On joulukuu ja kolme vuotta tuli juuri täyteen eloa Australiassa. Kesällä on yleensä paras vuodenaika vierailla täällä päin maapalloa, kun lämpöä ja aurinkoa riittää, eikä lokakuun jälkeen pitäisi paljoa sataa vettä. Suomivieraiden kautta havahtuu enemmän pohdiskelemaan arkea täällä ja miettimään, millä tavoin elämä on muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana. Seuraavassa havaintoja.
1. Yökukkujasta on tullut aamuvirkku
Tyypillisen perthiläisen aktiivisin aika on klo 06-18. Aurinko nousee kesällä jo viiden aikoihin ja laskee seitsemän jälkeen. Palvelut täällä noudattavat tuota samaa rytmiä – ensimmäinen ryhmäliikuntatunti kuntosalilla on täkäläisille aamuvirkuille jo klo 5 aamulla ja monet kaupat menevät kiinni viimeistään klo 18. Täällä on myös vähemmän katulamppuja kuin Suomessa ja sekin vähentää ulosmenon houkuttavuutta iltapimeällä. Valon määrä on siirtänyt omaakin rytmiä siten, että herään viikonloppuinakin yleensä kahdeksan maissa ja sen myötä menen jo yhdentoista aikoihin nukkumaan. Töiden kannalta on kätevää, ettei klo 7-7:30 herätykset aamulla tuota erityistä tuskaa ja joskus jopa herään ennen herätyskelloa, mitä Suomessa ei tapahtunut juuri koskaan. Ainoastaan suomivierailijan kannalta aikainen elämänrytmi voi olla alussa hankala, kun jetlag tähän suuntaan muutoinkin siirtää heräämistä myöhempään. Nyt valoisampaan vuodenaikaan olen myös alkanut välillä heräillä viideltä tai kuudelta aamulla väsyneenä, kun on niin kirkasta.
2. Autoilijan paratiisi
Perth on kiva paikka autoilla. En ole itse mikään vuoden kuski, mutta silti täällä ajaminen on ihan ok, koska kelit ovat suurimman osan vuodesta hyvät, moottoritiet monikaistaisia ja kiihdytyskaistat pitkiä. Eikä liikenne ole mitenkään kovin ruuhkaista, jos ei tarvitse pahimpaan töihinmeno/tuloaikaan ajaa. Täällä ovat lähimmät kohtuuhintaiset ruokakaupat sen verran kaukana, että kauppaan on kätevintä hurauttaa autolla kerran viikossa. Tästä on tosin seurauksena se, että tulee välillä hyödynnettyä turhankin paljon Uber Eatsia ja muita ravintoloiden kotiinkuljetuspalveluita, kun lähteminen paikalliseen “Prismaan” keskellä viikkoa on niin ison kynnyksen takana.
Huono puoli autoille suunnitellussa kaupungissa on se, että valtaväylät katkovat monet kivat kävelyreitit tässä keskustan lähettyvillä. Autot eivät myöskään pahemmin väistä täällä jalankulkijoita ja Suomessa viimeksi käydessäni ihan yllätyin, kuinka tyylikkäästi siellä annettiin tietä suojatien ylittäjille. Ei vaan täällä. Samoin pyöräilijöille on jonkin verran omia reittejä, muttei kovin kattavaa verkostoa, ja välillä joutuukin sitten pyöräilemään joko autojen seassa tai kävelytietä. Auto tuleekin usein valittua kulkuneuvoksi, jos me molemmat ollaan liikenteessä.
3. Kylmän ja kuuman vaihtelu
Valonmäärän lisäksi myös lämpötilavaihtelut ovat muokanneet täällä arkea. Talvella on kylmä sisätiloissa ja täytyy pukea päälle villasukkaa, paitaa ja housua, jotta tarkenee palelematta. Kesällä taas tulee sen verran katsottua lämpötilaa, että yli 35 asteessa harvemmin tulee tehtyä pidempää kävelylenkkiä, juoksusta nyt puhumattakaan. Sisälämpötilat heittelee aika paljon ja tästä selviääkin parhaiten kahden peiton taktiikalla. Yöllä nukkumaan mennessä valitsen päälleni kevyemmän peitoista ja heitän paksuimman jalkoihin. Jos yöllä tulee kylmä, voi vetää myös sen toisen peiton päälleen, joskus jopa heräämättä siihen itse.
Lämpötila täytyy tietysti myös huomioida pukeutumisessa. Aurinkorasvaa lätkin joka aamu kasvoihin ja kesällä myös käsiin ja jalkoihin. Viileämmällä ilmalla tykkään kävellä töihin, mutta kun lämpöä on yli 25 astetta, on kätevämpi pyöräillä ja käydä suihkussa työpaikalla. Työpukeutuminen on kesällä kevyempää kuin Suomessa – sukkahousuja ei tarvitse käyttää ja hihattomia paitoja näkyy paljon toimistolla.
4. Harrastukset ja tekemiset
Täällä tekeminen kavereiden kanssa on usein sitä, että käydään kahvilla tai brunssilla, night marketissa tai vaikkapa puistopiknikillä, tai kävellään reitti kansallispuistossa ja ulkoiltua tuleekin sitten samalla.
Sisätiloissa tulee tehtyä ihan samoja juttuja kuin Suomessakin, katsottua Netflixiä ja oltua tietokoneella tai selailtua puhelimella nettiä. Aussi-tv:tä tulee tosi harvoin katsottua, kun mainoskatkoja on niin usein. Myöskään HBO:n sarjat eivät näy täällä minkään kätevän kuukausihintaisen palvelun kautta, jonka voisi irtisanoa koska vaan, niin niitäkin on tullut viime aikoina vähemmän seurattua.
Yleisesti ottaen harrastuksia ja menoja on vähemmän kuin Suomessa asuessa. Kirjoitusryhmässä käyn edelleen kerran kuusssa – ideana siis se, että annan palautetta toisten kirjoituksista ja saan palautetta omistani. Jonkin verran koodaan mobiilisovellusjuttuja vapaa-ajalla. Olen välillä miettinyt, pitäisikö aloittaa jotain uutta, mutta toisaalta nauttinut siitä, että kaikki illat ja viikonloput ei ole buukattu täyteen pakollisia menoja. Täällä on kolmessa vuodessa vähitellen onnistunut ottamaan rennomman asenteen elämän suhteen, eikä ihan kaikkia osa-alueita tarvitse hampaat irvessä suorittaa. Riittää, että panostaa niihin muutamaan juttuun, joista erityisesti tykkää.
