Kylläpä menikin nopeasti.
Olen vähän pettynyt, kun vieläkään en ole nähnyt yhtään käärmettä tai pikkurillin kynttä isompaa hämähäkkiä. Torakoita sentään vilisee tuolla läheisessä puistossa auringon laskeuduttua, mutta niitäkään ei ole täällä sisällä näkynyt.
Säästä täytyy mainita sen verran, että ensimmäiset pari kuukautta oli lähes pelkkää auringonpaistetta, kuten kesät täällä yleensä onkin. Viime viikonloppu oli kuitenkin poikkeus: Samaan aikaan, kun osa itärannikosta kärsi voimakkaista pensaspaloista ja paahteesta, oli täällä lännessä toiseksi sateisin ja kaikista kylmin helmikuinen päivä koskaan. Sadetta tuli parin päivän ajan niin kovalla teholla, että muutama kaupunki kärsi jokien tulvimisesta ja uutisvirrassa oli muun muassa video asunnosta, jonka lattia lainehti vettä. Lämpötila tippui alle 15 asteen ja meilläkin oli aamulla sen verran kylmä, että heräsin palellen ja sairastin pienen flunssankin sen seurauksena.
Työllistymisen suhteen on tapahtunut edistystä. Perthissä on ollut tosi hiljainen alkuvuosi, joten lähetin turhautuneena kolme hakemusta Melbourneen ja pääsinkin yllättäen heti haastatteluun ja ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Sen jälkeen iski pieni paniikki, että olenko nyt miettinyt homman ihan loppuun saakka. Melbourneen on täältä rapsakat 3 500 km. Alkoi hirvittämään mahdollinen muuttohässäkkä ja kustannukset, jotka työpaikan vastaanottaminen Melistä aiheuttaisi. Kävelin Perthin keskustassa ja yhtäkkiä tuli tosi tunteellinen olo, ai että kun tämä on niin hieno kaupunki ja sääkin on jatkuvasti niin upea (pois lukien nuo pari helmikuista päivää) ja ihmiset on tosi kivoja ja miksi nyt pitäisi muuttaa, kun on juuri muutaman kuukauden jälkeen alkanut tänne hiljalleen sopeutua.
Samoihin aikoihin kävi myös niin, että eräs tuttu täällä Perthissä halusi suositella minua omille kontakteilleen ja lähetti CV:ni muutamalle henkilölle eteenpäin. Alusta asti on ollut tiedossa, että täällä pitäisi aktiivisesti verkostoitua helpottaakseen työllistymistä, mutta käytännössä ajatuksen muuttaminen teoiksi on ollut osaltani kankean hidasta. Suosittelun myötä sain kaivatun alkusysäyksen ja olen jo käynyt tapaamassa muutamia henkilöitä, joilla voi olla tarve rekrytoida lähiaikoina, tai jotka mahdollisesti tuntevat jonkun, jolla olisi tarvetta. Sen jälkeen Melbournen potentiaalinen työpaikka myös sopivasti ilmoitti, että rekryprosessiin tulee pieni viive, joten jatketaankin vasta maaliskuun aikana. Eli tässä on oivasti vielä muutama viikko aikaa katsoa ihan rauhassa, mikä on Perthin tilanne ja jos maaliskuussa näyttää edelleen huonolta, pakkaan laukun ja lähden tutustumaan, mitä itärannikolla olisi tarjolla.
