Vuodenvaihteessa sain suhteellisen vähillä lomapäivillä ruhtinaalliset 2 viikkoa joululomaa. Tänä vuonna ei lähdetty reissaamaan, vaan päädyttiin viettämään joulua Perthissä, koska siskoni tulivat tänne käymään. Mielessäni jouluun yhdistyy edelleen vahvasti lumi, pimeys ja pakkanen (joskin Etelä-Suomessakin taisi olla vain yksi kolmesta) ja niinpä en ole täällä ottanut stressiä siitä, saako jouluntuntua luotua ollenkaan, koska muutama oleellinen aines puuttuisi kuitenkin. Joulutortuissakin luumumarmeladi pitäisi tehdä itse kuivaluumuista keittämällä – aivan liian vaivalloista – eikä oikeaa joulukuustakaan saisi mistään hankittua.
Mukava jouluaattoilta me kuitenkin saatiin aikaiseksi aussiaineksista koostamalla. Paikalliseen joulupöytään kuuluu olennaisena osana grillaaminen, joten näin mekin päädyttiin iltamme viettämään. Perinteinen jouluherkku Aussilassa on pavlova, jonka saa helposti väsättyä valmismarkenkipohjaa käyttäen ja mauistuu mukavan raikkaalle ja kepeälle kesähelteessä. Suomivivahteen joulupöytään toi itse marinoitu kylmäsavulohi ja bataattilaatikko, josta tosin puuttui yksi oleellinen ainesosa, eli korppujauhot.
Siskoille oli kiva näyttää Australiaa ja seura oli erinomaista, mutta samalla huomasin, että mieli kaipaisi jo vaihtelua, varsinkin kun tiedän, ettei täältä Perthistä olla lähdössä mihinkään lähikuukausien aikana. Viime öinä olen nähnyt paljon unia Suomesta ja kaivannut taas pitkästä aikaa suomalaista ruokaa, ja jopa jäi vähän harmittamaan, etten tuon kahden viikon lomani aikana päässyt matkustamaan takaisin. Joskus tänne muuttaessani mietin, että olisi kiva käydä vähintään kaksi kertaa vuodessa Suomessa. Käytännössä en ole tainnut saada tuota onnistumaan yhtenäkään vuonna, kun tielle on osunut jotain muuta – työpaikan vaihdos ja siitä seurannut lomapäivien puute, tilaisuus päästä Uuteen Seelantiin, suomivieraat. Toisaalta senkin on jo kokenut, että kumman nopeasti se seuraava vuosi taas hurahtaa ja pääsee taas matkustamaan. Jatkoa ajatellen kuitenkin pohdin, että jos täällä aiomme vielä tulevaisuudessakin asua, niin koitan kyllä päättäväisemmin pyrkiä tuohon kahteen kertaan vuodessa yhden sijaan, jos vain mitenkään olosuhteiden puolesta onnistuu.
