Vietimme kesäkuussa Balilla viisi päivää. Nyt heinäkuun lopulla matka on haalistunut muisto vain ja mielelläni lähtisin uudestaan lomailemaan vaikka heti huomenna. Raskausmahan kanssa taapertaminen alkaa käydä voimille ja vielä olisi kuusi viikkoa töissä sinniteltävää.

Melkein koko Perthin talven ajan olemme taas jatkuvasti olleet sairaana. Lapseen tuntuu tarttuvan flunssa päiväkodista joka toinen viikko, mikä sitten tarttuu myös muuhun perheeseen. Balillelähtöviikko ei ollut poikkeus ja juuri ja juuri ehdimme saada hengitystiet sen verran kuntoon, että uskalsimme astua lentokoneeseen. Vähältä tosin piti, että koko lennolle pääsimme. Check inissä vaadittiin raskaustodistus, jossa piti olla lasketun ajan lisäksi lause siitä, että raskaus on ollut “uncomplicated” ja että henkilö on “fit for flight”. Todistus löytyi, mutta vaaditut sanamuodot puuttuivat. Sain kätilön kiinni puhelimitse, mutta hän sanoi todistuksen kirjoittamiseen menevän ainakin 20 minuuttia. Meillä oli 30 minuuttia aikaa ennen check inin sulkeutumista. No, kun todistusta ei 20 minuutin jälkeen kuulunut, avasin lopulta kätilön aiemmin kirjoittaman todistuksen Wordilla ja korjailin siihen vaaditut sanamuodot. Näin lopulta pääsimme koneeseen viime tipassa kuulutusten saattelemana. Kätilön todistus tuli vasta perille, kun istuimme koneessa, joten sen odottelu olisi jättänyt meidät lennolta.

Matkaan siis pääsimme! Balille lentää Perthistä 3h 40min, mikä on täkäläisissä etäisyyksissä lyhyt matka ja siispä onkin hyvin suosittu lomakohde Aussien keskuudessa. Monet lapsiperheelliset varaavat all inclusive resortin, mutta me päädyttiin Air BnBhen omalla pienellä uima-altaalla. Lapsi viihtyikin ihan hyvin altaan portailla polskutellen nuo päivät, kun lisäksi kierreltiin Seminyakia, käytiin rannalla ja rantaclubilla Potato Headissa ja Mrs Sippyssä, joista löytyi lisää uima-altaita ja ruokailumahdollisuuksia. Balin sisällä ei juurikaan tällä kertaa reissattu, koska melkein kaikkialle olisi ollut noin tunnin ajomatka ja flunssa iski uudelleen perillä altaassa lillumisen ja yöllä päällä olleen ilmastoinnin seurauksena – poskiontelotulehduksen kera. Syöminen ja lepäily tulivat siis tarpeeseen. Kotimatka takaisin sujui ihan oksti, mutta Perthissä kesti yli kaksi viikkoa nuiva olo ja paineen tuntu poskionteloissa, eli on tässä parempiakin aikoja nähty. Nyt on kumminkin suhteellisen terve olo ja vuodenaika lämpenemään päin, joten jospa tämä tästä.