Kesäkuun alussa viikolla 29 heräsin pitkästä aikaa pirteänä keskellä yötä ja valvoin tunnin tai pari. Alkuraskaudessa uniongelmia oli jonkin verran – ainakin sitä, että piti ravata yöllä vessassa – mutta sitten toisella kolmanneksella hävisivät ja nukuin hyvin suunnilleen viikolle 29 asti muutamia heräilyjä lukuunottamatta. Nyt yölliset valvomiset tekivät paluun ja mietinkin, onko koko tätä koko loppuraskauden ajan. Ei onneksi. Välillä oli monta yötä, jotka nukuin ihan sikeästi putkeen ja välillä taas näitä heräämisiä, yleensä siinä kolmen ja kuuden välillä aamuyöstä. Yksittäisinä heräilyöinä eivät kuitenkaan juurikaan haitanneet.

Näillä viikoilla vaivasivat myös öisin puutuvat jalat, mutta tuohon löytyi apu rautalääkkeestä. Kävin verikokeissa ja ferritiini oli taas vajonnut alle kahdenkympin. Eipä siinä, rautakuurille vaan ja sattumaako vaiko ei, mutta tuntui, että jalkaongelmat hävisivät parin viikon raudan syönnin jälkeen. Tilalle tuli tietysti toinen ongelma, mahaongelmat, mutta nekin tuntuivat ihan siedettäviltä vielä näillä viikoilla. Viikolla 28 olisi myös normaalisti teetetty sokerirasitustesti, mutta koronan takia otettiin vain paastoamisen jälkeinen glukoosikoe ja arvo oli sen verran hyvä, ettei sokerirasituskokeeseen tarvinnut mennä.

Maha oli jo sen verran iso, että olo oli yhtä ketterä kuin norsulla. Sulavaliikkeiset kierähtämiset tai mikään vatsalihasten varassa tehtävät liikkeet eivät enää onnistuneet. Niinpä öisin heräsi välillä myös möngertämään ympäri kyljeltä toiselle, kun toinen puoli oli jo ihan puuduksissa. Kaverit kehottivat nukkumaan tyynyjen kanssa ja niitä sitten koitinkin laittaa ympärilleni. Auttoivat jonkin verran. Tosin jonain öinä heräsi siihen, että kaikki tyynyt olivat hypänneet lattialle ja niitä sitten tarvi huonolla ulottuvuudellaan ja olemattomilla vatsalihaksillaan koittaa keräillä. Harkitsin kunnollisen raskaus/imetystyynyn ostamista, mutta sitten välillä taas oli öitä, jolloin tyynyt vaan häiritsivät olemassaolollaan ja paras oli sittenkin ilman yhtäkään pehmustetta. Ota näistä olotiloista sitten selvää.

Muuten nämä viikot olivat jaksamisen kannalta ja muutoinkin varsin jees. Tuntui, että kuitenkin aika helpolla olin päässyt tähän asti kolmannella kolmanneksella, kun monet tyypilliset oireet, kuten turvotus, selkäkivut, närästys, jne. eivät vaivanneet ollenkaan.

Ihmisten ilmoille pääsin myös pitkästä aikaa ja tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan, kun näkivät ison mahan kanssa lyllertävän olemukseni. Vauvan entistä paremmat mahdollisuudet selvitä kohdun ulkopuolella piristi ja myös liikkeet olivat aiempaa selvempää myllerrystä ja asennon vaihtoa.

Raskaudenseurantakäynnit viikolla 27-30:

• Viikko 28: Verikokeet, 0 euroa
• Viikko 29: Tapaaminen kätilön kanssa, 0 euroa
• Rahaa kulunut tähän mennessä tutkimuksiin: 245 euroa

..eli mahan ulospullahdusviikot. Olihan tuo vatsa jo selvästi pyöristynyt ennenkin näitä viikkoja, mutta näkyi enemmän sellaisena vyötärön yläpuolelle kertyneenä löysänä, jota olisi voinut lihomiseksikin luulla. Näillä viikoilla vatsa alkoi olla jo kunnolla ulospäin suuntautunut ja napakin hyppäsi ulos kuopastaan ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Tähän asti M-koon löysä paita oli vielä jokseenkin sopinut, mutta nyt se ei enää peittänyt kasvavaa koripalloa kunnolla kokonaan. Koronan hyvänä puolena ei tarvinnut miettiä toimistolle menoa tai uusien vaatteiden hankkimista. Yhdet raskausfarkut ja mahan kanssa sopivan mekon ostin jo alkuraskaudesta ja nämä molemmat ovat onneksi mahtuneet päälle tämänhetkiselle viikolle 30 asti.

Raskauteen liittyviä vaivoja tai oireita oli vähän ja ne olivat helposti siedettäviä. Kävelylenkkejä tein päivittäin ja niitä vaikeutti välillä vatsan oikealla puolella tuntuva pistävä kipu. Kokeilin ystävältäni lainaan saamaani tukivyötä ja se tuntui jonkin verran auttavan. Mitään sen suurempaa haittaa nuo satunnaiset pistelyt eivät aiheuttaneet, kunhan vaan kävelystä tuli hitaampaa silloin, kun tuo tuntemus tuli. Parin viime viikon aikana pistelyä ei ole juurikaan ollut, joten kaikki vaivat eivät onneksi mene pahempaan suuntaan raskauden edetessä. Jonkinnäköistä liitoskivuntapaistakin oli, mutta todella satunnaisesti ja asentoa vaihtamalla pääsin tuntemuksesta nopeasti eroon.

Unet ovat olleet koko raskauden ajan värikkäitä. Näillä viikoilla aloin heräillä pari kertaa yössä. Nukahdin nopeasti uudelleen, mutta välillä noista heräilyistä jäi mieleen nähtyjä unia. Uneksin paljon lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista ja henkilöistä, joita en ole aikoihin tullut muutoin miettineeksi. Aivan kuin aivot olisivat päättäneet käsitellä pikakelauksella koko tähän astisen elämäni läpi valmistautuessa tulevaan muutokseen.

Mukavin asia näillä viikoilla oli suunnitella, mitä kaikkea tulevalle vauvalle hommaisi. Jo pelkkä raskaana oleminen on avannut ihan kokonaan uuden kulutuskategorian ja kaupoista löytyisi vaikka mitä uutta “tarpeellista” ostettavaa. Korona ja aiemmin tehty äitiyslomabudjetti suitsivat tiukasti turhat kulutushurjastelut. Välillä tunsin suoranaista tuskaa, kun selailin nettikauppoja ja mietin, kuinka tuommoinen kehto tai kantokoppa tai vastasyntyneen syöttötuoli-istuin olisi niin kiva omistaa, mutta käytössä vain muutaman hassun kuukauden. Lopulta päädyinkin tekemään todella karsitun listan siitä, mitä meille hankintaan, ja loput hommataan sitten vauvan synnyttyä, jos kokee silloin tarpeelliseksi. Tällä hetkellä isoimmat jutut on ostettu käytettynä, eli yhdistelmärattaat vaunukopalla, pinnasänky ja auton turvaistuin, ja rahaa on mennyt vasta n. 400 dollaria. Lisäksi hommasimme unikapalon ja meillä on aika paljon ystävältäni saatuja vaatteita lainassa, mutta joitain oleellisia juttuja vielä puuttuu, esimerkiksi vaipat. Kun vauva on muutaman kuukauden vanha, ajattelin tehdä postauksen siitä, mikä muodostui meidän lopulliseksi tarvikemääräksi. Tällä hetkellä kuvittelen, että pärjäämme minimalistisella murto-osalla siitä, mitä yleensä netin vauvantarvikelistoissa suositellaan, mutta saapa nähdä… Toisaalta kun liikaakaan ei kannata kitsastella, jos joku asia helpottaa suuresti vauva-arkea. Ja eipä noista nykyisistä ostoksistakaan vielä tiedä, miten hyödyllisiä ovat, jos vauva esimerkiksi inhoaakin unikapaloaan tai pinnasänkyään.

Viikolla 24 kävin taas FBC:ssä kätilötapaamisella pitkästä aikaa, kun edellinen käynti oli jo viikolla 16. Tässä vaiheessa kätilöni vaihtui toiseen, kun entinen jäi äitiyslomalle, mutta tämä uusikin oli todella mukava. Vauva hengaili kohdussa mukavasti poikittain ja sydämestä kuului tuttu koppati koppati.

Raskaudenseurantakäynnit viikolla 23-26:

• Viikko 24: Tapaaminen kätilön kanssa, 0 euroa.
• Rahaa kulunut tähän mennessä tutkimuksiin: 245 euroa