Seuraa lisätarinointia raskauden etenemisestä.
Mahaolennon kasvattamisessa päästiin vaiheeseen 2.0 samana päivänä, kun viikko vaihtui seitsemänteen. Tuolloin rutiinini oli ollut hörpätä appelsiinimehua ja ottaa samalla rautalääke ennen aamupalaa. 7. viikon alussa totesin, että rautalisä täytyy väliaikaisesti poistaa valikoimasta, koska tropin lopputulos oli välitön posliinipytyn halailu.
Mitään ihan ylitsepääsemätöntä tuskaa raskauspahoinvointini ei ollut, vaikka oksennuskertoja tuli ehkä yhteensä 20++. Keskimäärin olo oli ihan ok. Sellainen, että olisi juuri toipumasta mahataudista ja mitään ruokia ei tee mieli, muttei myöskään enää heikota niin paljoa, etteikö olisi toimintakykyinen. Mahan tyhjennykset tulivat aika yllättäen, mutta erona vatsatautiin uutta pystyi syömään melkein heti tilalle. Liikunta ei oloa helpottanut – päin vastoin, tuntui pahentavan tilannetta – ja kolmisen viikkoa olinkin aika tiiviisti sohvan uumenissa. Muutamina päivinä olin myös ihan julmetun väsynyt, enkä muuta pystynyt tekemään kuin nukkumaan ja tuijottamaan televisiota.
Lääkäri oli ennen raskautta lupaillut, että “migreenilääkkeitähän ei sitten tarvitse raskaana ollessa”. Höhöhöö. Omalla kohdallani ei pitänyt paikkaansa. Kuten jo edellisessä postauksessa tuli todettua, viikolla 6 oli ensimmäinen migreeni ja sen jälkeen kohtauksia tuli tasaisesti joka viikko tai joka toinen viikko (juonipaljastus: viikolle 14 mentäessä migreenit onneksi loppuivat!). Päänsärky alkoi illalla ja yö meni kylmäkääre otsalla oksentaen. Näiden öiden jälkeen aamupahoinvointi oli kaikista pahimmillaan.
Viikolla seitsemän oli varhaisultra juurikin tuollaisen migreeniyön jälkeen. Ultraan piti mennä täydellä rakolla ja olin vielä aamulla ihan kuivunut, koska en ollut saanut mitään juoduksi ja oksensin vielä viimeisen kerran pari tuntia ennen ultraa. Viimeisen tunnin aikana vetäisin kuitenkin puoli litraa vettä ja jollain supervoimilla selvitin itseni ultraan asti. Kärsimysten yön jälkeen oli helpotus nähdä minivauva oikeassa paikassa pikselinkokoisella sydämellä varustettuna.
Päivänä 7+5 palasin töihin joulu/kesälomilta. Etukäteen jännitin, että mitenköhän tulee menemään. Selvisin kuitenkin ihan hyvin kolmen patukan taktiikalla: Aamulla heti herätessä sängyssä haukku jugurttipatukkaa, kotona aamupala, töissä n. klo 10 jugurttipatukka, n. klo 11:30 mikä tahansa alas menevä lounas, n. klo 14 toinen jugurttipatukka. Usein syöminen auttoi pitämään pahoinvoinnin kurissa. Yhden päivän jouduin ottamaan sairaslomaa, kun kauhumigreeni iski jälleen. 8+0 alkavalla viikolla pahoinvointi alkoi siirtyä aamupainotteisesta iltapainotteiseksi, mikä helpotti töissä käyntiä.
Huonon olon taltuttamiseksi ruokavalio taantui näiden viikkojen ajaksi ihan kummalliseksi. Muun muassa näitä asioita pystyi syömään ihan hyvällä ruokahalulla:
- Maissimurot mantelimaidolla
- Vaalea leipä ohuella voikerroksella
- Omenamehu
- Luumut, persikat, aprikoosit
- Munakoisolasagne ja spaghetti
- Porkkana
- Keitetty kananmuna
- Margarita -pizza
- Popcornit
Näitä taas ei tehnyt ollenkaan mieli:
- Sitrushedelmät
- Paprika, kurkku, raaka tomaatti, vihannekset noin ylipäätään
- Linssikeitto 😀 Tein kattilallisen enkä pystynyt syömään ollenkaan.
- Juusto (paitsi sulatettuna ruuan päällä tai ruuan seassa)
- Mausteiset ruuat
- Maitotuotteet
- Liha tai kala (vaihtelevasti tosin välillä ok)
- Karkit ja suklaa
Näillä viikoilla alkoivat myös unet, joissa haahuilen suomalaisessa ruokakaupassa hamuamassa ruokia. Olisi tehnyt mieli kaikkea tuttua ja helppoa, esimerkiksi riisipiirakoita ja tiettyjä suomalaisia jugurtteja, joita on joskus lapsena syönyt (Kalinka!) ja joita ei täältä saa. Yöt olivat muutenkin melko levottomia. Näin tosi paljon unia omasta lapsuudestani ja heräsin lähes poikkeuksetta ainakin kerran yössä vessaan, tosin useimmiten nukahtaen samantien uudelleen.
10. viikolla havahduin yhtäkkiä siihen tuntemukseen, että paprika ja juusto alkoivat taas houkutella. Totesin, että pahin raskauspahoinvointi taitaa olla ohitse. Sen jälkeen tuli vielä muutamia huonomman olon päiviä, mutta ruokavalio alkoi laajentua takaisin kohti normaalia.
Raskaudenseurantakäynnit viikoilla 7 – 10:
- Viikko 7: Varhaisultra
- Viikko 9: Yleislääkäri, ultratulokset, verikokeita ja virtsanäyte. Sain myös lääkkeen hillitsemään oksentelua migreenien aikana.
- Viikko 10:
- Yleislääkäri, lisää verikokeita, koska edellinen lääkäri unohti määrätä osan pakollisista verikokeista, samoin lähete NIPT-testiin
- Kävimme tutustumassa kätilöohjelmaan, tästä lisää myöhemmissä postauksissa.
- Rahaa kulunut tähän mennessä tutkimuksiin: 0 eur.