Viimeinen puristus

Tasan kolme vuotta sitten klo 3.06 yöllä saapui maailmaan mitä mainioin minihenkilö. Tänään oli siis henkilön synttärit, jotka sujuivat oikein leppoisissa merkeissä. Aamupalaksi poika sai toivomuksensa mukaisesti pinaattilettuja. Sen jälkeen käytiin uimakoulussa, hampurilaisilla ja SciTechissä (paikallinen Heureka). Iltapäivästä vielä puhallettiin kolme kynttilää ja syötiin mansikkakakkua.

3-vuotiaamme on ollut pari kertaa päiväkotikavereidensa juhlissa ja koitti sen vuoksi jokunen viikko sitten verbaalisesti ja hyvin oma-aloitteisesti kutsua synttäreilleen koko päiväkotiryhmän, hoitajat mukaanlukien. Hän kuitenkin ehti onneksi unohtaa toiveensa ennen h-hetkeä (tai sitten uskoi vanhempiensa vakuuttelut siitä, että nyt ei ole paras hetki järjestää isoja juhlia) ja tyytyi mielellään vähän pienempiin juhliin. Myöskin pikkuveli pysytteli kiltisti kohdussa, eikä muuttanut päivän suunnitelmaa syntymällä samana päivänä kuin isoveljensä.

Olen nyt viikolla 36 raskaana ja alkaa olla aikamoinen suoritus lyllertää ympäriinsä hoitamassa asioita. Maha on nukkuessa tiellä, äitiysvaatteetkaan eivät oikein enää mahdu päälle, liitoskivut vaivaavat satunnaisesti, mutta välillä kovastikin vihlaisten, eniten noustessa makuulta tai istualtaan ylös seisomaan. Perjantaiyönä pohje kramppasi niin lujaa, että lihas on vieläkin kipeä. Noin yleisesti ottaen olo on väsynyt ja raihnainen, kun en saa enää helposti unta, jos satun keskellä yötä heräämään. Tosin muutaman yön olen satunnaisesti nukkunut tosi hyvin ja ollut yllättävänkin toimintakykyinen ja pirteä koko päivän.

Onneksi töitä on enää jäljellä vain viikon verran ennen lomalle jäämistä. Yhtäkään päivää yli viikon en enää jaksaisi ja nytkin olen vähän rajoilla. Tämän vuoden puurtaminen on kuitenkin kannattanut – tulin juuri töissä valituksi yhdeksi vuoden parhaista työntekijöistä – mikä tuntui tosi hyvältä ja itsevarmuutta vahvistavalta tunnustukselta, kun en ole tuota nykyistä rooliani kovin pitkään tehnyt. Valintaan liittyvä gaalailta olisi noin viikkoa ennen laskettua aikaa, joten saa nähdä, kykenenkö sinne menemään.

Pinaattilettuja, nam. Täällä tulee kyllä harvemmin syötyä, kun ei saa kaupasta einesversioita ostettua.
SciTechissä on viihtyisä lasten leikkihuone, josta löytyy junarata ja muuta mukavaa
Australian talvi, kylmyys sisällä ja koko kesäkuun ja osin heinäkuunkin kestänyt flunssakausi ei ollut tänäkään vuonna erityisen miellyttävä vuodenaika. Siispä mieltä lämmittää kovasti, kun ulkona alkaa jo näkyä kevätkukkia ja säätkin ovat paranemaan päin

You may also like