Iiks ääks. Viikon päästä aloitan uudessa työpaikassa! Edelliset hommat loppuivat tosiaan alkuvuodesta projektin loppumisen myötä. Koska olin konsulttina ja tekemässä vain tuota yhtä projektia, ei jatkoa ollut tiedossa seuraaville kuukausille. Siitäpä sitten taas hakemuksia lähettelemään.

Oletin etukäteen, että työnhaku sujuisi suunnilleen samalla kaavalla kuin viime vuonna, mutta moni asia meni tänä vuonna toisin. Yhteistä viime ja tälle vuodelle oli lähinnä se, että joulu-helmikuu oli todella hiljaista ja vasta maaliskuussa paikkoja alkoi plopsahdella auki.

Viime vuodesta poiketen, tänä vuonna…

Olin itsevarmempi siitä, mitä haluan tehdä ja mitä en.

Ja samalla nirsompi. Nirsoilin jo viime vuonna, mutta nyt asetin vielä tiukemmat rajat sille, mikä tekeminen on itselleni mielekästä ja mikä ei. Hakematta jättäminen on ihan mukavaa siihen asti, kunnes loppuu rahat ja sitten iskeekin tuskanhiki ja stressi. Jos uutta työpaikkaa ei olisi löytynyt toukokuun alkuun mennessä, olisin joutunut miettimään kriteerejäni uudelleen. Lähetin lopulta vain 12 työhakemusta, joista oli lopputuloksena haastattelut kahteen eri firmaan.

Hyödynsin vähemmän kontaktejani työnhaussa kuin viime vuonna.

Verkostoituminen ei ole itselleni mikään vahvin osa-alue, minkä huomaa tässäkin asiassa… Vuosi sitten pääsin ihan hyvään verkostoitumisfiilikseen ja oli kaikkia tuttavia, joita ajattelin sitten myöhemmin hyödyntäväni. Mites kävikään. Tänä vuonna en päässyt samaan vauhtiin ja iski ihan kamalan iso kynnys olla puolituttuihin uudelleen yhteydessä työnhakumielessä. Iso päänsisäinen este oli myös tuo edelliskohdan nirsous. Jos olisin ollut avoimin mielin liikkeellä hakemassa mitä tahansa lyhytaikaista contractor -hommaa, olisi tästä laihasta tuttavapiiristä ollut enemmän hyötyä. Tuntui kuitenkin, että pää ei enää kestäisi kovin lyhytaikaista ja epävarmaa työtä, vaikka se sitten hyvin palkattua olisikin.

Sain tuntemattomilta suoria yhteydenottoja.

Positiivinen juttu oli, että nyt kun todistetusti olen tehnyt töitä Australiassa, on LinkedInin ja paikallisen seek.com.au:n CV-haun kautta tipahdellut muutamia rekrytointikonsulttien yhteydenottoja. Lähinnä minulle olisi ehdoteltu projektipäällikköpaikkoja kilpailevista energiayrityksistä. Nyt, kun tuleva työpaikkani tulee olemaan paluu digisovellusten kehittämiseen ketterän kehityksen tiimissä, ovat tulevaisuuden yhteydenotot entistä mielenkiintoisempia ja linjassa sen kanssa, mitä haluan jatkossakin tehdä.

Päädyin lopulta rekrytointikonsultointiyrityksen asiakkaaksi.

Vuosi sitten olin yhteydessä yhteen rekrytointiyritykseen, joka lupaili ummet ja lammet ja mitään ei sitten tapahtunut, joten sen kokemuksen perusteella en odottanut kovin paljoa tälläkään kertaa. Tyypillisesti homma toimii siten, että rekrykonsultti kiinnostuu CV:stäsi, lähettää sen kaikkiin potentiaalisiin yrityksiin ja onnistuu näin mahdollisesti hommaamaan sinulle omien kontaktiensa kautta haastatteluja. Täkäläiset rekrykonsultit ovat myös melko mustasukkaisia asiakkaistaan ja epäsuorasti kieltävät olemasta yhteydessä toisiin rekrykonsultteihin, koska asiakasyrityksiä on lopulta melko rajallinen määrä. Asioiminen näiden kanssa on siis kinkkistä siinä mielessä, että jos konsultti 1 on lähettänyt CV:si juuri kymmeneen eri firmaan, voi tulla vaikeita tilanteita, jos konsultti 2 toisesta firmasta haluaisi lähettää CV:si samoihin yrityksiin.

Tänä vuonna kävi kuitenkin tuuri! Erään konsultointiyrityksen tyyppi oli lukaissut CV:ni ja sisäistänyt hyvin, minkälaista paikkaa olin hakemassa. Tällä henkilöllä oli myös hyvät kontaktit niihin yrityksiin, joista olen ollut jo parin vuoden ajan kiinnostunut, mutta joihin en ole onnistunut saamaan itseäni sisälle hakemalla suoraan. Niinpä kului vain muutama päivä, niin järjestyi kiinnostavia haastatteluja ja muutama viikko, niin työsopimus napsahti sähköpostiin. Tatta-daa! Olin todella tyytyväinen, miten näppärästi homma lopulta hoitui. Tämä oli win-win molemmille: Yrityksellä oli juuri sitä, mitä minulta puuttui, eli ne tarvittavat kontaktit. Ja minulta sitten löytyi osaaminen, että pärjäsin haastatteluissa ja sain paikan itselleni.