Hellurei ja hellät tunteet.
Tässä Australia-vuodessa nro 2 on se selkeä ero vuoteen yksi verrattuna, että aika rullaa pikavauhtia eteenpäin. Ensimmäisenä vuonna analysoi enemmän itseään ja ympäristöään ja kaikki tuntui kovin vieraalta. Nyt elämään on muotoutunut jonkinmoiset uudet rutiinit ja kuukaudet hurahtavat vauhdilla ohitse.
Seuraavassa muutamia viime viikkojen kiintoisia tapahtumia:
1. Hyvä ystäväni jo ala-asteajoilta kävi kylässä
Yksi mainio puoli maahanmuuttajaelossa on se, että jotkut kaverini ovat uskaltautuneet matkustamaan tänne kauas. Turistien vieraillessa avautuvat silmät näkemään uudelleen Australian parhaat puolet, joihin muutoin olisi jo rutinoitunut. Oli myös mukavaa asua yhdessä yli viikon ajan ja vaihtaa pitkästä aikaa kunnolla kuulumisia. Harvemmin tulee näin aikuisiällä oltua kavereidensa kanssa yökylässä. Täällä sitä on tullut tehtyä paljon, ja kivaa on ollut!
2. Kirjailijatapaamisemme jatkuvat edelleen
Meidän neljän suomalaisen tulevan menestyskirjailijan (:D) tapaamisia on jo pidetty kohta vuoden verran. Olen kirjoittanut kirjaa ja lisäksi raapustelin kasaan juuri yhden novellin. Ehdottomasti kiinnostavin asia fiktiivisessä kirjoittamisessa on se, kuinka omasta alitajunnasta ja mielikuvituksesta pulpahtaa niin kummallisia, ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä.
3. Innostuin salillakäymisestä ja voimatreenistä
Kiinnostuksenkohteeni tuntuvat vaihtuvan aina puolen vuoden välein, ja nyt on menossa hyvin intensiivinen salillakäymisinnostus. Maastavetoni on jo 85 kiloa ja kyykyssäkin menee jo yli 72.5 kiloa, haa! Luulin, että minulle kasvaisi massiiviset muskelit heti, kun saan tankoon laitettua jotain muutakin, kun niitä vihreitä kympin kiekkoja, mutta vielä toistaiseksi käsivarret ovat pysyneet maltillisen kokoisina.
4. Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon
Olimme ajamassa kaverini kanssa pohjoiseen, kun poliisiauto ajoi maantietä vastaantulevien kaistalla vastaan. Samaan aikaan katse hakeutui vaistomaisesti nopeusmittariini ja lukema oli 100 km/h alueella, jolla nopeusrajoitus oli 90 km/h. Hups. Toivoin, ettei noin pienestä vielä tulisi sakkoja, mutta siinä samalla näin takapeilistä, kuinka poliisiauto teki takanani u-käännöksen ja lähti vilkut ulisten perääni. Vielä hetken elättelin toiveita, että poliisit olisivat kaahanneet jonkun kovemman luokan rikollisen perään, mutta kun auto oli edelleen vilkuttaen ihan takanani, oli pakko hyväksyä se tosiasia, että aivan minun takiani tekivät äkillisen suunnanmuutoksen.
Poliisit puhalluttivat ja tarkistivat ajokortin. Onneksi Suomessa saatu kortti kelpasi mutinoitta, kun siitäkin olen kuullut eriäviä mielipiteitä, että pitäisikö se viranomaisella käännättää vaiko ei. Sakkoja joudun maksamaan 100 dollaria, eli n. 62 euroa.
5. Kävin mielenosoituksessa
Ystäväni houkutteli mukaan mielenosoitukseen, kun tässä parlamenttitalon vieressäkin sopivasti asustamme. Osoitimme mieltä Länsi-Australian vanhojen metsien säilyttämisen puolesta noin tunnin mittaisessa tilaisuudessa, johon oli n. 100 – 200 ihmistä tullut paikalle, jossa ojennettiin 15,000 allekirjoitusta kerännyt vetoomus hallitukselle. Erityisen vääristynyt asia noissa metsien kaadossa on se, että jarrah, marri ja karri -puiden kaatoja ei suunnitella laajentavan siksi, että saataisi tehtyä suoria laivojen mastoja tai jotain muuta, johon puun lajiominaisuudella olisi merkitystä, vaan jopa 300 vuotta kasvaneista tukeista tehtäisi enimmäkseen polttopuuta.
