Kirjoitan ensimmäistä kertaa raskausviikkopostausta melkein reaaliajassa. Eilen alkoi 39. viikko ja jännitetään, milloin vauva päättää putkahtaa maailmaan. Limatulppia tai tiheneviä harjoitussupistuksia ei ole vielä näkynyt, mutta toisaalta laskettuun aikaankin on vielä pari viikkoa.
Töissä jaksoin alkuperäisen suunnitelman mukaan 37+3 saakka. Viimeinen viikko oli kyllä aikamoista henkistä taistelua ja tässä tulevaisuuden minälle ehdotus, että viimeistään 36+0 olisi järkevä aika lopettaa hommat. Joka yö heräilin kolmen ja viiden välillä ja seitsemältä olin ihan tokkurassa, kun herätyskello viimein soi. Jäljellä olevat luottomekot eivät enää istuneet valtavan vatsakumpuni päälle ja onnistuin vielä hajottamaan molemmat raskaussukkahousuni, joten viimeinen viikko vedettiin sitten yksillä leggingseillä ja pyykkäsin joka ilta. Jännitin myös, että synnytys käynnistyy toimistolla ollessa ja lapsivedet purskahtavat jonnekin neuvotteluhuoneen lattialle. No, näin ei onneksi käynyt! Viimeiseen asti venytetyssä töissäolossa oli se hyvä puoli, että äitiyslomalle jääminen ei aiheuttanut kummempaa haikeutta, vaan tuntuu mahtavalta lomailla kotona odotellen vauvan syntymää.
Viimeisenä päivänä työkaverit järjestivät morning tean yllätyksenä. Tarjolla oli sipsejä, donitseja ja mutakakkua, pelattiin hetken Pictionarya, kertoiltiin vauvajuttuja ja ihmeteltiin sitä, kuinka Suomessa nukutetaan ulkona vaunuissa. Lomalleläksiäislahjaksi sain kasan suklaata ja lahjakortin vauvatarvikeliikkeeseen. Myös suomikaverit olivat muistaneet mainiolla äitiyspakkauksella, joka valitettavasti jäi jumiin koronan vuoksi Helsinki-Vantaalle usean kuukauden ajaksi ja palautettiin lopulta lähettäjälle. Toivottavasti paketti löytää vielä tiensä perille!
Näillä viikoilla vauva alkoi selvästi laskeutua, aiheuttaen lievää alaselkäkipua ja lisääntynyttä paineen tuntua alakertaan. Ummetusongelma jatkui ja verihiutaleiden määrä veressä humpsahti niin paljon alaspäin, että viikolle 39 määrättiin ylimääräinen verikokeessa käynti. Ferritiini ja hemoglobiini olivat kuitenkin lähteneet raudan syönnin aloittamisen jälkeen hyvään nousuun, joten toivoa on, että verihiutaleetkin tulevat sieltä perässä. Henkisesti vointi on ollut kyllä väsymystä ja satunnaista valtavaan oloon kyllästymistä lukuunottamatta hyvä, välillä lähes euforinen – hormoneilla lienee vaikutusta asiaan. Kaikkiaan raskauden kolmas kolmannes on kohdellut hyvin ja edelleen olen sitä mieltä, että ensimmäinen kolmannes pahoinvointeineen oli itselleni se kaikista vaativin osuus raskaudesta.
Muuta jännää näillä viikoilla olivat viimeiset synnytysvalmennukset. Niistä jäi päällimmäisenä mieleen vauvan kakkavaippakuvat päiviltä 1-4 ja synnytyksen transitiovaihe kätilöiden näyttelemänä. Jotain tarttui päähän vauvanhoidon teoriasta, mutta eiköhän käytäntö sitten opasta parhaiten… Lisäksi näillä viikoilla oli pari tapaamista kätilön kanssa ja otettiin b-streptokokkitesti, jonka tulos tuli takaisin negatiivisena, jee.
Seuraava raskausviikkopostaus tulee olemaan viimeinen ja saa nähdä, montako viikkoa siihen tulee lopulta mahtumaan! Vaikka vauvan tuloon on jo valmistautunut yli 9 kuukautta, tuntuu vielä jotenkin epätodelliselta, että kohta hän on oikeasti täällä.
Raskaudenseurantakäynnit viikolla 35-38:
- Viikko 35: Synnytysvalmennus (imettäminen), verikoe, kätilötapaaminen
- Viikko 36: Synnytysvalmennus (vauvan kotiutuminen ja ensimmäiset päivät)
- Viikko 37: Kätilötapaaminen, b-streptokokkitesti
- Viikko 38: Synnytysvalmennus (synnytyksen toinen ja kolmas vaihe)
- Rahaa kulunut tähän mennessä tutkimuksiin: 245 euroa