Koronavirusjuttuja tulee tällä hetkellä niin paljon joka lähteestä, että tuskastuttaa ajatus kirjoittaa vielä blogiinikin pandemia-asiaa. Toisaalta, tällaista jaksoa elämässä ei (toivottavasti!) tarvitse oman elinajan puitteissa elää uudestaan, joten kaipa nyt on hyvä hetki tallentaa jotain muistiin, kun tilanne on päällä. Siispä seuravassa meidän koronakokemuksia Länsi-Australiassa.

Tammikuu 2020

Seuraan uutisia Australian metsäpaloista. Samassa lähetyksessä mainitaan Kiinassa leviävästä uudesta koronaviruksesta. Googlaan viruksen kuolettavuutta ja vaikuttaa siltä, ettei kyseessä ole kovin paljoa tavallista kausi-influenssaa vaarallisempi juttu. Hyvä siis, ei tarvitse sen kummemmin huolehtia.

Helmikuu 2020

Rajat Kiinaan suljetaan ja viruksen vaikutusvalta tuntuu isommalta kuin tammikuussa. Lehdissä puhutaan, kuinka kasvomaskit on loppu kaupoista ja niitä lähetetään Kiinaan.

Maaliskuun alku

Italiasta kantautuu huonoja uutisia. Huolen määrä alkaa nousta, kun ymmärrys kasvaa – tässä virushommassa on muitakin tärkeitä piirteitä kuin se, kuinka iso prosentti tartunnan saaneista kuolee. Uusi koronavirus vaikuttaa leviävän tehokkaasti ja nopeasti maasta toiseen kaikista vastatoimista huolimatta.

Australiassa uutisoidaan Diamond Princess -nimestä risteilyaluksesta, jonka ei sallita rantautuvan Japaniin, koska matkustajien ja miehistön keskuudessa on todettu koronavirusta. Kaksi tartunnan saanutta australialaista evakuoidaan lopulta Länsi-Australiaan, jossa toinen heistä myöhemmin kuolee.

Perthissä uutisoidaan, että viruksen leviäminen Länsi-Australiaan on väistämätöntä ja vain ajan kysymys. Laskelmat arvioivat, että viruksen vaarallisin kausi tulisi olemaan elokussa. Uutisointi sytyttää elintarvikkeiden ja vessapaperin hamstraamisen ensimmäisen aallon. Somessa alkaa näkyä kuvia kauppojen tyhjistä vessapaperihyllyistä.

Tiistai, 3. maaliskuuta

Suomi 7, Australia 41, Länsi-Australia 2 havaittua tartuntaa.

Käymme uteliaina illalla kaupassa. Emme usko, että ruoka tai vessapaperi pystyisi todellisuudessa tältä alueelta loppumaan ja kun perusterveitä olemme, niin emme koe hamstrauksellekaan olevan tarvetta. Lähikaupassa on kaikkea ruokaa ihan mukavat määrät, mitä nyt pastahylly näyttää paljon tyhjemmältä kuin normaalisti. Ostamme isoimman paketin vessapaperia mitä kaupasta löytyy, 32 rullaa.

Tuon käynnin jälkeen emme olekaan kaupassa nähneet vessapaperia tähän päivään (29.3.) mennessä.

Lähipiiristä kantautuu ensimmäisiä ikäviä uutisia peruuntuvista lomamatkoista. Korona ei ole enää pelkästään Kiinan tai Italian ongelma.

Torstai, 12. maaliskuuta

Suomi 111, Australia 156, Länsi-Australia 9 havaittua tartuntaa.

Tilanteen vakavuus alkaa todella iskeä tajuntaan, kun USA sulkee rajansa ja pörssikurssit syöksyvät alaspäin. Luen uutisia lähtiessäni töistä ja yöllä en saa oikein unta, kun virusskenaariot pyörivät päässäni. USAn reaktio tuntuu tuona päivänä ylimitoitetulta, mutta myöhemmin Italian terveydenhuollon ylikuormittuminen tekee selväksi sen, ettei minkään muun maan haluaisi joutuvan samaan tilanteeseen.

Perjantai, 13. maaliskuuta

Tommin syntymäpäivää on tarkoitus juhlia 20.3. Olen varannut meille ravintolaillallisen ja yön lähellä olevasta hotellista. Mietin, pitäisikö koko homma perua, mutta päätän lopulta aikaistaa varausta tälle perjantaille nousevien koronalukujen takia.

Buffetissa on vilkasta ja ilta on kaikkinensa tosi kiva.

Sunnuntai, 15. maaliskuuta

Länsi-Australiaan vyöryy elintarvikehamstrauksen toinen aalto. Vessapaperin sanotaan loppuvan kaupoista muutama minuutti aukeamisen jälkeen. Uutisissa on videoita, joissa ihmiset rähjäävät toisilleen viimeisistä elintarvikkeista. Tartuntaluvut nousevat edelleen, joten päätämme vältellä kaupassakäyntiä aikoina, jolloin ihmisiä on eniten liikenteessä. Toisaalta tulee mieleen, että ehkä he tartunnan saaneet, joiden on pakko käydä ruokakaupassa, ajattelevat samalla tavalla. Illalla parkkipaikka on lähes tyhjä. Kaupossa alkaa näkyä suojamaskein ja hanskoin varustautuneita ihmisiä.

Maanantai, 16. maaliskuuta

Suomi 275, Australia 376, Länsi-Australia 28 havaittua tartuntaa.

Monet suomalaiset kaverini ovat tässä vaiheessa siirtyneet täysin etätöihin. Omalta osaltani etätyöhön siirtymistä aletaan järjestellä tänään. Koko tiimi jaetaan kahteen osaan, joista toisten pitää aloittaa välittömästi etätyöskentely ja palata toimistolle viikon päästä, toinen osa toimii päinvastoin. Itse pääsen tiimiin, joka aloittaa etätyöskentelyn jo seuraavana päivänä. Kaikille ei ole valjennut vielä tässä vaiheessa kuinka vakavasta asiasta on kyse, ja osa hämmästelee käytäntöä. Myös tiimit järjestetään sen mukaan, keiden olisi hyvä olla samaan aikaan toimistolla tulevalla viikolla. Koska olen tiiviisti seurannut Suomen tilannetta, mietin mielessäni, että mahdankohan tulla ensi viikollakaan enää toimistolle, tai ylipäätään, milloinkohan on seuraava kerta, kun näen koko toimiston.

Illalla tulee uutinen Suomen rajojen sulkemisesta. Olen uutisesta iloinen, hämmentynyt ja vähän peloissani. Iloinen siksi, että hallitus pystyy tekemään nopeasti tiukkojakin toimenpiteitä. Hämmentynyt siksi, ettei vastaavaa ole koskaan tapahtunut. Ja vähän peloissani siksi, että mietin, mitä vapaalle liikkuvuudelle käy ja milloin näin ulkomailla asuvana pääsen seuraavan kerran matkustamaan.

Keskiviikko, 18. maaliskuuta

Toinen etäpäivä töissä sujuu nihkeästi. Olen itse tehnyt aika vähän kotoa käsin ja nyt pitää opetella uusia rutiineja. Teams-pikaviestimestä tulee aika intensiivisesti viestejä monelta ihmiseltä samaan aikaan ja päivän päätteeksi virtuaalinen läsnäolo väsyttää.

Päätämme, että olemme tästä lähtien omaehtoisessa karanteenissa kotona ja välttelemme mahdollisimman paljon kontakteja muihin ihmisiin. Erityisesti raskauden takia ei tunnu hyvältä ajatukselta sairastua virukseen. Uutisissa sanotaan, että apteekista hamstrataan nyt astmalääkkeitä ja kuumemittarit ovat loppu useasta paikasta.

Aussidollarin arvo tipahtaa euron suhteen. Nyt 1 euro vastaa 0.53 dollaria. Parhaimmillaan euro on vastannut 0.73 dollaria sinä aikana, kun olen asunut täällä.

Sunnuntai, 22. maaliskuuta

Ensimmäinen karanteeniviikko on mennyt aika löysästi sohvalla maaten, joten päätämme ostaa kotijumppavälineet. Googlailen myös erilaisia elintarvikkeiden kuljetuspalveluita, mutten löydä yhtäkään, joka ottaisi vastaan uusia tilauksia. Kuljetuspalvelut ovat täällä yllättävän kysynnän vuoksi ylikuormittuneet. Illalla luen uutisista, että ruuan hinta on nousussa ja erityisesti tuoretuotteista joutuu joissain paikoissa maksamaan jopa kolme kertaa aikaisempaa enemmän kasvaneen kysynnän vuoksi.

Länsi-Australia tiedottaa sulkevan rajansa ja kaikki osavaltioon matkustavat joutuvat 14 päivän karanteeniin. Muutamaa päivää myöhemmin myös Australian rajat suljetaan. Myös kuntosalit, elokuvateatterit, pubit, kahvilat suljetaan. Ravintolat saavat olla auki, mutta toimittaa ruokaa ainoastaan kotiinkuljetuksena.

Maanantai, 23. maaliskuuta

Suomi 700, Australia 1716, Länsi-Australia 140 havaittua tartuntaa.

Länsi-Australiassa jää 40,000 ihmistä työttömäksi kahviloiden, elokuvateattereiden, ym. sulkemisen vuoksi. Työvoimatoimistoihin on pitkät jonot. Taloustilanne huolettaa vähän ja mietityttää, että mitenköhän meidän työpaikkojen käy. Tässä tilanteessa kenenkään työ ei ole täysin varmalla pohjalla ja joillekin aloille taantuma iskee jälkiaallossa.

Ihmiset ovat selvästi työpaikallakin havahtuneet tilanteeseen. Yhä useampi haluaa jäädä kotiin tekemään töitä. Eri tiimeissä järjestetään aamukahveja, jotta ihmiset voivat rupatella mukavia webkameran välityksellä.

Keskiviikko, 25. maaliskuuta

Kotoa on pakko lähteä ihmisten ilmoille ultraan ja seuraavana päivänä lääkäriin hakemaan tuloksia. Ultrakeskuksessa on hyvin hiljaista ja ainoastaan yksi toinen asiakas meidän lisäksi, joten suositeltu 1,5 metrin etäisyys on helppo pitää. Lääkärissä pyydetään odottamaan ulkona ja soittamaan puhelimella ulko-ovelta, kun on saapunut paikalle. Soitan kiltisti. Minua seuraavat asiakkaat lompsivat suoraan sisään ohjeista välittämättä. Vastaanottovirkailijalla ja lääkärillä on molemmilla maskit päässään ja suojakäsineet käsissään.

Perjantai, 27. maaliskuuta

Toinen viikko etätöitä takana. Homman alkaa hiljalleen löytyä rutiini ja onhan tässä kieltämättä paljon hyviäkin puolia, kun ei tarvitse esimerkiksi pukea aamulla mitään toimistokelpoista päälle.

Töissä aletaan rakentaa online-palveluun toiminnallisuutta koronaviruksen vaikutuksista kärsiville. Ihmiset tarttuvat toimeen innolla ja motivaatiolla. On kiva, kun saa purkaa omaa turhautumistaan siten, että voi tehdä jotain hyödyllistä niille, jotka eniten kärsivät tilanteesta.

Sunnuntai, 29. maaliskuuta

Suomi 1222, Australia 3968, Länsi-Australia 312 havaittua tartuntaa.

Nyt viimeisimmän viikon aikana kotonaolo ei ole juurikaan ahdistanut, mutta silti pyörii mielessä miten tästä eteenpäin? Kuinka kauan tilanne jatkuu? Juuri nyt asiat ovat tavallaan tosi hyvin, töitä on, ne rullaavat, kotona on ihan kivaa eristyneisyydestä huolimatta, kavereista on ollut iso tuki videopuheluiden välityksellä, ulkona on kaunis ilma, ulos pääsee vielä ja voi käydä vaikka päivittäin kävelyllä, kunhan koittaa vältellä parhaansa mukaan vastaantulevia ihmisiä. Tilanne on vaan muuttunut niin hurjaa tahtia, että pakko varautua siihen, että tästä mennään vielä huonompaan suuntaan. Puhumattakaan siitä, miten pandemia muuttaa maailmaa pidemmällä aikavälillä. Se jää nähtäväksi.