Kolmas viikko meneillään uudessa työpaikassa. Ensimmäisenä päivänä hymyilytti perehdytyksessä, kun oli niin kivaa olla taas pitkästä aikaa töissä tuttujen asioiden ympäröimänä. En ole aikaisemmin vetänyt vastaavanlaista projektia yhdistelmällä HR asiakkaana + valmiin järjestelmän implementointi, mutta haasteet ovat silti melko samantyyppisiä, mitä on aikaisemminkin tullut ratkottua. Välillä kieli tuottaa kommunikointihaasteita ja muutama vähäuninen yökin on tullut vietettyä, mutta keskimäärin menee ihan hyvin.
Parissa viikossa ei ole vielä hirvittävän syvälle päässyt työkulttuuriin, mutta muutama kiinnostava eroavaisuus tuli esille heti alkajaisiksi:
- Minulla on työpaikalla oma lankapuhelin. 😀 😀 Arvelin etukäteen, etten saa työn puolesta matkapuhelinta, mutta lankapuhelin tuli ihan täydellisenä yllätyksenä. Kyseessä on moderni VoIP-puhelin, joita näkee Suomessakin neuvotteluhuoneissa, mutta silti huvittaa sen sijainti avokonttorissa työpöydälläni. Ja se on tosiaan ihan henkilökohtainen puhelin siinä mielessä, että työsähköpostin allekirjoitukseen laitetaan sen oman työpöydän lankapuhelimen numero. Melkein päivittäin käy myös niin, että joku on poissa työpöydältään puhelun saadessaan ja sitten kaikki lähellä istuvat kuuntelevat sen lankapuhelimen pirinää.
- Ihmiset eivät pidä täällä samalla tavalla yhteistä lounastaukoa kuin Suomessa. Viimeisimmässä työpaikassani oli tosi mukava tapa mennä syömään isohkolla porukalla klo 11 ja oli myös kirjoittamaton sääntö, että palavereita ei saa mielellään varata klo 11-12 välille, ellei ole ihan pakko. Täällä en ole käynyt vielä kertaakaan kenenkään kanssa lounaalla. Työkaverini syövät jotain pientä nopeasti työpisteellään ja lounas olikin sitten siinä. Välillä ihmisillä on myös niin kiire, että lounasleipä otetaan mukaan palaveriin. Joidenkin muiden yksikköjen edustajat käyvät pidemmän kaavan kautta syömässä, mutta lähimmät työkaverini eivät.
- Koska lounaalla ei vaihdeta kuulumisia, niin täällä on yleisempää pysähtyä pitkäksi aikaa toisen työpisteelle juttelemaan työhön liittymättömistä asioista, toki riippuen vähän ihmisestä ja roolista. Muita mahdollisuuksia vaihtaa kuulumisia ovat jono kahvikoneelle, hissi ja perjantaioluet. Oluita järjestetään satunnaisesti ja epävirallisesti. Viime perjantaina homma toimi siten, että eräs työkaverini vain kierteli ympäriinsä sanomassa, että “Oluet paikassa X” ja innokkaimmat saapuivat paikalle.
- Ihmiset ovat hyvin kohteliaita. Täällä yksi tapa aloittaa sähköposti on “I hope this email finds you well”, jos aloittaa uuden keskustelun. Täällä myös kiitellään paljon ja usein. Esimerkiksi tänään oli hetkellisesti sähköpostipalvelin alhaalla, niin service deskin kaveri käveli sitten kerrosta ympäri sanomassa, että “sori, nyt on pieni katko” ja sen jälkeen kaikki vastasivat siihen kuorossa “thanks”, paitsi minä, kun suomalaisena ensimmäinen mieleen tullut vastaus olisi ollut “ok”.
- Täällä ei ole yleistä tehdä kuten minä, eli kulkea jokaiseen palaveriin läppäri kädessä. Olin viikko sitten palaverissa kuuden it-henkilön kanssa ja olin ainoa, jolla oli kone mukana. Mietiskelen välillä, että kokevatkohan ihmiset häiritsevänä tai etäännyttävänä sen jatkuvan naputteluni, mutta ainakin näin alkuvaiheessa olisin ihan hukassa ilman koneelle kirjoitettuja muistiinpanojani. Kukin toimikoot parhaaksi katsomallaan tavalla.
