Jippii, meillä on vihdoin auto! Koskaan aikaisemmin en ole autoa omistanut. Täällä pitkien välimatkojen ja huonojen julkisten liikenneyhteyksien maassa auto on lähes välttämätön hankinta.
Kävimme katsomassa autoja kolme kertaa paikallisissa käytettyjen autojen liikkeissä, mutta päädyimme lopulta ostamaan suoraan yksityiseltä omistajalta Gumtreestä (paikallinen tori.fi). Harkitsimme ensin muutamaa hitusen uudempaa mallia, mutta kävi ilmi, että määräaikaisen viisumin haltijoina meille ei myönnetä pankista rahoitusta tai edes luottokorttia. Autokaupasta olisi saanut rahoituksen, mutta ehdot olivat vähintään $7,000 ja n. 10% korolla, joten se siitä sitten.
Gumtreesta löytyi kuitenkin ihan lupaavan oloinen halpa Toyota, alle 100 000 ajettu, jota päätimme lähteä koeajamaan.
Auto oli kaukana, n. 30 kilometrin päässä Jane Brookissa. Koeajo hoidettiin peltojen ja viinitilojen reunustamalla tiellä ja koska kello oli suunnilleen seitsemän illalla ja oli pilkkopimeää, pysähdyttiin hetkeksi läheisen huoltoaseman kirkkaisiin valoihin tutkimaan autoa tarkemmin.
Auto vaikutti hyvältä ja koeajon perusteella ei löytynyt mitään ihmeellistä, joten palasimme omistajapariskunnan luo ja menimme sisään tutkimaan papereita ja huoltokirjaa. Omistajilla oli iso omakotitalo, yli-innokas bordercollie ja rääkyvä papukaija.
Miesten tutkiessa huoltokirjaa koitin googlata, millaisia arvosteluja kyseinen malli on saanut, onko siinä rekisteriote voimassa ja onko autosta rahoitusta maksamatta. Oltiin kuitenkin sen verran maaseudulla, että puhelin ei saanut enää yhteyttä verkkoon, paitsi ulkona tien vieressä seisoessa. Siinä sitten kävelin sisään, ulos, sisään, kun yritin samalla selvittää tietoja ja pysyä perillä, mitä autosta keskusteltiin. Yö oli lämmin, hyönteiset sirittivät ja nettisivujen lataaminen kesti minuutteja.
Noin tunnin mietinnän ja parin neuvoa antavan puhelun jälkeen päätimme lopulta, että ostamme auton.
Sen jälkeen pohdittiin, että mitenkäs maksu hoidetaan kätevimmin. Ehdotin, että jos voisin käyttää tietokonetta, voisin siirtää rahat suoraan autonomistajien tilille ja voimme tulostaa verkkopankista kuitin, koska rahojen siirtymisessä toisen pankin tililtä toiselle kestää täälläkin päivän tai pari.
Näin päätettiin tehdä.
Näppäilin tunnukseni verkkopankkiin ja aloitin kirjoittamaan tilisiirtoa auton omistajan osoittamalle tilille. Pyysin vielä tarkistamaan tilitiedot koneen näytöltä kertaalleen, ennen kun painoin painiketta, jolla raha vaihtaa omistajaansa. Näytölle ilmestyi tieto, että maksu pitää vahvistaa tekstiviestillä saapuneella koodilla. Koska puhelimeni ei saanut sisällä yhteyttä verkkoon, niin piti taas mennä ulos hyppelehtimään tien varteen, kunnes puhelin sai yhteyden, tekstiviesti saapui perille, ja kävelin takaisin sisään näppäilemään koodin tietokoneen näytölle. Maksu ei kumminkaan mennyt läpi, koska verkkopankin päivittäinen siirtoraja oli ylittynyt.
Eipä siinä mitään.
Selailin verkkopankkia ja löysin painikkeen, jolla siirtorajaa sai siirrettyä ylöspäin. Siirtorajan muutos piti hyväksyttää taas tekstiviestinä saapuneella koodilla. Tällä kertaa Tommi otti tehtäväkseen juoksuttaa puhelintani ulkona, jotta tekstiviesti saapuisi perille. Sen jälkeen koodi koneelle, siirtoraja ylöspäin.
Uusi yritys.
Kirjoitin tilisiirtoon vaadittavat tiedot näytölle ja painoin painiketta. Taas tienvarteen odottamaan vahvistuskoodia. Sitten takaisin sisään kirjoittamaan koodi ruudulle.
Jes. Maksu meni läpi.
Papukaija rääkyi ja koira haukkui.
Sitten siinä hetken säädettiin ja etsittiin, miten verkkopankista saa tulostettua kuitin. Lopulta kuitin tulostus löytyi. Auton omistajapariskunnan mies sanoi vaimolleen, että “tarkista nyt vielä kerran, että se tilinumero tuli varmasti oikein”. Nainen rupesi tarkistamaan tilinumeroa ja hetken kuluttua kalpeni.
Naisen antamassa tilinumerossa oli kolme virheellistä numeroa.
Ääk.
No eipä siinä. Soittoa sitten vaan pankille perään, että voiskohan sen maksun vielä perua. Sain auton omistajilta antennillisen ikivanhalta Nokialta näyttävän halkopuhelimen lainaan, jolla koitin soittaa. En kuitenkaan päässyt puhelinautomaattia pidemmälle, koska pankin asiakaspalvelu oli jo sulkeutunut muutamaa tuntia aikaisemmin.
Hetken siinä tuijoteltiin epätoivoisena toisiamme, että mitäs nyt.
Omistajapariskunta ehdotti, että tulisimme seuraavana päivänä uudelleen hakemaan autoa, kun rahojen kohtalo olisi selvinnyt. Matka oli kuitenkin sen verran pitkä, että hetken neuvottelun jälkeen päädyttiin siihen, että tehdään paperit kuntoon ja otetaan auto mukaan. Omistajapariskunta tarkisti henkilöllisyytemme ja vaihdoimme puhelinnumerot ja muut tiedot.
Kello oli yli kymmenen illalla, kun lopulta lähdimme valkoisella Toyotallamme pihasta.
Seuraavana aamuna soittelin pankille ja tein ilmoituksen, että maksoin rahaa väärälle tilille. Pankkivirkailija sanoi, että asian selvittämisessä saattaa kestää 45 pankkipäivää. Parin tunnin päästä auton edellinen omistaja kuitenkin soitti ja sanoi, että rahat olivatkin tulleet hänen tililleen onnistuneesti. Selvisi, että ilmeisesti pankkitilinumeron BSB-koodin kolme viimeistä numeroa eivät ole erityisen tärkeitä, koska viittaavat vain tietyn pankin toimipisteeseen, joten raha meni onnistuneesti perille myös väärällä BSB-koodilla.
Hurraa!
Peruin ilmoitukseni ja auto oli viimein virallisesti meidän.
