Jaaha, on taas blogin pitäminen jäänyt ihan retuperälle. Huhtikuussa kirjoitin yhden tekstin, mutta onnistuin kadottamaan sen bittiavaruuteen. Viimeisen kolmen kuukauden aikana on kyllä tapahtunut ihan kirjoittamisen arvoisia asioita:

• Muutimme uuteen vuokra-asuntoon. Tämä on ihan huikean tilava ja uusi paritalon puolikas n. 30 min kävelymatkan päästä keskustasta. Tykkään! Mahtava asia on myös se, että naapuritalo vuokrattiin eräälle yritykselle, jolla piti alkaa IT-projekti. Projekti ei kuitenkaan koskaan alkanutkaan ja talo on edelleen tyhjillään.
• Sain vakituisen työpaikan. Olee oleole olee! Eipähän tarvitse enää joka kuudes kuukausi miettiä, jatketaanko työsopimusta.
• Olen laajentanut työtehtäviäni koodaamisen puolelle. Opiskelin ensin kotona Android-koodaamista (tai siis Javaa ja XML:ää enimmäkseen). Sitten, pitkän harkinnan jälkeen, uskallauduin pyytämään itselleni Macin ja tarvittavat tunnukset. Siitä se sitten lähti. Nyt olen koodannut parin kuukauden aikana noin 3 viikkoa täyspäiväisesti ja 5 viikkoa tehnyt “oikeita” töitäni. Vähän sen mukaan, millaiselle toiminnalle tiimissäni on isoin tarve.

Tänään en kumminkaan koodannut tai tehnyt niitä muitakaan töitä, vaan istutin kasveja ja kitkin rikkaruohoja. Vakituiseen työsopimukseen kuuluu mahdollisuus tehdä pari päivää vuodessa vapaaehtoistöitä työpäivän sijaan. En tiedä, onko suomalaisissa yrityksissä vastaavia päiviä tarjolla, mutta käytäntö sopisi ihan hyvin Suomeenkin. Firma saa mainetta ja näkyvyyttä, kun menemme firman paidat päällä auttamaan erilaisissa vapaaehtoisprojekteissa. Ja itsellekin on kiva kokemus, kun saa vaihtelua arkiseen toimistolla istumiseen.

Vapaaehtoistyön kohteita tulee tarjolle vuoden mittaan useita. Itse ilmoittauduin mukaan Yanchepissa (n. 100 kilometriä Perthistä pohjoiseen) olevan luonnonpuiston ylläpitotehtäviin.

Päivä oli aika rento. Kymmeneltä aamulla olimme puistossa, sen jälkeen ohjelmassa oli esitys aboriginaalikulttuurista ja noin tunnin verran rikkaruohojen kitkemistä metsässä.

Sen jälkeen syötiin länsiaustralialaisilla yrteillä maustettua kengurumakkaraa. Täällä kengurunlihaa saa ostettua jokaisesta ruokakaupasta, mutta harvempi aussi sitä päivittäin syö. Lihaa pidetään enemmän bodareiden ja muiden terveysintoilijoiden ruokana, koska rasvaa on vähän, ja kengu on helppo paistaa pannulla kengänpohjanmakuiseksi. Oikein valmistettuna kenguru on ihan hyvää.

Ruokailun jälkeen istutettiin uutta rantakasvillisuutta. Alueella oleva järvi on pahasti kuivunut pohjaveden hupenemisen myötä, mutta nyt taas talven tullessa on toiveita siitä, että vesimäärä palautuisi parempiin lukemiin.

Kiva päivä kokonaisuudessaan ja hieno kokemus päästä avustamaan luonnonpuistossa.