Ensinnäkin, hyvää juhannusta Suomeen! Kaikille huolestuneille tiedoksi, että talvi tuli Australiaan ja joko laskenut sisäilmalämpötila tai muut toimenpiteet kuolettivat kaappikoiperhoset, koska niitä ei ole sitten viime postauksen enää näkynyt.
Alkutalvi oli tosiaan melkoisen hyytävä. Samaan aikaan kun Suomessa nautiskeltiin helteistä, niin täällä piti sisällä istuskella huppari päällä ja villasukat jalassa ja nukkumaan mentäessä vetää se paksuin untuvapeitto päälle. Kylmyyden seurauksena hyökyi toimistolle flunssa-aalto ja itsekin olin kaksi viikkoa rohiseva ja räkäinen. Nyt onneksi flunssa loppui ja ulkolämpötila hyppäsi takaisin kahteenkymppiin.
Sitten itse asiaan. Vuosi sitten kirjoittelin viimeksi työpaikan kulttuurieroista. Ajattelin, että nyt jo pidempään oltuani töissä on aika kirjoittaa osa kaksi ja luetella muutama eroavaisuus lisää:
“Mitä kuuluu”
Australiassa on oppinut muutamia käytöstapoja, joista yksi on se, että kaikkialla kuuluu kysellä, että mitä kuuluu. Esimerkiksi ruokakauppaan mentäessä on ihan normaalia, että kassahenkilö kysyy, mitä kuuluu, ja siihen sitten vieläpä vastataan, että “hyvää, mitäs sinulle kuuluu”. Joskus kassahenkilöt kyselevät muitakin kysymyksiä ja sitä näin ujona suomalaisena meinaa totaalisesti jäätyä, kun pitää tuntemattomien kanssa rupatella.
Työpaikallakin usein kysellään aamulla, mitä kuuluu. Joskin melko tiiviissä avokonttoriympäristössä olen huomannut, että usein vain se lähimpänä istuva kysyy, eli kaikkialta ei sentään kuulu mitä kuuluu -kuoro, kun tulee aamulla töihin.
Edelleen itselleni hämmentävä tilanne on se, kun joku tuttu harppoo kovaa vauhtia toimistolla vastaan ja ohi ja ehtii siinä ajassa kysyä, että “Hi Kati, how are you”, mutta en ehdi itse avata suutani ennen kun henkilö on jo kaksi metriä takanani, sitten käännyn ympäri ja olen, että “ööö good, how are you”, mutta siinä ajassa henkilö on jo usein ehtinyt mennä menojaan.
Hyvää yötä
Edelliseen kohtaan liittyen, täällä joskus sanotaan, että “Good night” tai “Have a good night”, kun ihmiset lähtee viideltä töistä kotiin. Olisi hassua Suomessa toivottaa ihmisille hyvää yötä tuohon aikaan päivästä.
Aamutee, iltapäivätee
Nykyisellä työpaikallani tulee melko usein kalenterikutsuja otsikolla “Morning tea” tai “Afternoon tea”. Teetä näissä teekutsuissa ei kuitenkaan tarjoilla, vaan kyse usein vähän vapaamuotoisemmasta, lyhyestä tiedotustilaisuudesta, joka yleensä pidetään tietyn kerroksen keittiössä ja johon kuitenkin halutaan mahdollisimman laaja osaanotto. Tarjolla on samalla pientä purtavaa, esimerkiksi kevätkääryleitä, voileipiä ja keksejä.
Keskustelevuus, asioiden pyörittely
Täällä ollessani olen nähnyt pari organisaatiomuutosta. Kokemukseni mukaan suomalainen tapa on ollut aina suoraviivainen näissä tilanteissa, tyyliin tiedotustilaisuus ja “tässä tämä uusi organisaatiokaavio nyt on” ja “tämä tulee sitten voimaan tänä päivämääränä”. Täällä muutos on edennyt suunnilleen siten, että 1) Tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan ainoastaan, että muutos on tulossa (jonka kaikki jo tiesivät etukäteen), ilman yksityiskohtia 2) Tiimikohtainen tiedotustilaisuus 3) Kolmas tiedotustilaisuus, jossa näytetään organisaatiokaaviota, joka on kuitenkin keskeneräinen eikä sisällä henkilöiden nimiä. Ihmisille annetaan pari viikkoa aikaa antaa palautetta 4) Kaksi tai kolme sessiota, jossa ihmiset saavat kysyä kysymyksiä anonyyminä, jne. jne.
Molemmissa tavoissa on tietysti omat hyvät ja huonot puolensa. Itseäni on jonkin verran hajottanut tuo aussitapa velloa ja vatvoa noita muutoksia useamman kuukauden ajan erityisesti, jos muutos ei satu koskettamaan juurikaan omaa tiimiä ja lokeroa työyhteisössä. Toisaalta en ole kokenut Suomessa yksiäkään YT-neuvotteluja, vaan ainoastaan pieniä uudelleenjärjestelyjä, joten voipi olla, että samanlaista vellontaa se olisi sielläkin.
Tasa-arvo
Australiassa otetaan kokemukseni mukaan vakavammin kuin Suomessa se haaste, että ylimmästä johdosta selvä enemmistö on suurimmassa osassa yrityksiä miehiä. Ylimmän johdon tavoitteissa on lisätä naisjohtajien määrää ja naisia myös aktiivisesti kannustetaan hakemaan johtoasemia. Olen kuullut täällä käytävän keskusteluja, että mieskollega sanoo, että “voisinpa hakea tuota paikkaa Y, mutta toisaalta naishenkilö Z hakee myös samaa paikkaa ja olisi ihan hyvä, että tämä naishenkilö saisi paikan”. Toisena esimerkkinä nykyisessä työpaikassani palkataan juuri esimiestä talon sisältä. Rekrytoiva manageri pidensi hakuaikaa ja lähetti koko tiimille sähköpostia, että “nyt mieshakijoita on ollut suhteessa naisiin 2:1, hakekaahan naisetkin tuota paikkaa”.
Monikulttuurisuus, monimuotoisuus
Toinen asia, mitä täällä vahvasti ajetaan, on se, että monimuotoisuutta tulee kunnioittaa työpaikoilla ja siihen pitää myös aktiivisesti pyrkiä, oli kyse sitten eri uskonnoista, eri etnisistä taustoista tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Täällä yritykset ovat olleet mukana pride-kulkueissa tai tiedottaneet tulevansa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta. Työpaikoilla on myös pakollisia koulutuksia siitä, miten diverisiteetti tulee ottaa huomioon ja on kaikin puolin hyvä juttu.
Näin maahanmuuttajana ja kielitaidoltaan paikallisia heikompana tällainen suhtauhtuminen lämmittää erityisesti sydäntä ja tekee oman oloni turvallisemmaksi vieraassa kulttuurissa.
Kirsikkana kakun päällä:
Jos joku muistaa tuon edellisen postaukseni, niin kyllä. Minulla on edelleenkin työnpuolesta pelkkä lankapuhelin, vaikka olen sentään mobiilisovelluskehitystiimissä. 😀
