Olen Perthissä taas. Täällä on KUUMA. Kesä on selvästi tullut sillä välin kun olin poissa. Lisäksi nappasin lentokoneesta flunssan, mikä on jo toinen kuukauden sisään. Jospa tämän parannuttua ei vähään aikaan tarvitsisi sairastaa.
Suomessa vietetty kuukausi oli antoisa. Tunnustelin koko matkan ajan omia fiiliksiäni uteliaana, kun en ollut maassa käynyt 12 kuukauteen. Reissun alkuvaiheilla tuntui, että koko vuoden ajan padottu Suomi-ikävä tulvahti valloilleen ja muutamana päivänä kävi mielessä, ettei tee mieli enää ollenkaan palata takaisin Australiaan. Kavereita ja sukua nähdessä solahti helposti takaisin vanhoihin ympyröihin. Tavallaan oli sellainen olo, ettei olisi koskaan ollut poissa, mutta toisaalta tuntui, että joistakin asioista oli jäänyt väkisinkin paitsi ollessaan 12 kuukautta poissa kuvioista. Mieluiten sitä olisi läsnä useammin arjessa eikä satunnaisesti kerran vuodessa. Monen kanssa oli niin mukava jutella pitkästä aikaa.
Varmaan oli sikäli hyvä vuodenaika tehdä matka joulukuussa, koska sää tasoitti tehokkaasti vyörynä takaisin tulevaa Suomi-kaipuuta. Niihin 11 kokonaiseen päivään, jotka vietin Helsingissä, mahtui vain kolme sateetonta vuorokautta. Ensimmäisen viikon ajan pimeys ja sade tuntuivat jotenkin riemastuttavalta vaihtelulta aurinkoiseen aussisäähän, mutta tunne vaihtui melko nopeasti haluttomuuteen työntää päätään ovesta ulos. Mieluiten istui sisällä lämpimässä kahvia juoden ja joulutorttuja syöden.
Eräs yllättävän rentouttava asia lomalla oli viikonloppu Kainussa mökillä. Viikonloppuun mahtui 20 tunnin sähkökatkos tykkylumen takia, mutta sekään ei tunnelmaa pilannut, päin vastoin. Oli luonto ympärillä, rauha ja hiljaisuus. Ulkosaunasta löytyneet ledit loivat pimeyteen tunnelmaa. Juteltiin siitä, kuinka kyseiselle vaaralle vedettiin sähköt vasta 60-luvulla. Ihan tuore juttu, siis. Olisin mielelläni viettänyt pidemmänkin aikaa, muttei tällä kertaa oikein ehtinyt. Ehkä ensi kerralla sitten.
Mukava oli myöskin nähdä läheisten jälkikasvua pitkästä aikaa. Lapset kasvaa niin nopsaa. Herra E:kin hymyili, konttasi ja jutteli kovasti vauvakielellään, vaikka asusti vielä vuosi sitten siskoni mahassa.
Reissun aikana usein esitetty kysymys oli, että milloin tulemme Australiasta takaisin. No kun en tiedä. Välillä tuntuu siltä, että voisin muuttaa takaisin Suomeen vaikka heti huomenna. Välillä taas siltä, etten vielä moneen vuoteen. Kun lentokone laskeutui Perthin kentälle, oli taas hyvä olla täällä. Vaikeaa. Jospa jokin uudelleenkäytettävä raketti lentäisi tätä väliä nopeasti, halvalla ja ympäristöystävällisesti muutaman vuosikymmenen päästä, niin ratkeaisi tällaiset ongelmat ja voisi viettää aikaansa molemmissa paikoissa?
Sellainen tunne on kuitenkin vielä vahvasti taustalla, että joskus täytyy palata.
Katsotaan ensin, miten tämä vuosi numero 2 sujuu.