Meidän uusin perheenjäsenemme L on jo 4 kuukautta ja 11 päivää vanha. Vauvamme on edelleen varsin rauhallinen, todella harvoin itkevä tapaus. Todennäköisesti perinyt tyynen luonteensa äidiltään.

Toki muutama asia vauvaa harmittaa. Erityisesti se, jos häntä koitetaan nukuttaa pinnasänkyyn. Silloinkaan L ei kiihdy nollasta sataan, vaan päästelee ensin pitkään vaikertavia, valittavia ääniä ja vasta sen jälkeen alkaa itku, jos ei ole vieläkään nostettu pois. En ole selvillä siitä, nyppiikö pinnasängyssä se, ettei vauva ole sinne nostettaessa saanut tarpeeksi ruokaa, vai onko muuten vaan kaltereiden takana vaikea rauhoittua. Ensimmäinen vaihtoehto on ihan mahdollinen, kun on jo yli 70cm pitkä ja painaa 8,2 kg, eikä henkilö malta keskittyä millään syömään päivän aikana, koska maailmassa on niin paljon ihmeellistä nähtävää. Julki-imettämisestä on tullut huomattavan hankalaa, kun tyyppi vain hyörii ja pyörii ympäriinsä. Painokin tipahti ylimmältä käyrältä ja lääkärin suosituksesta aloitettiin syöttämään soseita jo 4 kuukauden iässä, jos saataisi poikaa vähän enemmän tankattua. Lemppariruokia ovatkin olleet äidinmaidon lisäksi päärynä-aprikoosi -sose ja bataatti. Peruna taas oli kaikista vähiten maistuva.

Kotona ollessaan L viihtyy selällään ja melko hyvin myös mahallaan. Istumiseen ei ole vielä erityistä kiinnostusta. Jotenkin hän pysyy syöttötuolissa tuettuna, mutta esimerkiksi sohvalle laitettaessa lysähtää heti kasaan, koska omat varpaat ovat niin jännittävät. Vauvan suosikkitaidot ovatkin tällä hetkellä käsien käyttö ja äänirekisterin harjoittaminen. Lusikka menee jo ihan näppärästi omaan suuhun, ainakin joka kolmannella yrityksellä. Käsillä on kiehtovaa tutkia asioita, erityisesti erilaiset kankaat kiinnostavat. Jos äidillä on uusi kukkakuosi paidassa, niin imettämisestä ei (taaskaan) tule yhtään mitään, kun pitää hipelöidä ne kukat siitä ensin läpi, ennen kuin voi ryhtyä syömään. Kiljuminen eri korkeuksilla ja välillä myös kirkuminen on tosi kivaa. Vastapainoksi vauva osaa päästellä hyvin söpöjä, korkeita ja hentoja vauvaäännähdyksiä.

L yrittää jo jonkin verran liikkeelle potkimalla vimmatusti ja osaa sängyllä ollessaan venkoilla itseään taaksepäin. Muutaman kerran hän on jo kierähtänyt selältään mahalleen, ikään kuin todistaakseen, että tämänkin taidon osaa. Pari viikkoa vauva olikin varsin hiljainen, kun treenasi kääntymistä niin keskittyneesti. Kun kierähtäminen oli viimein tallennettu videollekin, saattoi taas jatkaa äänirekisterin harjoittamista, eikä L ole sittemmin osoittanut erityistä kiinnostusta kääntyilyyn. Varsinkaan mahalta selälleen ei ole vielä kiirettä. Äiti kyllä kääntää, kun tarpeeksi valittaa, ettei enää jaksa kannatella päätä ylhäällä.

Kankaiden ja lelujen tutkailun lisäksi L tykkää, että hänelle lauletaan tai luetaan kirjaa. Uinti on myös kivaa. Ollaan käyty tähän mennessä viitisen kertaa vaavin kanssa itseksemme uimassa, ja nyt viimein ilmoitimme tyypin uimakouluun, joka alkaa ensi viikolla. Päiväunia tulee nukuttua noin kolmet päivässä, mutta nukahtamisaika ei ole vielä kovinkaan vakiintunut. Päikkärit nukutetaan yleensä vauvahuoneessa olevalle parisängylle tai sitten vaunulenkillä vaunuihin. Yöunille vauva myöskin nukutetaan parisänkyyn, mutta nostetaan siitä sitten parin tunnin päästä pinnasänkyyn. Perhepeti on mielestäni ihan jees ratkaisu, mutta käytännössä hankala, kun vauva on niin pitkä ja tykkää potkia itsensä sängyllä poikittain. Öiden kanssa ei ole juurikaan ollut vaikeuksia satunnaisia hulinapäiviä/viikkoja lukuunottamatta. Yleensä vauva nukkuu suunnilleen klo 19-05, jolloin herää syömään, ja nukahtaa sitten vielä pariksi tunniksi viereen.

Huh, kun aika hujahtaa ohi vimmatulla vauhdilla. Äitiyslomaa on kulunut melkein puolet ajasta ja töihinpaluukuvioita on jo joutunut mietiskelemään. Täällä aika harva tuntuu jäävän kotiin vuotta pidemmäksi ajaksi, ellei sitten jää kotiäidiksi. Varsinkin matalapalkkaisimmilla aloilla kotiäitiys on Suomea yleisempää, koska päivähoito on kallista. Neuvolassa muodostetun äitiryhmämme äideistä ensimmäinen palaa töihin hänen vauvansa ollessa 6kk, ja loputkin vuoden ikään mennessä.

Meidän minityyppimme aloittanee päiväkodin 10 kuukauden iässä ja ajoitus tuntuu ainakin vielä ihan hyvältä. Jonkinlaista palkkaa saan tästä ajasta suunnilleen 5kk (+ 1kk raskaana ollessa) ja loput 5kk maksamme omasta pussista. Töihin palaan varmaankin aluksi osa-aikaisena. Toivon, että vauva kymmenen kuukauden ikään mennessä osaisi nukahtaa itsenäisesti, söisi monipuolisesti kiinteitä ruokia, eikä itkisi ihan hirvittävästi jäädessään aamulla hoitoon, ainakaan kovin montaa viikkoa. Näin 4kk ikään mennessä vauva on ollut tosi reipas, rento ja muista ihmisistä kiinnostunut, joten toivoa on.

Koska päivähoito pitää itse käydä “shoppailemassa” lukuisista eri vaihtoehdoista, on etsintä jo aloitettu soittelemalla eri paikkoihin ja käymällä esittelykierroksilla. Tällaisissa päivähoitopaikoissa me käytiin:

• Vaihtoehto 1, yksityinen ketjupäiväkoti. Superhienot tilat. On sisätila, varjostettu ja ilmastoitu ulkotila ja ilmastoimaton ulkotila. On oma kokki, joka tekee myös vauvaryhmälle ihan itse soseet. 0-12 vuotiaiden ryhmässä on 16 vauvaa 1:4 hoitajasuhdeluvulla, joita pyöritellään eri tiloissa. Hoitajat kokoavat vähän vanhemmille lapsille oppimisportfolioita, jossa vertaillaan taitoja vuoden alussa ja vuoden lopussa. Kierroksen jälkeen on vaikuttunut olo, mutta seuraavana aamuna mietityttää, että paikka oli jotenkin tosi laitosmainen. Ja hinta on iso kääk, $160 per päivä (ilman valtiolta saatavaa tuloista riippuvaista avustusta, joka kattaa noin puolet hinnasta). Vuodessa melkein 4000 euroa kalliimpi valtion avustuksen kanssa, kuin vertailun halvin päiväkoti.
• Vaihtoehto 2, lähin sijainniltaan. Soitto paljastaa, että on jo täyteen buukattu koko vuodeksi 2021. Meille kerrotaan, että kannattaa soittaa joka kuukausi uudelleen siltä varalta, että paikka vapautuu. Ja jos vapautuu, kannattaisi se kuulemma ottaa heti vastaan, ja maksaa vaikka tyhjästä. Just joo…
• Vaihtoehto 3, työmatkan varrella, myöskin yksityinen ketjupäiväkoti, mutta halvempi kuin vaihtoehto 1. Kodinomaisempi, myös vähän rähjäisemmät tilat. Mukava ja napakka päiväkodin vetäjä, joka saa parhaiten vauvaamme kontaktia. 12 vauvaa ryhmässä ja myös ihan kivat ulkoilutilat. Vauvasta saisi päivän aikana kuulumisia jonkin mobiilisovelluksen kautta.
• Vaihtoehto 4, modernein päiväkoti tornitalossa keskustassa, jossa puhuttaisi englannin lisäksi lapsille kiinaa. Ihan hienot ulkotilat yläilmoissa. Sijainniltaan vähän hankala, pitäisi työmatkan lisäksi heittää ylimääräinen n. 15 min lenkki lasta viedessä. Lisäksi vauvojen ryhmäkoko iso, n. 20 vauvaa ja ulkona yhdessä 1-2 -vuotiaiden kanssa. Kaksi alle 2-vuotiasta lasta nahistelee hiekkalaatikolla kenenkään muun paitsi kierroksemme vetäjän puuttumatta tilanteeseen. Lähtiessämme vanhempi taapero itkuhuutaa hissin ovella, kun ei halua mennä päiväkotiin. Ei jäänyt hyvät fiilikset, vaikka tuotahan se sitten varmaankin on alussa.
• Vaihtoehto 5, julkinen päikky, samalla halvin. Tilat suoraan jostain 80-luvulta, mutta tuskinpa se haitanne. Kokeneet, talossa pitkään olleet hoitajat vakuuttivat. Varsinkin noin pientä laittaessa hoitoon on tärkeää se, ettei henkilökunta juurikaan vaihtuisi. Vauvaryhmä oli myös kooltaan pienin, vain 8 vauvaa. Tosin tilaa oli isommallekin määrälle, joten voi olla, että määrä on eri sitten ensi vuoden heinäkuussa. Ulkoilutiloista miinusta, pelkkä aurinkotila ja sama kaikenikäisille. Toki täällä ollaan UV-säteilyn kanssa tarkkoja, eikä lapset ulkoile, jos on liian korkea UV. Itselleni mahdollinen ulkoilun puuttuminen päiväohjelmasta kuumina kesäpäivinä ei ole kovin iso miinus, ainakaan noin pienen kanssa. Sijainti oli lähellä työpaikkaani ja vauvaa voisi tarvittaessa käydä helposti katsomassa vaikka kesken päivää.

Taitaapi olla, että kallistumme näillä näkymin vaihtoehtoon 5, vaikka kolmonenkin oli ihan hyvä.