Pääsiäinen oli ja meni. Meillä ei ollut pitkäperjantaille kummempia suunnitelmia, mitä nyt aamulla lähdimme ostamaan jotain spesiaalimpaa aamupalaksi.
Kuinkas sitten kävikään.
Kauppareissulta palattuamme koko ulko-oven edusta oli aivan märkä. Mietin, että jossain on varmaan ollut vesivahinko. Seuraava ajatus oli, että ei helkatti, se vesi tulee meidän oven alta!
Kun avasimme oven, oli katastrofi edessä. Koko avokeittiö ja puolet olohuoneesta lainehti vettä, jota suihkusi kovalla paineella keittiön hanan alapuolella olevasta kaapista. Olin aluksi niin järkyttynyt, etten osannut oikein tarttua mihinkään järkevään toimeen. Tommilla oli vähän enemmän toimintakykyä tallella ja hän alkoi etsiä sulkua, jolla saisi vedentulon lakkaamaan. Sitä ei löytynyt mistään. Yritimme ohjata suihkua saaviin, mutta vesi roiskui niin pahasti moneen suuntaan, ettei sekään onnistunut. Ei auttanut muu, kuin koputella naapureiden oviin avun toivossa. Yksi naapureistamme avasi oven ja sattui tietämään, että alakerrassa asuu henkilö, jolla on yhteyksiä talonyhtiöön. Alakerran naapurikin sattui onneksemme olemaan kotona ja hänellä oli epämääräinen aavistus, että sulku saattaisi sijaita kylpyhuoneessa. Vettä suihki vielä noin vartin verran lattialle, kunnes lopulta sulku löytyi – toisen vessan katosta piti irrottaa paneeli, jonka takana putki oli. Huraa! Ainakin vedentulo saatiin loppumaan.
Sen jälkeen oli mietittävä, että mitä tehdä lainehtivalle lattialle. Vettä oli syvimmillään melkein nilkkoihin asti. Tommi yritti soittaa vuokravälitysfirman 24/7 hätänumeroon, johon ei vastannut kukaan. Laitoimme heille myös sähköpostia ja jätimme viestejä vastaajaan. Pelotti, että joudumme maksamaan kustannukset itse, vaikka järki sanoikin, ettei vesivahinko mitenkään voinut olla meidän vikamme. Naapurit sanoivat, että on ihan selvä juttu, että asunnon omistaja on vastuussa, mutta jos häntä ei saada kiinni, niin hätätilanteessa meidän pitäisi kutsua remonttimiehet paikalle. Toisella naapurilla oli talonyhtiön kautta saadut yhteystiedot henkilölle, jonka omistama yritys teki lattiankuivatusta. Naapuri soitti hänelle ja kertoi tilanteen, ja kehotti sen jälkeen meitä soittamaan hänet paikalle. Kun vuokravälitysfirman numerosta ei vieläkään vastattu, soitimme lopulta itse kyseiselle kontaktille, ja pyysimme hänet paikalle.
Samaan aikaan siirtelin irtaimistoamme turvaan makuuhuoneiden sänkyjen päälle ja parvekkeelle. Tuhoalue oli iso – koko olohuoneen lattia oli märkä, käytävä oli kastunut ja vesi oli imeytynyt myöskin molempien makuuhuoneiden mattoon noin metrin verran. Hain pyyhkeitä ja sankoja ja aloitimme niiden avulla kuivaamaan kokolattiamaton päällä kelluvaa vesikerrosta toisen naapurin kanssa.
Jossain vaiheessa remonttimiehet hurauttivat autollaan pihaan. Ensivaikutelma oli, että minkäköhän naapurin sukulaisen olemme soittaneet paikalle. Mies pysäköi autonsa ja hörppäsi rennosti vielä loput mukana olleesta oluttölkistä ennen hommiin ryhtymistä. No, työt sujuivat resuisesta ulkomuodosta huolimatta ihan ripeään tahtiin. Paikalle tuli muutama muukin mies ja lattiamatot irroitettiin lattiasta. Välistä napattiin paksu, märkä kerros, joka vietiin jonnekin muualle kuivumaan, ja lattialle aseteltiin viisi kuivuria.
Kun remonttimiehet olivat jo loppusuoralla, suvaitsi vuokravälitysfirman hätänumeron päivystäjä viimein soittaa takaisin, noin viiden tunnin odottelun jälkeen. Kuulemma oli ollut alueella, jonne oli huono puhelinkuuluvuus. Kiinalainen naapuripariskunta alakerrasta oli tällä välin jo pari kertaa käynyt meille suivaantuneena selittämässä, että heille ei tule ollenkaan vettä. Harkitsimme, että olisimme itse kutsuneet myös putkimiehen paikalle, mutta päädyimme kuitenkin odottamaan vuokravälitysfirmaa, jottemme joutuisi itse maksamaan kenenkään laskua. He saivatkin putkimiehen tehokkaasti paikalle ja keittiön vesihana korvattiin kokonaan uudella.
Putkimiehen käytyä jäimme soittelemaan kissoille hoitopaikkaa. Kissat piti lukita kantokoppaan jo remontin aikana, koska maton päällä oli siellä täällä teräviä nauloja. Oli myös selvää, että meidän pitäisi muuttaa remontin ajaksi pois. Kuivurit pitivät sen verran meteliä, eikä ovia voinut pitää kiinni, kun makuuhuoneitakin piti kuivata. Kämpässä oli todella kuuma ja kostea ilma, kuin saunassa, ja haisi märälle villapaidalle. Onneksi eräs kaveripariskunta sattui olemaan reissussa ja meillä heidän avaimensa, joten luvan kanssa muutimme lattian kuivauksen ajaksi heidän asuntoonsa, ja veimme kissat vakiopaikkaan hoitoon.
Jälkipyykki
Remontti kesti lopulta vain neljä päivää. Vuokravälitysfirma hoiti kokonaisuudessaan oman osuutensa melko kömpelösti. Perjantaina hätänumeroon vastannut henkilö ilmoitti olevansa “vain assistentti”, joka ei tiedä mistään mitään. Välitimme hänelle lattiankuivausfirman numeron, jotta ottaisivat vastuun lattiaremontista tai välittäisivät tiedon asunnon omistajalle, miten nyt ovatkaan vastuuasioista sopineet. Remonttimiehet sanoivat, että he olivat jutelleet lyhyesti puhelimessa, mutta assari oli sanonut, ettei halua olla asian kanssa missään tekemisissä ja jutelkaa tiistaina sitten oikean henkilön kanssa kuluista ynnä muusta.
Tiistaina sitten jännitti, miten kustannusten kanssa käy. Sen verran tuli lakipykäliä luettua, että Länsi-Australiassa on ihan selkeästi sanottu laissa siitä, että vuokralainen saa kiireellisissä tapauksissa kutsua paikalle korjaajan, joka ei-tahallisissa vesivahinkotapauksissa menee omistajan (vakuutuksen) maksettavaksi. Vuokranantajan aikaikkuna vastata yhteydenottopyyntöön on kuitenkin 24 tuntia, joten periaatteessa joku olisi voinut väittää, että toimimme hätäisesti, ja olisi pitänyt odottaa välitysfirman hätänumeron vastausta tuon vuorokauden ajan ja antaa heidän hoitaa matonkuivaajat paikalle. Hieman hermostuttikin, kun tiistaina ensimmäinen vuokrafirmalta tullut sähköposti oli pelkkä yksi lause: Who authorised taking off the carpets? Ei mitään muuta, ei anteeksipyyntöjä, ei mitään. Tommi soitti kuluttajansuojaneuvontaan ja sieltä vastattiin, ettei tilanteeseen voi oikein ottaa kantaa, mutta koittakaa selvittää se sovussa välitysfirman kanssa ja haastakaa ne tarvittaessa oikeuteen, jos eivät maksa remonttimiesten laskua. Lähetettiin sitten koko tilanteen selittävä sähköposti vuokravälitysfirmaan ja soiteltiin vielä perään. Puhelimessa olivat onneksi paljon mukavampia kuin sähköpostitse. Kunhan ilmeisesti yrittivät pakoilla vastuuta kaikessa kirjallisessa viestinnässä juuri sen vuoksi, että jos tuosta olisi tullut oikeusjuttu, olisi ollut jotain keinoja pestä käsiään tapahtuneesta.
Loppu hyvin kaikki hyvin?
Mitään kustannuksia emme siis joutuneet maksamaan. Pyysimme asunnon omistajaa antamaan vuokranalennusta niiltä päiviltä, joina emme voineet asunnossa asua, sekä maksamaan kissojen hoidosta aiheutuneet kulut. Kaikki nuo kulut hyvitettiin ihan mukisematta.
Vähän jäi mietityttämään, että mitenköhän perusteellinen kuivauksen jälki oli. Mitään syvempiä kosteusmittauksia ei tehty, porauksia, tai muita jälkitarkastuksia. Asiasta kysyttäessa vuokravälitysfirman edustaja vaan totesi, että tarkkailkaa seiniä – niihin tulee sitten mustia pisteitä, jos kosteutta on jäänyt maton alle ja asunto homehtuu. Voipi olla, että tämän episodin jälkeen olisi vihdoin ja viimein aika muuttaa toiseen asuntoon.