Kaffe, sumppi ja tsufee. Yritin taas olla kahvilakossa ja useamman kuukauden onnistuinkin pysyttelemään erossa, mutta minkäs teet. Addikti on addikti ja itselleni nollatoleranssi olisi ainut tapa pysyä “kuivilla”.
Australiassa kahvia juodaan eri tavoin. Täällä harvempi omistaa kahvinkeittimen ja kaupassakin on yleensä vain yksi tai kaksi eri suodatinkahvinkeitinmallia. Sen sijaan käytetään espressokoneita ja hieno masiina löytyykin jokaisesta itseään arvostavasta kahvia myyvästä kojusta, jopa pienestä lähikaupastakin.
Kun suomalainen tilaa “one coffee, please”, australialainen ei ymmärrä, mitä tuolla tarkoitetaan. “Yksi kahvi” ei määrittele ollenkaan, kuinka paljon laitetaan vettä, maitovaahtoa, kahvia, sokeria? Sen sijaan täytyy tilata cappuccino tai flat white tai jokin muu, joka määrittelee kahvin ja maidon suhteen. Usein pitää myös mainita haluamansa koko ja haluaako kahviinsa sokeria. Suomalaista kahvia voi koittaa tilata sanomalla esimerkiksi “a long black with milk on the side, no sugar”. Long black tosin on kuumalla vedellä jatkettu espresso, eli aivan perinteistä suodatinkahvia voi olla haastavaa saada. Yhden kerran olen moista nähnyt eräässä kahvilassa Subiacossa. Pöydällä porisi Moccamaster ja myyjä kysyi, että haluatteko, että kahvi tehdään tuolla espressokoneella, vai tekeekö mieli maistaa tätä erikoisuutuutta, suodatinkahvia.
Oma kahvilakkoni alkoi alati pahenevista migreenikohtauksista, joihin kahvittomuus auttaa. Ensimmäisen kerran tänä vuonna repsahdin takaisin kahvinjuojaksi, kun kuuntelin Auta Antti! -podcastia, jonka ensimmäisissä jaksoissa Antti hehkuttaa juomaansa kahvia ja ryystää sitä antaumuksella. Heikko on riippuvaisen mieli! Kotona oli heti keitettävä kupponen ja siitä se sitten lähti. Sitten pääsin taas moneksi kuukaudeksi eroon, kunnes muutama viikko sitten kävimme Swan Valleyssa paikallisessa kahvipaahtimossa. Yahava CoffeeWorksissä saa maistella haluamiaan kahveja, omnomnom! Kun kerroin kahviherkkyydestäni, möivät ovelat ketut minulle tietysti pussillisen kofeiinitonta kahvia. Nyt olen viimeisen viikon ajan nautiskellut kahvista ilman kofeiinia ja jännittänyt, lisääntyvätkö päänsäryt. Nähtäväksi jää. Yllätyksekseni kofeiinitonta kahvia saa täällä myös lähes joka paikasta, vielä kertaakaan ei ole tullut eioota. Jopa ajaessamme n. 150 kilometria Perthistä pohjoiseen ja pysähdyttyämme pieneen tienvarsikahvilaan jätskeille, löytyi valikoimasta kofeiinitonta kahvia. Ah, addikti kiittää.
Lopuksi vielä muutama asiaan varsinaisesti liittymätön kuva viime viikonlopun reissulta. N. 200 kilometria ajoimme pohjoiseen ja takaisin Perthiin, tällaisia olivat näkymät:
