Niin sitä vuosi hurahti. Ensi keskiviikkona pitäisi pakata matkalaukku ja lähteä takaisin Suomeen! Tosin kuukaudeksi vaan. Paluu häämöttää tammikuun alussa.
Suomeen lähdön herättämiä ajatuksia:
- Onpa siellä kaukaisessa kotimaassani paljon kavereita, joita haluaisi nähdä, ja onpa tuo 2.5 viikkoa surkean lyhyt aika yrittää nähdä kaikkia (loput 1.5 viikkoa olemme vanhempiemme luona). Tulee kiireinen loma!
- Missäköhän se suomalainen sim-korttini on, josta olen kiltisti maksanut 12kk ajan 10 eur per kuukausi säilyttääkseni numeroni… vielä puolisen vuotta sitten muistan nähneeni sen jossakin, mutta nyt ei löydy mistään.
- Suomalainen pankkikortti on sitten näköjään vanhentunut. Mistäköhän se uusi kortti sijaitsee. Pitääkö heti mennä jonnekin konttoriin jonottamaan ja kuinkakohan kauan uuden kortin saamisessa kestää. Mihinköhän osoitteeseen sen edes tilaisi.
- Maksaminen muutenkin, maksaako sitä nyt euroilla vai audeilla, kun tilille tulee audeja ja eurot ovat tosi vähissä. Pitäisikö siirtää etukäteen lisää euroja. Vai pitäisikö vaan maksaa käteisellä ja tuhota nuo suomalaiset luottokortit toistaiseksi. Ehkä pienentäisi noita suomalaisen pankin älyttömän hintaisia palvelumaksuja…
- Matkavakuutus, tuleekohan sellaiselle tarvetta Suomessa. Ei olla enää sosiaaliturvan piirissä.
- Talvivaatteet. Apua. Onko siellä kylmä. Missä pipo ja hanskat?
Näin sitä matkalle lähtiessä huomaa, että vaivihkaa tähän nykyiseen olotilaan sopeutuu ja Suomi alkaa tuntua eksottiselta lomakohteelta.
Jännää päästä hetkeksi takaisin ja nähdä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia paluu herättää.
