämä on osoittautunut niin toimivaksi ratkaisuksi, ettei ole ollut tarvetta muuttaa poiskaan. Poismuuttoa myös vaikeuttaa meidän nihkeä vuokrasopimus, joka on ollut aina 6kk kerrallaan voimassa, jonka vuoksi uuden asunnon etsintä onnistuu sopimusta rikkomatta vain kaksi kertaa vuodessa. Jossain vaiheessa yritimme uusia sopimuksen olemaan jatkuvasti voimassa lyhyemmällä irtisanomisajalla, mutta vuokranantajamme ei tuohon suostunut.

Ensi helmikuussa vuokrasopparimme on jälleen vanhentumassa, joten tuli taas muutamia tunteja vietettyä paikallista asuntotarjontaa selaillen. Sen innoittamana kokosin listan, millaista tarjontaa täältä löytyisi nykyisellä hinnalla (n. 400-500 AUD/viikko)

  1. Nykyistä vastaava kerrostaloasunto uima-altaalla ja saunalla

Nykyiseen, uudehkoon, n. 70 neliön kerrostaloasumukseemme toisi parannuksen päheämmät yhteiset tilat. Täällä on melko yleistä, että tornitalojen yhteisistä tiloista löytyy uima-allas, grillaustila, kuntosali ja joskus saunakin. Ihan mielelläni muuttaisin asuntoon, jossa voisin käydä heti herättyäni aamu-uinnilla tai talvisin saunomassa (ja heittämässä salaa löylyä kiukaalle).

Kuvia kerrostaloasuntojen yhteisistä tiloista Adelaide Terracella East Perthissä
Sauna, jooooo!
Saman tyyppinen keittiö kuin tämä nykyinen
Grillikin löytyisi
Pikkuallas + isompi allas

(Kuvat täältä ja täältä)

2. Asunto merenrannan läheltä

Muutaman kerran on tullut pohdittua, että pitäisikö muuttaa tuonne merenrannan tuntumaan, jolloin aamu-uinnille voisikin pulahtaa suoraan meriveteen. Täällä Perthissä siihen olisi oiva mahdollisuus. Nykyisestä sijainnista merenrantaan on noin 10 kilometriä matkaa, joten kovin usein rannalle ei tule ajeltua. Esimerkiksi Cottesloe on alue, josta kulkisi juna näppärästi suoraan keskustaan ja jossa voisi asustaa ihan rannan tuntumassa. Cottesloen vuokra-asunnot ovat melko haluttuja ja neliöhinta vaikuttaisi olevan jopa korkeampi kuin keskustassa, mutta ihan mukavan asumuksen tuoltakin voisi löytää, jos vain tarpeeksi jaksaisi etsiä ja odottaa sopivaa.

Tässä olisi ihan mukavan näköinen kämppä merenrannan tuntumasta
Aamukahvipöytä ja merinäköala parkkipaikan, muutaman tien ja pusikon ylitse
Asunnon olohuone. Plussaa siitä, ettei tuolla ole kokolattiamattoa

(Kuvat täältä)

3. Jättikokoinen omakotitalo 

Olisikohan sittenkin mukavampi panostaa merenrantasijainnin tai uima-altaan sijasta asunnon kokoon? Esimerkiksi Kardinyasta (n. 30 min ajomatka Perthin keskustasta) löytyisi omakotitalo neljällä makuuhuoneella, kahdella kylpyhuoneella ja pienellä puutarhalla. Olisi siinä sitten molemmille kissoillekin oma makuuhuoneensa 😀

Villa kreikkalaisilla pylväillä
Tällainen piha olisi kyllä hieno! (+suhteellisen helppohoitoinen ja hyönteiset nopeasti havaittavissa)
Aah, oispa oma sitruunapuu pihalla
Näppärän oloinen keittiö eikä kokolattiamattoa, jes!
Uudehko kylppäri

(Kuvat täältä)

4. Omakotitalo maaseudulla

Jos muuttaisi vielä kauemmaksi, niin saisi oman rauhan ja pihan lisäksi nauttia somehiljaisuudesta, kun nettikään ei enää kunnolla toimisi. N. 40 minuutin ajomatkan päästä Perthin keskustasta löytyisi tähän soveltuva vuokra-asunto.

Kolme makuuhuonetta, kylppäri ja talon alapuolella oleva hiippailutila
Voisikohan tuonne pihalle perustaa oman kanatarhan? Tai lammasaitauksen?
Hieno terassi ja seinämateriaali ehtaa peltiä
Keittiö-olohuone näyttää hyvältä

(Kuvat täältä)

5. Vähän maltillisempi rivitaloasunto lähempää keskustaa

Todellisuudessa pienempi neliömäärä ja piha säästävät siivousaikaa, sähkölaskua, ja hermoja sen verran, että kahden makuuhuoneen asunto olisi meille ihan riittävä. Lisäksi haluaisin oikeasti asua jatkossakin lähellä keskustaa, kun tuo autossa istuskelu aamuruuhkassa ei oikein houkuttele. Olisikohan rivitalo Leedervillessä (n. 10 min Perthistä) sopiva kompromissi?

Esimerkiksi tällainen kaksikerroksinen löytyisi sieltä. Jotain omaa pihaakin tuossa saattaa olla
Olkkari ihan kiva
Keittiö vähän rähjäinen, mutta kaasuliedestä plussaa
Asuntoon tulisi sähkö aurinkopaneeleista, iso plussa

(Kuvat täältä)

Muutama käytännön asia sai meidät lopulta tälläkin kertaa jatkamaan nykyisen asunnon vuokrasopimusta seuraavat 6kk. Asuntomme on valmiiksi kalustettu, eikä ole oikein järkevää ostaa omia huonekaluja ennen kun olemme päättäneet, että olemmeko täällä pidempään vaiko emme. Lisäksi täällä on nopea ja hyvä nettiyhteys, mikä on vielä valitettavan harvinaista noissa keskustan lähettyvillä olevissa lähiöissä, joihin kaikista mieluiten muuttaisimme. Jatketaan siis tässä vielä elokuuhun ja katsomme sitten taas uudelleen, mikä on sen hetkinen tilanne.

Continue Reading

Auto

Jippii, meillä on vihdoin auto! Koskaan aikaisemmin en ole autoa omistanut. Täällä pitkien välimatkojen ja huonojen julkisten liikenneyhteyksien maassa auto on lähes välttämätön hankinta.

Kävimme katsomassa autoja kolme kertaa paikallisissa käytettyjen autojen liikkeissä, mutta päädyimme lopulta ostamaan suoraan yksityiseltä omistajalta Gumtreestä (paikallinen tori.fi). Harkitsimme ensin muutamaa hitusen uudempaa mallia, mutta kävi ilmi, että määräaikaisen viisumin haltijoina meille ei myönnetä pankista rahoitusta tai edes luottokorttia. Autokaupasta olisi saanut rahoituksen, mutta ehdot olivat vähintään $7,000 ja n. 10% korolla, joten se siitä sitten.

Gumtreesta löytyi kuitenkin ihan lupaavan oloinen halpa Toyota, alle 100 000 ajettu, jota päätimme lähteä koeajamaan.

Auto oli kaukana, n. 30 kilometrin päässä Jane Brookissa. Koeajo hoidettiin peltojen ja viinitilojen reunustamalla tiellä ja koska kello oli suunnilleen seitsemän illalla ja oli pilkkopimeää, pysähdyttiin hetkeksi läheisen huoltoaseman kirkkaisiin valoihin tutkimaan autoa tarkemmin.

Auto vaikutti hyvältä ja koeajon perusteella ei löytynyt mitään ihmeellistä, joten palasimme omistajapariskunnan luo ja menimme sisään tutkimaan papereita ja huoltokirjaa. Omistajilla oli iso omakotitalo, yli-innokas bordercollie ja rääkyvä papukaija.

Miesten tutkiessa huoltokirjaa koitin googlata, millaisia arvosteluja kyseinen malli on saanut, onko siinä rekisteriote voimassa ja onko autosta rahoitusta maksamatta. Oltiin kuitenkin sen verran maaseudulla, että puhelin ei saanut enää yhteyttä verkkoon, paitsi ulkona tien vieressä seisoessa. Siinä sitten kävelin sisään, ulos, sisään, kun yritin samalla selvittää tietoja ja pysyä perillä, mitä autosta keskusteltiin. Yö oli lämmin, hyönteiset sirittivät ja nettisivujen lataaminen kesti minuutteja.

Noin tunnin mietinnän ja parin neuvoa antavan puhelun jälkeen päätimme lopulta, että ostamme auton.

Sen jälkeen pohdittiin, että mitenkäs maksu hoidetaan kätevimmin. Ehdotin, että jos voisin käyttää tietokonetta, voisin siirtää rahat suoraan autonomistajien tilille ja voimme tulostaa verkkopankista kuitin, koska rahojen siirtymisessä toisen pankin tililtä toiselle kestää täälläkin päivän tai pari.

Näin päätettiin tehdä.

Näppäilin tunnukseni verkkopankkiin ja aloitin kirjoittamaan tilisiirtoa auton omistajan osoittamalle tilille. Pyysin vielä tarkistamaan tilitiedot koneen näytöltä kertaalleen, ennen kun painoin painiketta, jolla raha vaihtaa omistajaansa. Näytölle ilmestyi tieto, että maksu pitää vahvistaa tekstiviestillä saapuneella koodilla. Koska puhelimeni ei saanut sisällä yhteyttä verkkoon, niin piti taas mennä ulos hyppelehtimään tien varteen, kunnes puhelin sai yhteyden, tekstiviesti saapui perille, ja kävelin takaisin sisään näppäilemään koodin tietokoneen näytölle. Maksu ei kumminkaan mennyt läpi, koska verkkopankin päivittäinen siirtoraja oli ylittynyt.

Eipä siinä mitään.

Selailin verkkopankkia ja löysin painikkeen, jolla siirtorajaa sai siirrettyä ylöspäin. Siirtorajan muutos piti hyväksyttää taas tekstiviestinä saapuneella koodilla. Tällä kertaa Tommi otti tehtäväkseen juoksuttaa puhelintani ulkona, jotta tekstiviesti saapuisi perille. Sen jälkeen koodi koneelle, siirtoraja ylöspäin.

Uusi yritys.

Kirjoitin tilisiirtoon vaadittavat tiedot näytölle ja painoin painiketta. Taas tienvarteen odottamaan vahvistuskoodia. Sitten takaisin sisään kirjoittamaan koodi ruudulle.

Jes. Maksu meni läpi.

Papukaija rääkyi ja koira haukkui.

Sitten siinä hetken säädettiin ja etsittiin, miten verkkopankista saa tulostettua kuitin. Lopulta kuitin tulostus löytyi. Auton omistajapariskunnan mies sanoi vaimolleen, että “tarkista nyt vielä kerran, että se tilinumero tuli varmasti oikein”. Nainen rupesi tarkistamaan tilinumeroa ja hetken kuluttua kalpeni.

Naisen antamassa tilinumerossa oli kolme virheellistä numeroa.

Ääk.

No eipä siinä. Soittoa sitten vaan pankille perään, että voiskohan sen maksun vielä perua. Sain auton omistajilta antennillisen ikivanhalta Nokialta näyttävän halkopuhelimen lainaan, jolla koitin soittaa. En kuitenkaan päässyt puhelinautomaattia pidemmälle, koska pankin asiakaspalvelu oli jo sulkeutunut muutamaa tuntia aikaisemmin.

Hetken siinä tuijoteltiin epätoivoisena toisiamme, että mitäs nyt.

Omistajapariskunta ehdotti, että tulisimme seuraavana päivänä uudelleen hakemaan autoa, kun rahojen kohtalo olisi selvinnyt. Matka oli kuitenkin sen verran pitkä, että hetken neuvottelun jälkeen päädyttiin siihen, että tehdään paperit kuntoon ja otetaan auto mukaan. Omistajapariskunta tarkisti henkilöllisyytemme ja vaihdoimme puhelinnumerot ja muut tiedot.

Kello oli yli kymmenen illalla, kun lopulta lähdimme valkoisella Toyotallamme pihasta.

Seuraavana aamuna soittelin pankille ja tein ilmoituksen, että maksoin rahaa väärälle tilille. Pankkivirkailija sanoi, että asian selvittämisessä saattaa kestää 45 pankkipäivää. Parin tunnin päästä auton edellinen omistaja kuitenkin soitti ja sanoi, että rahat olivatkin tulleet hänen tililleen onnistuneesti. Selvisi, että ilmeisesti pankkitilinumeron BSB-koodin kolme viimeistä numeroa eivät ole erityisen tärkeitä, koska viittaavat vain tietyn pankin toimipisteeseen, joten raha meni onnistuneesti perille myös väärällä BSB-koodilla.

Hurraa!

Peruin ilmoitukseni ja auto oli viimein virallisesti meidän.

IMG_0591
Swan Viewissä pyöräretkellä muutama viikko sitten. Swan View on lähellä Jane Brookia, josta noudimme auton toissa päivänä

IMG_0593

Continue Reading

Yrittäjäksi vahingossa

Täällä maapallon toisella puolella on nyt talvi. Etukäteen varauduin henkisesti siihen, että heinäkuu voisi olla melko ankea kuukausi – sataa vettä kaatamalla, on kylmä, kaikki tutut lomailevat Suomessa, itse kärvistelen töissä ja stressaan, saanko jatkoa sopimukselle parin kuukauden päästä.

No, ihan mukavaa on oikeastaan elo ollut. Heinäkuu on ollut ensimmäinen kuukausi, kun on ollut melko sopeutunut ja tasainen olo arjessa, eikä niin jatkuvaa kriisiä päällä tai ikävää takaisin Suomeen. Oma kokemukseni noudattaa hyvin kulttuurishokin vaiheita. Pahin myllerrys iski siinä parin kuukauden jälkeen ja nyt kahdeksan kuukauden päästä alkaa viimein olla sellainen olo, että elämä on taas jokseenkin palannut normaaliin uomaansa, täälläkin.

Australian talvikaan ei ole ihan niin kurja kuin etukäteen ajattelin. Vettä sataa välillä ja Suomesta mukaan otetut villasukat ovat päivittäin jalassa. Kevyttoppatakin myös ostin ja enimmäkseen olen käyttänyt täällä sisällä, kun illalla palelee. Välillä voi kumminkin olla useampi päivä putkeen kesäistä, miellyttävän lämmintä ja aurinkoista terassikeliä.

IMG_0339
Talvella on myös välillä hienoja, punaisia auringonnousuja

Päädyin myös pari viikkoa sitten hommaamaan puolivahingossa itselleni paikallisen y-tunnuksen, mikä oli jännä asia. Täällä tuntuu olevan tosi yleistä tehdä töitä jonkinlaisen yhden henkilön yrityksen kautta alihankkijana – Suomessa tiesin lähinnä pari entistä konsulttia, jotka olivat jääneet yrittäjinä asiakkaalleen töihin. Ausseissa on oikein kirjo erilaisia contractor -malleja. Osa on ‘Embedded contractor’ (tähän se suomenkielentaito sitten loppui..), eli voivat olla yrityksessä esimiesasemassa ja organisaatiokaaviossa, mutta tekevät töitä kuitenkin oman firman kautta.

Omassa tilanteessani yrittäjäksi muutautuminen alkoi kolmisen kuukautta sitten, kun aloitin työt nykyiselle työnantajalleni alihankkijana. En ole kuitenkaan yksityisyrittäjä, vaan kuvio menee kaikessa monimutkaisuudessaan niin, että minulla on sopimus toisen yrityksen kanssa, joka laskuttaa asiakasyritystä tekemästäni tuntimäärästä ja maksaa minulle palkkaa sen mukaan. Vähän samaan tapaan, miten konsultointifirmat toimivat, paitsi että tässä tapauksessa välikäsi hoitaa vain ja ainoastaan rahaliikenteen.

Contractor-malli on siitä kätevä, että se on tosi joustava sekä työntekijälle että -antajalle. Työntekijänä saan parempaa palkkaa, mitä saisin yrityksen palkkalistoilla ollessa. Teen myös joustavasti tällä hetkellä 3-5 päivää viikossa, koska laskutan tehtyjen tuntien mukaan, joten satunnaiset ylimääräiset vapaapäivät keskellä viikkoa ovat mahtavaa luksusta. Työnantajalla taas ei toisaalta ole mitään velvollisuutta pitää minua töissä tiettyä tuntimäärää viikossa, joten jos säästöpaineet iskevät, pääsee alihankkijoista helpoiten eroon.

Huonoja puolia mallissa onkin tavallista suurempi stressi siitä, mihin asti sopimusta jatketaan ja mihin budjettia riittää. Lisäksi mitään sairaspäivärahoja, lomapäiviä tai muita työsuhde-etuja ei ole, ne maksellaan itse palkasta.

Pari viikkoa sitten eräs työkaverini, joka on myöskin alihankkijana oman firman kautta kysäisi, että haluaisinko vähän neuvoa yhdessä nettisivuasiassa. Pitäisi saada sivu WordPressillä tehtyä. Googlasin sitten muutaman tunnin ajan (työajan ulkopuolella) ja ostin yhden teeman ja lähetin ohjeet, että mitä tämän henkilön tulisi tehdä. Henkilö oli kiitollinen tästä avusta ja halusi maksaa muutaman satasen palkkaa firmansa kautta vaivannäöstä. Hommasin sitä varten sitten paikallisen y-tunnuksen, eli ABN-numeron. Se oli noin viiden minuutin homma netissä ja ilmaiseksi hoidettu. Sen jälkeen väsäsin Excelillä laskun ja lähetin sen työkaverilleni, ja raha vaihtoi omistajaa.

Helppoa, ku mikä.

Voi olla, että yhden hengen yritykseni liikevaihto jää hurjaan muutamaan sataseen, mutta mistäpä sitä koskaan toisaalta tietää, jos tuolle ABN:lle keksisi vielä muutakin käyttöä.

Continue Reading

Suomikuva Australiassa

Ulkomailla asuessa on kiinnostavaa kuulla uusia ihmisiä tavatessa, mitä asioita heille tulee Suomesta mieleen. Täällä eksoottinen tausta ei ole kovinkaan poikkeuksellinen, koska väestöstä niin suuri osa on maahanmuuttajia, mutta aina välillä keskustelu alkaa tuntemattomien ihmisten kanssa sillä, että vastapuoli kohteliaasti kysyy, mistä olen kotoisin, tai mitä on tuo jännä kieli, jota puhut.

Kuultuaan, että olen kotoisin Suomesta, on vastapuolen tyypillisiä vastauksia ovat esimerkiksi seuraavat: “Itsekin kävin kerran Suomessa… taisi olla vuosi 1990” tai “Suomesta? Eikös se kuuluisa formulakuski/ralliautoilija ole Suomesta?”

Useamman kerran ihmisillä on myös sytyttänyt, että sukunimenihän on sama, tai no ainakin melkein sama, kun sillä kuuluisalla suomalaisella ex-formulakuskilla.

Moni myös ottaa puheeksi sen, että Suomessa on varmaan kylmä. Kun opiskelin Singaporessa, esitteli eräs professori kerran luennolla karttaa Pohjoisnavasta ja selitti iloisesti koko ryhmälle, että “tuolta Kati on kotoisin!”

Täältä kotoisin

Suomalaisuus yhdistetään myös voimakkaasti pohjoismaalaisuuteen. Useammin on kyselty eroja Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä. Toukokuussa eräs työkaverini totesi, että tällä viikolla juhlitaan Norjan kansallispäivää ja kysyi, onko päivällä minulle jokin erityinen merkitys.

Suomi tunnetaan myös koulutusjärjestelmästään. Muutama henkilö on halunnut tarkemmin tietää, että miten teidän koulutusjärjestelmä oikein toimiikaan, ja miten se voi olla niin hyvä. Eräs työkaverini myös ihmetteli, että miten voi olla, ettei Suomessa tarvitse tehdä läksyjä ollenkaan ja koulussa ollaan vain 3 tuntia päivässä. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että tämä kyseinen henkilö oli katsonut Michael Mooren dokumentin Where to Invade Next, ja sieltä nämä käsitykset olivat sitten saaneet alkunsa.

Vaikka Mooren dokumentti onkin editoitu hieman kärjistäen (tai sitten tämä on vaan sitä amerikkalaista markkinointiosaamista, mikä itseltäni puuttuu), niin Suomen koulutusjärjestelmässä on kyllä paljon erinomaisia asioita. Australian koulujärjestelmään en ole juurikaan tutustunut, enkä siten osaa vertailla, mutta ainakin työkaverini ihastelivat dokumentin katsottuaan maksuttomuutta, eri koulujen tasalaatuisuutta, ja sitä, kuinka Suomessa opitaan oppimisen vuoksi, eikä sen vuoksi, että opitaan vastaamaan mahdollisimman hyvin standardimuotoisiin testikysymyksiin.

Hyvä Suomi. Koulutuksestasi sinut edelleen tunnetaan.

Continue Reading

Mitä tein viime torstaina

Herään klo 5:24. Käyn suihkussa. Puen päälle farkut, pitkähihaisen paidan, steelcapsit (vaelluskengän tapaiset turvakengät) ja ainakin kaksi kokoa liian ison high visibility -takin.

Klo 6:10-6:30: On pimeää ja kylmä, kun kävelen Elizabeth Quayn juna-asemalle. Asemalla on hiirenhiljaista ja junaa odottaa ainoastaan yksi henkilö lisäkseni. Tekee mieli kahvia, mutta matkalle ei satu kahvimyyntipistettä. Kamala nälkä, kun mitään en ehtinyt syödä kotona. Uudet kengät hiertävät ikävästi kantapäitä.

Klo 6:30-6:40: Juna saapuu asemalle. Näen työkaverini junavaunussa ja kiirehdin ehtiäkseni samaan vaunuun. On hauskaa ja absurdia tavata junassa näin aikaisin aamulla. Hyppäämme pois Bull Creekissä. Ostan kahvia ja pähkinäpussin kiinalaisen näköiseltä vanhalta papalta, joka kehuu iloisesti 2 kokoa liian isoa high visibility -takkiani.

Klo 6:40-8:45 Hyppäämme toisen työkaverini autoon, joka on australialaiselle tyypilliseen tapaan valtavan kokoinen uusi katumaasturi. Matkalla pysähdymme huoltoasemalle ostamaan lisää kahvia. Ajamme 200 km etelään ja kaakkoon, määränpäänä eräs voimalaitoksista.

Klo 8:45-9:00: En ole aikaisemmin ollut Länsi-Australiassa näin kaukana merenrannasta sisämaassa. Maisema on kauniin metsäistä ja kukkulaista, Margaret Riverin tapaan punamultaista. Ajamme Collien läpi, joka on pieni, hieman rähjäinen maalaiskylä. Mietin, kuinka omituista on, että vain kahdeksan kuukautta sitten olin niin toisenlaisessa maassa, niin erilaisissa tilanteissa.

Klo 9:00-9:30: Ilmottaudun sisään voimalaitokseen. Aulassa oleva voimalamiesporukka nauraa, kun tavaan sukunimeäni. Koitan hymyillä iloisesti, vaikka vähän kiehuttaakin. Saan suojakypärän ja suojalasit, joita pidetään alueella ollessa päällä.

Klo 9:30-14:30: Vedämme yhden workshopin, jossa minulla ei ole kovin suurta roolia. Lounastauolla lusikoin keittiönnurkassa itse tekemääni kikhernepastaa muovipurkista. Keittiö on jostain syystä täynnä tyhjiä vesikanistereita. Keltapaitaisia ihmisiä virtaa sisään ja ulos. Olo tuntuu ulkopuoliselle, toisin kuin keskustan toimistolla, jonne olen jo jokseenkin sopeutunut.

Klo 14:30 – 17:30: Ajamme takaisin Perthiin. Juttelemme autossa niitä näitä, mm. kuinka Australian kansalaisuuden tai pysyvän viisumin saantia jatkuvasti vaikeutetaan. Kaksi työkaveriani on kotoisin Australian ulkopuolelta ja muuttaneet tänne 10-20 vuotta sitten. Myös monen australialaisen työkaverini vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin muualta kuin Australiassa, joten maahanmuutto on täällä monia yhdistävä aihe.

Muita tapahtumia: Illalla vastailen sähköposteihin kotoa ja teen vielä muutaman tunnin töitä, jotta saisin kaikki tarvittavat asiat samana viikkona hoidettua. Syön kotiin tilattua thairuokaa. Ilta venyy pitkälle. Katsomme Twin Peaksin uusimman jakson.

Tällaista on elämä näinä päivinä, jotain muunlaista joskus muulloin.

Continue Reading

Synttärikuulumiset

No tervepä terve Kati, mitä sinulle kuuluu?

Kiitos, ihan hyvää kuuluu.

Täytit tänään vuosia? Onneksi olkoon! Missä merkeissä vietit synttäreitäsi?

Varsin rauhallisesti. Vuorokausi vaihtui Skypessä ja sain ensimmäisen onnittelulaulun Suomesta. Päivällä kävimme brunssilla ja ulkoilemassa. Sää oli varsin epätyypillinen syntymäpäiväsää. Olen tottunut siihen, että juhlin syntymäpäivää keväällä vapun jälkimainingeissa, kun lumi on juuri sulanut pois, ruoho vihertää aavistuksen verran, maa on kostean viileä ja ojanpientareelta voi löytyä ilahduttavan keltainen leskenlehtirypäs. Tänään oli kesähelteistä ja asteita +30, vaikka virallisesti tätä vuodenaikaa kutsutaan Perthissä syksyksi.

 Aivan niin. Miten elämäsi eroaa vuoden takaisesta tilanteesta?

Vuosi sitten elämä tuntui tasaiselta ja ennustettavalta. Oli rauhallinen kerrostaloasunto Espoossa, kiva, vakituinen työpaikka, vapaa-ajan bändiharrastus, juoksutreenejä, paljon kavereita, ja haaveet kohta alkavasta kesästä ja tulevasta lomasta.

Viimeisen puolen vuoden ajan ei ole enää tiennyt mitä seuraavan puolen vuoden aikana tapahtuu. On vuokrakolmio Perthin keskustassa, määräaikainen työpaikka ja siihen liittyvä epävarmuus, vain muutama hyvä kaveri maantieteellisesti lähellä, paljon uutta ja vierasta. Toisaalta nauttii jokapäiväisen kauniista säästä, kohtaamisista uusien, ystävällisten tuttavuuksien kanssa ja siitä, miten paljon ikimuistoisia kokemuksia näiden kuukausien aikana on kertynyt.

Miten olet muuttunut viimeisen vuoden aikana?

Olen oppinut sietämään paremmin epävarmuutta ja pärjäämään vieraassa kulttuurissa. Kielitaito on kehittynyt. Empatia maahanmuuttajia kohtaan on kasvanut valtavasti, kun on ymmärtänyt, miten monimutkainen henkinen myllerrys näinkin helppo muutto voi hetkittäin olla. Poden täällä enemmän maailmantuskaa kuin Suomessa – erityisesti varallisuuserojen ja kansallismielisyyden kasvu huolestuttaa. Herään aikaisemmin aamulla, urheilen vähemmän, mutta syön terveellisemmin.

Mitä odotat 29-vuotiaan Katin elämässä tapahtuvan?

Seuraavan vuoden elelen todennäköisimmin täällä ja sopeutumineen kulttuuriin jatkuu. Veikkaisin, että vuoden sisällä vaihdamme asuntoa ainakin kerran. Suomessa käyn joululomalla, mutta kesävisiitti ei välttämättä toteudu. Muutama lyhytkestoinen matka tulee tehtyä, ainakin Melbourneen, ehkä Broomeen, ehkä Ayers Rockille? Ehkä jonnekin välilaskupaikalle matkalla Suomeen.

Soittamista en ole harjoitellut täällä kertaakaan, kun ei ole ollut oikein tarvittavaa motivaatiota etsiä uutta bändiä. Soittamisen sijaan olen ajatellut, että tulevaisuuden minä voisi aloittaa luovan kirjoittamisen. Muutama pöytälaatikkonovelli, kirjan alku, tai edes jokunen sivu fiktiivistä tekstiä olisi hienoa saada kasaan seuraavan vuoden aikana.

Milloin muutat takaisin Suomeen?

Mahdollinen paluumuutto riippuu niin monesta asiasta, että hankala sanoa tässä vaiheessa. Alkuperäinen suunnitelma oli olla vähintään elokuuhun 2018 asti. Jos työ- ja viisumiasiat etenevät suotuisasti, niin täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Katsotaan ensi vuonna, miltä tilanne näyttää.

IMG_4344
On täälläkin pientä syksyn tuntua ilmassa. Yöt ovat jo viileämpiä ja joidenkin puiden lehdet vaikuttavat kuivuvan kasaan ja sen jälkeen tippuvan maahan. Pimeä tulee aikaisin, kun aurinko laskee jo kuuden aikoihin.

 

Continue Reading