Kuinka upeaa olikaan kokea Suomen talvi sitten vuoden 2017, sen hyytävä voima ja muuttuva maisema.
Alkutalven liukkaus, nuoskalumi, lumiukot. Tuiskut. Kuinka puut koristautuvat lumikuorrutteella ja kirkkaat värit katoavat maisemasta.
Meno Kajaaniin, reiteen asti upottavat hanget. Kuunvalossa hileisenä hohtava kevyt pakkaslumi, johon upposi enkeleitä tekemään. Helsingin lumimyrsky, jossa eteneminen oli niin tuskaisen työlästä ja samalla riemukasta ja mieleenpainuvaa. Isot loskakerrokset bussin edessä myöhemmin lumen alkaessa sulaa.
Puolangalla lähes pilvettömältä taivaalta paistavan auringon valaisema lumi. Hankien kerrostuminen kevättä kohti mentäessä, aurauskohtien hankikanto. Reikäleipien kaivertaminen paksuimmasta kohdasta, hankikannon testaaminen lumen päällä konttaamalla kuin lapsena konsanaan.
Kuinka kevät oli aluksi vain hentoinen rapina yössä, kun taivaalta tihkui alijäähtynyttä vettä. Seuraavana päivänä lumipallojen muovaaminen jäärakeisesta, ensisäteiden lämmittämästä nuoskalumesta. Sitä seuraavana päivänä taas ydintalvimaiseman ihmettely yön lumituiskun jälkeen.
Monta hyvää hetkeä vietin ulkona seisoskellen, antaessa silmän levätä siinä, mitä luonnolla oli kullankin kerralla tarjottavana.
