On toukokuu 2021 ja covid-19 -virus senkun vaan jyllää maailmalla. Surkuhupaisaa lukea omia kirjoituksiani viime maaliskuulta, kun ajattelin, että tämä virushomma olisi ohi parissa kuukaudessa. Eipä tietenkään, sama vaan jatkuu.
Rokotteet tuovat pientä toivoa tilanteeseen. Täkäläiset ovat kahmineet niitä Intiassakin kaivattuja Astra Zenecan rokotteita, mutta nyt veritulppariskin takia rokotetta ei enää saa alle 50-vuotiaat, eikä hallituksella tunnu olevan selkeää tiekarttaa sille, mihin mennessä ihmiset saadaan rokotettua vaihtoehtoisilla rokotteilla. Onneksi jotain massarokotuspaikkoja ollaan sentään nyt järjestämässä, niin jospa tämä tästä menisi parempaan suuntaan. Ja toisaalta tilannehan on se, että suurin osa muusta maailmasta niitä rokotteita tarvitsee enemmän, koska täällä viruksen leviäminen ollaan saatu pysäytettyä rajoittamalla matkustamista.

Välillä Suomen uutisten kommenteissa ihmiset ylistävät Australian mallia ja miettivät, että olisi hyvä, jos Suomenkin rajaliikennettä saataisi tiukemmin valvottua. Onhan tässä etuja. Koronatapauksia täällä on ollut vuoden aikana todella vähän, koska tapaukset on saatu kiinni maahantulijoiden 14 päivän pakkokaranteenilla ja nopealla, 3-7 päivän mittaisella lockdownilla, jos karanteenin ulkopuolelta on löytynyt tartuntoja. Mielenterveyteeni on varmasti vaikuttanut positiivisesti se, että vauvavuonna on voinut huoleti tavata muita vanhempia ja saada vertaistukea uudessa tilanteessa. Ravintoloissa, kuntosalilla ja uimahallissa on voinut muutamaa viikkoa lukuunottamatta käydä ihan normaalisti. Ihmisiä ei ole kuollut covid-19 -virukseen täällä juuri ollenkaan. Terveydenhuolto ei ole ylikuormittunut kertaakaan.

Vapaan elämän hinta täällä rajojen sisäpuolella on kuitenkin se, että ulos on vaikea päästä. Australian maahantulo- ja poistumissäädökset ovat olleet jo yli vuoden erittäin tiukat. Pysyvän viisumin haltiana en pääse matkustamaan Australian rajojen ulkopuolelle edes Suomen kansalaisena ilman poikkeuslupa-anomusta, jota voi olla hankala saada menemään läpi. Syyksi matkustamiseen kelpaa ainoastaan se, että joku läheinen olisi kuolinvuoteella, tai että poistuu pakottavasta syystä Suomeen yli kolmeksi kuukaudeksi. Pakottava syy voi olla esimerkiksi jokin seuraavista: 1) Sairas lähiomainen 2) Pysyvä muutto Suomeen 3) Joku muu, esim. töihin liittyvä syy. Se, että on ikävä omia läheisiä, tai että on täällä koronarajoitusten aikana syntynyt lapsi, ei ole hallituksen mielestä pakottava syy, joten näillä tuskin saisi poikkeuslupa-anomusta läpi.

Perthiin on myös edelleen voimassa lentorajoitus, joka sallii vain 500 ihmisen paluun viikossa, koska sitä enempää ei karanteenihotelleihin mahdu kerralla. Sen vuoksi paluulentojen hinnat ovat pilvissä ja lennoille voi olla hankala päästä, joten suunniteltu kolmen kuukauden matka saattaa yhtäkkiä venyä neljäksi ja viideksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Palatessa on vielä lisäksi pakollinen 14 päivän karanteeni, joka maksaa kahdelta hengeltä ja vauvalta noin $3,500.

Oltuani kohta 2 vuotta käymättä Suomessa, tilanne alkaa jurppia, etenkin kun näköpiirissä ei ole edes kunnollista suunnitelmaa siitä, milloin ulkomaille matkustaminen ilman tuhansien dollareiden laskua ja poikkeuslupa-anomuksia sallitaan uudelleen. Toisaalta tuntuu ristiriitaiselta, koska juuri näiden rajoituksen takia täällä on elelty kuin siat pellossa iloista ja huoletonta covid-vapaata elämää, eli siinä mielessä asiat täällä ovat paljon paremmin kuin monessa muussa paikassa. Silti alkaa mieleen hiipiä suunnaton Suomi-ikävä ja varsinkin äidin sairauden takia olisi tärkeää päästä käymään kotimaassa mieluummin ennemmin tai myöhemmin. Alustavasti olen miettinyt, että viimeistään kesällä 2022 on kyllä pakko tavalla tai toisella päästä käymään Suomessa, tai ehkä jo sitä ennen, jos tilanne muuttuu.

Muuten täällä on asiat ihan hyvin. Vauva täytti jo 8kk, nauraa kihertää kissojen ja koirien kuville ja harjoittelee kovasti kävelemistä. Töihinpaluusta ollaan juteltu, heinäkuusta aloitan taas työt ja poika menee päivähoitoon. Syksy tulee, ilmat viilenee, arki rullailee eteenpäin. Lähikuukaudet näyttävät, miten Suomisuunnitelmien kanssa käy.