No tervepä terve Kati, mitä sinulle kuuluu?
Kiitos, ihan hyvää kuuluu.
Täytit tänään vuosia? Onneksi olkoon! Missä merkeissä vietit synttäreitäsi?
Varsin rauhallisesti. Vuorokausi vaihtui Skypessä ja sain ensimmäisen onnittelulaulun Suomesta. Päivällä kävimme brunssilla ja ulkoilemassa. Sää oli varsin epätyypillinen syntymäpäiväsää. Olen tottunut siihen, että juhlin syntymäpäivää keväällä vapun jälkimainingeissa, kun lumi on juuri sulanut pois, ruoho vihertää aavistuksen verran, maa on kostean viileä ja ojanpientareelta voi löytyä ilahduttavan keltainen leskenlehtirypäs. Tänään oli kesähelteistä ja asteita +30, vaikka virallisesti tätä vuodenaikaa kutsutaan Perthissä syksyksi.
Aivan niin. Miten elämäsi eroaa vuoden takaisesta tilanteesta?
Vuosi sitten elämä tuntui tasaiselta ja ennustettavalta. Oli rauhallinen kerrostaloasunto Espoossa, kiva, vakituinen työpaikka, vapaa-ajan bändiharrastus, juoksutreenejä, paljon kavereita, ja haaveet kohta alkavasta kesästä ja tulevasta lomasta.
Viimeisen puolen vuoden ajan ei ole enää tiennyt mitä seuraavan puolen vuoden aikana tapahtuu. On vuokrakolmio Perthin keskustassa, määräaikainen työpaikka ja siihen liittyvä epävarmuus, vain muutama hyvä kaveri maantieteellisesti lähellä, paljon uutta ja vierasta. Toisaalta nauttii jokapäiväisen kauniista säästä, kohtaamisista uusien, ystävällisten tuttavuuksien kanssa ja siitä, miten paljon ikimuistoisia kokemuksia näiden kuukausien aikana on kertynyt.
Miten olet muuttunut viimeisen vuoden aikana?
Olen oppinut sietämään paremmin epävarmuutta ja pärjäämään vieraassa kulttuurissa. Kielitaito on kehittynyt. Empatia maahanmuuttajia kohtaan on kasvanut valtavasti, kun on ymmärtänyt, miten monimutkainen henkinen myllerrys näinkin helppo muutto voi hetkittäin olla. Poden täällä enemmän maailmantuskaa kuin Suomessa – erityisesti varallisuuserojen ja kansallismielisyyden kasvu huolestuttaa. Herään aikaisemmin aamulla, urheilen vähemmän, mutta syön terveellisemmin.
Mitä odotat 29-vuotiaan Katin elämässä tapahtuvan?
Seuraavan vuoden elelen todennäköisimmin täällä ja sopeutumineen kulttuuriin jatkuu. Veikkaisin, että vuoden sisällä vaihdamme asuntoa ainakin kerran. Suomessa käyn joululomalla, mutta kesävisiitti ei välttämättä toteudu. Muutama lyhytkestoinen matka tulee tehtyä, ainakin Melbourneen, ehkä Broomeen, ehkä Ayers Rockille? Ehkä jonnekin välilaskupaikalle matkalla Suomeen.
Soittamista en ole harjoitellut täällä kertaakaan, kun ei ole ollut oikein tarvittavaa motivaatiota etsiä uutta bändiä. Soittamisen sijaan olen ajatellut, että tulevaisuuden minä voisi aloittaa luovan kirjoittamisen. Muutama pöytälaatikkonovelli, kirjan alku, tai edes jokunen sivu fiktiivistä tekstiä olisi hienoa saada kasaan seuraavan vuoden aikana.
Milloin muutat takaisin Suomeen?
Mahdollinen paluumuutto riippuu niin monesta asiasta, että hankala sanoa tässä vaiheessa. Alkuperäinen suunnitelma oli olla vähintään elokuuhun 2018 asti. Jos työ- ja viisumiasiat etenevät suotuisasti, niin täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Katsotaan ensi vuonna, miltä tilanne näyttää.
