Ohoo. Onpas kyllä ollut aikamoinen tämä alkuvuosi 2020. Ensin Australian metsäpalot, sen jälkeen korona ja alkuviikosta vielä vuosikymmenen pahin myrsky täällä Perthissä. Mitäköhän on seuraavaksi luvassa?

Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mullistusten suorat vaikutukset jäivät onneksi kohdallani vähäisiksi. Maanantaina myrskyssä napsahti sähköt poikki noin 1,5 tunniksi ja ulkona ei tullut liikuttua kahteen päivään hurjan kovan tuulen ja sateen takia, mutta sen kummempia tuhoja tällä aluella ei tullut. Ja nyt koronastakin ollaan viimein erävoiton puolella, kun Länsi-Australian sisällä tapahtuneet tartunnat ovat jo monta viikkoa olleet lähes nollassa. Vaikuttaa siltä, että seuraavat pari kuukautta pystyy elämään normaalia arkea täällä, ennen kuin vauvan syntymä tuo mukanaan uudenlaisen tilanteen. Rajojen avautuminen, matkustamisen muutokset ja yleinen taloustilanne tietysti mietityttävät, mutta nuokin asiat selvinnee tulevina kuukausina.

Koronan vuoksi vietimme lopulta noin kaksi kuukautta lähes eristyksissä. Töitä teimme etänä ja teen edelleen – tosin ensi viikolla palaan toimistolle. Kauppareissuja ja ulkoilua lukuunottamatta emme nähneet muita ihmisiä. Ensimmäiseen 1.5 kuukauteen en käynyt edes ruokakaupassa. Noin neljä viikon jälkeen tilanne otti kaikista pahiten päähän, mutta mitään isoa henkistä kompastusta ei tullut tuolloinkaan. Neljän viikon jälkeen eristykseen tottui ja seuraavat neljä viikkoa hujahtivat aika nopeasti. Vasta nyt, kun rajoituksia on alettu purkaa, on tullut kamalan levoton olo ja tekee jo mieli brunssille, ravintolaan, toimistolle, kauppoihin ja kavereita tapaamaan.

Seuraavassa muutamia asioita, mitä näin vietetty arki itselleni parin kuukauden aikana opetti.

• Rutiinit ovat tärkeitä, jotta saa ylläpidettyä jonkinlaisen perustekemisen tason. Kotona on ihan liian helppo jäädä sohvalle makoilemaan ja katsomaan tuntikausiksi tv:tä. Varsinkin nyt raskausaikana säännölliseen liikkumiseen on saanut kovasti patistaa itseään, kun arkiliikuntaa tulee tosi vähän. Aloitinkin käymään päivittäin lenkillä ennen töiden aloittamista. Ensimmäisen viikon ajan ei olisi oikein millään jaksanut, mutta sitten hommasta tuli rutiini, ja nyt tuntuu helpolta ja tarpeelliselta tehdä jonkinlainen aamuliikunta ennen töiden aloittamista
• Ruokahuolto on toiminut tosi hyvin näin pelkästään kotona oleillessa. Meillä menee normaaliarjessa paljon rahaa ulkona syömiseen, ja nyt onkin säästynyt kivasti, kun on enimmäkseen laittanut ruokaa kotona. Päähän ja hyppysiin on myös kertynyt kasa uusia reseptejä.
• Etätyöskentely on sujunut hyvin ja paremmin näin, kun koko tiimi on etänä. Kun osa on toimistolla ja osa etänä, on meillä palavereissa ollut haasteena se, että huoneessa olevaa mikkiä ei tajuta tai pystytä kierrättämään ja osan ääni kuuluu tosi huonosti. Yllättäen olen kaivannut toimistolle eniten maanantaisin, kun jotenkin uuden työviikon käynnistäminen tuntuu kotoa käsin hankalammalta. Kaipaan myös sitä, että välillä näkisi työkavereita ihan kasvotusten.
• Kotona työskentely, menojen vähäisyys ja se, että voi nukkua aamulla pidempään, on auttanut jaksamiseen. Olen tuntenut oloni kohtuullisen pirteäksi, vaikka raskauden kolmannella kolmanneksella ollaan ja ferritiini on rysähtänyt pohjalukemiin.
• Kotona öllöttämisessä on se riski, että pään sisälle jää helpommin pyörittelemään tyhjänpäiväisiä ongelmia. Ne pitää muistaa purkaa johonkin tai jollekin.
• Sosiaalisia kontakteja on pakko olla. Videopuhelut korvaavat niitä osittain, muttei täysin. Videopuheluista puuttuu mahdollisuus yhdessä tekemiseen ja rentoon oleskeluun samassa tilassa.