Mitä tein viime torstaina

Herään klo 5:24. Käyn suihkussa. Puen päälle farkut, pitkähihaisen paidan, steelcapsit (vaelluskengän tapaiset turvakengät) ja ainakin kaksi kokoa liian ison high visibility -takin.

Klo 6:10-6:30: On pimeää ja kylmä, kun kävelen Elizabeth Quayn juna-asemalle. Asemalla on hiirenhiljaista ja junaa odottaa ainoastaan yksi henkilö lisäkseni. Tekee mieli kahvia, mutta matkalle ei satu kahvimyyntipistettä. Kamala nälkä, kun mitään en ehtinyt syödä kotona. Uudet kengät hiertävät ikävästi kantapäitä.

Klo 6:30-6:40: Juna saapuu asemalle. Näen työkaverini junavaunussa ja kiirehdin ehtiäkseni samaan vaunuun. On hauskaa ja absurdia tavata junassa näin aikaisin aamulla. Hyppäämme pois Bull Creekissä. Ostan kahvia ja pähkinäpussin kiinalaisen näköiseltä vanhalta papalta, joka kehuu iloisesti 2 kokoa liian isoa high visibility -takkiani.

Klo 6:40-8:45 Hyppäämme toisen työkaverini autoon, joka on australialaiselle tyypilliseen tapaan valtavan kokoinen uusi katumaasturi. Matkalla pysähdymme huoltoasemalle ostamaan lisää kahvia. Ajamme 200 km etelään ja kaakkoon, määränpäänä eräs voimalaitoksista.

Klo 8:45-9:00: En ole aikaisemmin ollut Länsi-Australiassa näin kaukana merenrannasta sisämaassa. Maisema on kauniin metsäistä ja kukkulaista, Margaret Riverin tapaan punamultaista. Ajamme Collien läpi, joka on pieni, hieman rähjäinen maalaiskylä. Mietin, kuinka omituista on, että vain kahdeksan kuukautta sitten olin niin toisenlaisessa maassa, niin erilaisissa tilanteissa.

Klo 9:00-9:30: Ilmottaudun sisään voimalaitokseen. Aulassa oleva voimalamiesporukka nauraa, kun tavaan sukunimeäni. Koitan hymyillä iloisesti, vaikka vähän kiehuttaakin. Saan suojakypärän ja suojalasit, joita pidetään alueella ollessa päällä.

Klo 9:30-14:30: Vedämme yhden workshopin, jossa minulla ei ole kovin suurta roolia. Lounastauolla lusikoin keittiönnurkassa itse tekemääni kikhernepastaa muovipurkista. Keittiö on jostain syystä täynnä tyhjiä vesikanistereita. Keltapaitaisia ihmisiä virtaa sisään ja ulos. Olo tuntuu ulkopuoliselle, toisin kuin keskustan toimistolla, jonne olen jo jokseenkin sopeutunut.

Klo 14:30 – 17:30: Ajamme takaisin Perthiin. Juttelemme autossa niitä näitä, mm. kuinka Australian kansalaisuuden tai pysyvän viisumin saantia jatkuvasti vaikeutetaan. Kaksi työkaveriani on kotoisin Australian ulkopuolelta ja muuttaneet tänne 10-20 vuotta sitten. Myös monen australialaisen työkaverini vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin muualta kuin Australiassa, joten maahanmuutto on täällä monia yhdistävä aihe.

Muita tapahtumia: Illalla vastailen sähköposteihin kotoa ja teen vielä muutaman tunnin töitä, jotta saisin kaikki tarvittavat asiat samana viikkona hoidettua. Syön kotiin tilattua thairuokaa. Ilta venyy pitkälle. Katsomme Twin Peaksin uusimman jakson.

Tällaista on elämä näinä päivinä, jotain muunlaista joskus muulloin.

You may also like