Kun loppu on lähellä, mutta niin kaukana! Tässä vaiheessa laskin jo tiiviisti viikkoja ja melkein päiviäkin äitiyslomaan. Australiassa ei saa palkallista lomaa ennen synnytystä, ellei käytä esimerkiksi vuosilomiaan. Itse päätin yrittää kärvistellä töissä viikolle 37+3 asti, koska koronan takia oli tullut muutoinkin oltua kotona niin paljon, että ajattelin töissä käynnin pitävän aktiivisena. Paikalliset eivät valintaani ihmetelleet ja muutama muukin sanoi olleensa töissä melkein synnytykseen asti. Jouduin kuitenkin toimittamaan töihin lääkäritodistuksen ja välillä mietin, että olenko ihan hölmö, kun rehkin hommissa niin lähelle synnytystä. Suomalaiseen päähän on niin iskostunut se standardi, että äitiyslomalle pääsee jo monta viikkoa ennen täysaikaista raskautta.
Ihan kohtuullisesti sitä kuitenkin jaksoi. Toimistolla sai olla edelleen vain joka toisella viikolla, joten työskentelin enimmäkseen kotoa jumppapallon päällä istuen. Tuntui siltä, että kolmannes kolmannes oli helpompi siedettävä kuin ensimmäinen kolmannes oli ollut pahoinvointineen, vaikka välillä olo tuntuikin melko raskaalta matkalla mukaan kertyneen yli 16 kilon lisäpainon kanssa.
Näillä viikoilla oli kiva käydä ulkona syömässä “nyt kun vielä voi”. Yksi perjantai kävimme todella hyvässä pohjoisitalialaisessa ravintolassa. Juustofocaccioiden mässäily kostautui sillä, että koko viikonlopun ajan oli päällä aivan karmea ummetus ja koko maha tuntui olevan yhtä kovaa möykkyä. Muutaman päivän kärsimyksen ja luumupussin syönnin jälkeen toiminta palasi lähes ennalleen, mutta oli hyvä muistutus siitä, että suolisto toimii poikkeustilassa. Arkipäivät koitin pitää syömis- ja liikuntarytmin mahdollisimman säännöllisenä.
Kätilön kanssa oli taas tapaaminen ja saimme iloksemme kuulla, että vauva on jo pyörähtänyt valmiusasemiin pää alaspäin. Synnytysvalmennukset alkoivat myös ja koronariskin vuoksi niihin täytyi osallistua kotoa etäyhteyden välityksellä. Kotivalmennukset konseptina toimivat tosi hyvin, kun ei tarvinnut lähteä enää töiden jälkeen raahautumaan illaksi kahden tunnin valmennukseen. Tosin toisessa valmennuksessa sairaalan vanhanaikainen videopuhelusofta ei pelittyänyt ollenkaan ja jouduimme siirtämään viimeisen valmennuksista viikolle 38.
Ensimmäisessä valmennuksessa käsiteltiin synnytyksen alkamista ja avautumisvaihetta ponnistukseen saakka. Varsinkin osio synnytyskivusta ja sen sietämisestä tuntui hyödylliseltä – tunnilla harjoiteltiin muun muassa äänen käyttöä supistusten aikana. Kun aikaisemmin mietin, että kehtaako siellä synnytyssalissa sitten mölistä, niin nyt ei ainakaan ole epäilystäkään, etteikö kehtaisi! Koulutuksen jälkeen hommasin Juju Sundinin Birth Skills -kirjan lisätueksi ja siitä olen nyt lueskellut lisävinkkejä aktiiviseen synnyttämiseen. Saapi nähdä muutamien viikkojen päästä, miten hyvin noista saa apua käytäntöön.
Raskaudenseurantakäynnit viikolla 31-34:
- Viikko 33: Kätilötapaaminen, 0 euroa
- Viikko 33: Synnytysvalmennus 1, 0 euroa
- Rahaa kulunut tähän mennessä tutkimuksiin: 245 euroa