Täällä maapallon toisella puolella on nyt talvi. Etukäteen varauduin henkisesti siihen, että heinäkuu voisi olla melko ankea kuukausi – sataa vettä kaatamalla, on kylmä, kaikki tutut lomailevat Suomessa, itse kärvistelen töissä ja stressaan, saanko jatkoa sopimukselle parin kuukauden päästä.
No, ihan mukavaa on oikeastaan elo ollut. Heinäkuu on ollut ensimmäinen kuukausi, kun on ollut melko sopeutunut ja tasainen olo arjessa, eikä niin jatkuvaa kriisiä päällä tai ikävää takaisin Suomeen. Oma kokemukseni noudattaa hyvin kulttuurishokin vaiheita. Pahin myllerrys iski siinä parin kuukauden jälkeen ja nyt kahdeksan kuukauden päästä alkaa viimein olla sellainen olo, että elämä on taas jokseenkin palannut normaaliin uomaansa, täälläkin.
Australian talvikaan ei ole ihan niin kurja kuin etukäteen ajattelin. Vettä sataa välillä ja Suomesta mukaan otetut villasukat ovat päivittäin jalassa. Kevyttoppatakin myös ostin ja enimmäkseen olen käyttänyt täällä sisällä, kun illalla palelee. Välillä voi kumminkin olla useampi päivä putkeen kesäistä, miellyttävän lämmintä ja aurinkoista terassikeliä.
Päädyin myös pari viikkoa sitten hommaamaan puolivahingossa itselleni paikallisen y-tunnuksen, mikä oli jännä asia. Täällä tuntuu olevan tosi yleistä tehdä töitä jonkinlaisen yhden henkilön yrityksen kautta alihankkijana – Suomessa tiesin lähinnä pari entistä konsulttia, jotka olivat jääneet yrittäjinä asiakkaalleen töihin. Ausseissa on oikein kirjo erilaisia contractor -malleja. Osa on ‘Embedded contractor’ (tähän se suomenkielentaito sitten loppui..), eli voivat olla yrityksessä esimiesasemassa ja organisaatiokaaviossa, mutta tekevät töitä kuitenkin oman firman kautta.
Omassa tilanteessani yrittäjäksi muutautuminen alkoi kolmisen kuukautta sitten, kun aloitin työt nykyiselle työnantajalleni alihankkijana. En ole kuitenkaan yksityisyrittäjä, vaan kuvio menee kaikessa monimutkaisuudessaan niin, että minulla on sopimus toisen yrityksen kanssa, joka laskuttaa asiakasyritystä tekemästäni tuntimäärästä ja maksaa minulle palkkaa sen mukaan. Vähän samaan tapaan, miten konsultointifirmat toimivat, paitsi että tässä tapauksessa välikäsi hoitaa vain ja ainoastaan rahaliikenteen.
Contractor-malli on siitä kätevä, että se on tosi joustava sekä työntekijälle että -antajalle. Työntekijänä saan parempaa palkkaa, mitä saisin yrityksen palkkalistoilla ollessa. Teen myös joustavasti tällä hetkellä 3-5 päivää viikossa, koska laskutan tehtyjen tuntien mukaan, joten satunnaiset ylimääräiset vapaapäivät keskellä viikkoa ovat mahtavaa luksusta. Työnantajalla taas ei toisaalta ole mitään velvollisuutta pitää minua töissä tiettyä tuntimäärää viikossa, joten jos säästöpaineet iskevät, pääsee alihankkijoista helpoiten eroon.
Huonoja puolia mallissa onkin tavallista suurempi stressi siitä, mihin asti sopimusta jatketaan ja mihin budjettia riittää. Lisäksi mitään sairaspäivärahoja, lomapäiviä tai muita työsuhde-etuja ei ole, ne maksellaan itse palkasta.
Pari viikkoa sitten eräs työkaverini, joka on myöskin alihankkijana oman firman kautta kysäisi, että haluaisinko vähän neuvoa yhdessä nettisivuasiassa. Pitäisi saada sivu WordPressillä tehtyä. Googlasin sitten muutaman tunnin ajan (työajan ulkopuolella) ja ostin yhden teeman ja lähetin ohjeet, että mitä tämän henkilön tulisi tehdä. Henkilö oli kiitollinen tästä avusta ja halusi maksaa muutaman satasen palkkaa firmansa kautta vaivannäöstä. Hommasin sitä varten sitten paikallisen y-tunnuksen, eli ABN-numeron. Se oli noin viiden minuutin homma netissä ja ilmaiseksi hoidettu. Sen jälkeen väsäsin Excelillä laskun ja lähetin sen työkaverilleni, ja raha vaihtoi omistajaa.
Helppoa, ku mikä.
Voi olla, että yhden hengen yritykseni liikevaihto jää hurjaan muutamaan sataseen, mutta mistäpä sitä koskaan toisaalta tietää, jos tuolle ABN:lle keksisi vielä muutakin käyttöä.