Ensimmäisinä päivinä Queenstownissa ja Cardronassa ollessani yritin lokeroida Uutta-Seelantia aiemmin käymieni maiden mukaan. Ensivaikutelma maasta oli yllättävän eurooppalaisoloinen. Maisemassa näkyi kuusi, ja koivukin! Vuoria ihasteltiin jo lentokoneen ikkunasta. Aivan kuten pieni alppikylä kummallisessa paikassa maapalloa.
Mitä enemmän maata tuli nähtyä, sitä enemmän totesi, että Uusi-Seelanti on ihan omanlaisensa. Pienelle pinta-alalle mahtui todella monipuolista maisemaa vuorista, länsirannikon sademetsistä ja eteläsaaren pohjoisosan rannoista koostuen.
Taru Sormusten Herrasta -elokuvan maisemat tulivat tietysti mieleen joka mutkassa ja välillä pitikin googlata, että missä sitä leffaa oikeastaan kuvattiinkaan. Wellingtonissa hotellissa katsottiin koko trilogia läpi ja tutun näköisiä maisemia putkahti monessa kohdassa. Vielä olisi pohjoissaaren Mordor-vuoret näkemättä!
Uudessa-Seelannissa olisi myös riittänyt kaikenmoisia aktiviteetteja, mutta luontofiilistelijälle ihan pelkkä kävely ja autoilu eri paikoissa toimi riittävänä virikkeenä. Reissun kohokohtia oli matka Milford Soundille ja kajakointi Punakaikin maisemissa.
Kaikki tuntevat Australian rajalla -sarjan, mutta täytyy kyllä sanoa, että Uuteen-Seelantiin oli vielä tiukempi kuulustelu, kuin kertaakaan Australiaan tullessa. Passintarkastuksessa onnistuin jotenkin epäjohdonmukaisesti mongertamaan, että olisimme koko reissun ajan Queenstownissa, vaikka lensimme Wellingtonista takaisin. Sen seurauksena kyseltiin monta kysymystä lisää, jonka jälkeen laukut vielä läpivalaistiin.
Rajavalvonnan on tietysti syytäkin olla tiukka, kun ainakaan suomalaisella passilla maahan ei tarvinnut viisumia. Lisäksi maan suurena riesana Australiankin tavoin on tuontilajit. Erilaisia mäntylajeja ja douglaskuusia kasvaa Otagossa holtittomasti ja niitä yritetään erilaisin kampanjoin ja myrkytyksin saada kuriin. Myöskään kanit eivät ole pelkästään Australian ongelma, vaan Uudessa-Seelannissakin niitä juoksi ympäriinsä valtoimenaan.
Onnistunut reissu kaikkensa ja 7 tunnin lentomatkasta huolimatta menisin uudelleenkin, jos vain tilaisuuksia tulee.
