Ongelmia vain täällä

Ulkomailla ollessa kohtaa erilaisia pieniä käytännön ongelmia kuin Suomessa. Esimerkkejä haasteista parin viime kuukauden ajalta:

Joululahjat kadoksissa

Kaksi tänne lähetettyä joululahjapakettia eivät ole vieläkään saapuneet perille. Olen käynyt kyselemässä lahjojen perään ja vaikuttaa siltä, että ilman seurantanumeroa lähetettyjä isoja kirjeitä on mahdotonta paikantaa, jos häviävät matkalla jonnekin. Tullista pitäisi tulla yhteydenotto, jos ovat siellä jumissa, eikä ole mitään kuulunut. Nooo, elän vielä toivossa, että joku kaunis päivä saapuisivat perille.

Puhelinten kuuluvuus

Tiesin etukäteen, että täällä on monessa paikassa melko hitaat nettiyhteydet, mutta se tuli yllätyksenä, että joidenkin operaattoreiden kuuluvuuskin on niin huono. Kun ajaa n. 250 km etelään, löytyy paljon katvealueita, joissa puhelimeen ei saa ollenkaan yhteyttä. Toistaiseksi ollaan käytetty prepaid -liittymiä, joten pitänee vaihtaa operaattoria, jos joskus lähtee pidemmälle ajomatkalle tai päätyy vaihtamaan pidempiaikaisempaan sopimukseen.

Siisti pukeutuminen kuumassa ilmastossa 

Lämmin ilmasto on ehdottomasti positiivinen juttu, mutta esimerkiksi siisti työpukeutuminen aiheuttaa haasteita. Kun menin ensimmäiseen haastatteluun tammikuun lopulla, oli ulkona 40 astetta, eikä yksikään työhaastattelukelpoisista vaatteistani ollut oikein sopiva tuohon lämpötilaan. Lopulta kävelin paikalle kauluspaidassa ja otin mukaan bleiserin, jonka vetäistä sitten hikilänttisen kauluspaidan päälle ilmastoidussa toimistossa ennen haastattelua. Paikalle saavuttuani huomasin, että toimiston tuuletus ei ollutkaan kovin tehokas, mutta vedin silti takin päälle, kun en tuntenut oloani oikein siinä kauluspaidassakaan kotoisaksi. Pyörrytti, hiki valui otsalle ja join vauhdilla tarjotun vesilasillisen, kun oli niin kuuma.

Pekonipyykit

Asunnossa oleva kuivausrumpu lopettaa välillä ohjelman ikävästi kesken ja jättää pyykit märäksi. Kerran vein pyykit parvekkeelle kuivumaan ja myöhemmin palautui mieleen eräs asunnonvälittäjä, joka piti meille pitkän puheen siitä, että pyykkiä ei saa sitten kuivattaa kerrostalojen parvekkeilla. Kun noudin pyykit takaisin sisään, oli pyyhkeisiin tarttunut mieto pekonin tuoksu viereisen parvekkeen grilli-illalliselta.

Suomi-ikävä

Suomeen on välillä kovakin ikävä. Vaikka kulttuuri on monilta osin täällä samankaltainen, poden silti kulttuurishokin kynnysvaihetta siten, että välillä tulee ailahtelevia ärsytyksen tuntemuksia asioita kohtaan, jotka ovat eri tavalla kuin Suomessa. Ihmisiä ikävöin täällä tietysti eniten, mutta lisäksi on iskenyt suomalaisiin ruokiin aivan ennalta arvaamaton himotus. Graavilohi, ruisleipä, riisipiirakat, salmiakki, metsästä poimitut mustikat, kanttarellit, sienisalaatti, irtokarkit, nam! Olen täällä jo ihan tosissani googlaillut ruisleipäohjeita ja miettinyt, että joku päivä aloitan oman leipäprojektin.

IMG_0227
Onneksi Suomi-vieraat tuovat mieluisia tuliaisia, kuten lakritsia ja ruisleipää pari viikkoa sitten. Tässä tämän päivän aamupala ja aa että ku maistui hyvälle!
Continue Reading

Naapurikokoontuminen keskellä yötä

Usean päivän +35 asteen lämpötila on aiheuttanut sen, että makuuhuone on tukalan kuuma aamuisin ja uni on ollut levottomampaa kuin yleensä. Viime yölliseen uneen sekoittui muutakin häiritsevää ja tokkuraisena ajattelin, että onkohan tuo ohiajava ambulanssi? Ei vaan ovikello..? Ei, vaan palohälytin! Kun tieto äänen lähteestä viimein iskeytyi tajuntaan, olin salamana ylhäällä. Arvelimme, että kyse on taas kerran virheellisestä hälytyksestä, joten käytin kallisarvoisen minuutin siihen, että etsin pitkähihaisen ja avaimet ja päätin nopean pohdinnan jälkeen jättää kissat sängyn alle piilopaikkaansa. Sitten ryntäsimme paloportaiden kautta pihalle, jossa pienestä viivästyksestä huolimatta olimme jämptisti ensimmäisiä. Kello oli 04:10 ja ulkona pimeää, mutta lämmintä.

Hälytin jatkoi pirinäänsä kymmenisen pitkää minuuttia. Noin 20 unista naapuria valui kodeistaan talon eteen ja sen verran kova oli yöllinen meteli, että naapuritalostakin tuli ihmisiä aamutakeissaan ihmettelemään. Muutama katseli tapahtumia parvekkeeltaan ilman mitään kiirusta poistua huoneistosta. Yhtäkään paloautoa tullut paikalle, joten oletettavasti oli taas kerran väärä hälytys.

Kun joku sai lopulta sammutettua hälyttimen ja rakennus hiljeni, kävelimme väsyneenä jonona takaisin kotiin nukkumaan.

Continue Reading