Kolme kuukautta Australiassa

Kylläpä menikin nopeasti.

Olen vähän pettynyt, kun vieläkään en ole nähnyt yhtään käärmettä tai pikkurillin kynttä isompaa hämähäkkiä. Torakoita sentään vilisee tuolla läheisessä puistossa auringon laskeuduttua, mutta niitäkään ei ole täällä sisällä näkynyt.

Säästä täytyy mainita sen verran, että ensimmäiset pari kuukautta oli lähes pelkkää auringonpaistetta, kuten kesät täällä yleensä onkin. Viime viikonloppu oli kuitenkin poikkeus: Samaan aikaan, kun osa itärannikosta kärsi voimakkaista pensaspaloista ja paahteesta, oli täällä lännessä toiseksi sateisin ja kaikista kylmin helmikuinen päivä koskaan. Sadetta tuli parin päivän ajan niin kovalla teholla, että muutama kaupunki kärsi jokien tulvimisesta ja uutisvirrassa oli muun muassa video asunnosta, jonka lattia lainehti vettä. Lämpötila tippui alle 15 asteen ja meilläkin oli aamulla sen verran kylmä, että heräsin palellen ja sairastin pienen flunssankin sen seurauksena.

IMG_3940

Työllistymisen suhteen on tapahtunut edistystä. Perthissä on ollut tosi hiljainen alkuvuosi, joten lähetin turhautuneena kolme hakemusta Melbourneen ja pääsinkin yllättäen heti haastatteluun ja ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Sen jälkeen iski pieni paniikki, että olenko nyt miettinyt homman ihan loppuun saakka. Melbourneen on täältä rapsakat 3 500 km. Alkoi hirvittämään mahdollinen muuttohässäkkä ja kustannukset, jotka työpaikan vastaanottaminen Melistä aiheuttaisi. Kävelin Perthin keskustassa ja yhtäkkiä tuli tosi tunteellinen olo, ai että kun tämä on niin hieno kaupunki ja sääkin on jatkuvasti niin upea (pois lukien nuo pari helmikuista päivää) ja ihmiset on tosi kivoja ja miksi nyt pitäisi muuttaa, kun on juuri muutaman kuukauden jälkeen alkanut tänne hiljalleen sopeutua.

Samoihin aikoihin kävi myös niin, että eräs tuttu täällä Perthissä halusi suositella minua omille kontakteilleen ja lähetti CV:ni muutamalle henkilölle eteenpäin. Alusta asti on ollut tiedossa, että täällä pitäisi aktiivisesti verkostoitua helpottaakseen työllistymistä, mutta käytännössä ajatuksen muuttaminen teoiksi on ollut osaltani kankean hidasta. Suosittelun myötä sain kaivatun alkusysäyksen ja olen jo käynyt tapaamassa muutamia henkilöitä, joilla voi olla tarve rekrytoida lähiaikoina, tai jotka mahdollisesti tuntevat jonkun, jolla olisi tarvetta. Sen jälkeen Melbournen potentiaalinen työpaikka myös sopivasti ilmoitti, että rekryprosessiin tulee pieni viive, joten jatketaankin vasta maaliskuun aikana. Eli tässä on oivasti vielä muutama viikko aikaa katsoa ihan rauhassa, mikä on Perthin tilanne ja jos maaliskuussa näyttää edelleen huonolta, pakkaan laukun ja lähden tutustumaan, mitä itärannikolla olisi tarjolla.

Continue Reading

Perth nousukauden jälkeen

Kesäloman loputtua päivät ovat hiljalleen täyttyneet taas työnhakukuvioista. Eteneminen on ollut melko hidasta ja vaivalloista – pääsin esimerkiksi yhden yrityksen listalle “mahdollisesti haastateltavista henkilöistä”, jolla viime viikolla käydyn puhelun perusteella olen edelleen, mutta prosessi on ollut jo kuusi viikkoa jäissä. Kävin myös juttelemassa yhden työnvälitysfirman edustajan kanssa ja vaikka henkilö totesi, että osaamisellani on varmasti mahdollisuus löytää paikka, kannattaa varautua lyhytkestoisiin sopimuksiin ja välttämättä työpaikkaa ei löydy ihan hetkessä, koska markkinatilanne on nyt tosi huono.

IMG_3954

Jo ennen tänne muuttoa oli jokseenkin tiedossa se, että Länsi-Australian kaivosteollisuudella ei mene hyvin verrattuna parhaimpiin vuosiin. Silti oli yllätys, kuinka konkreettisesti nousukauden päätös täällä näkyy.

Länsi-Australian talouden osa-alueista iso lohko on raaka-aineiden jalostusta. Vuonna 2005 alkoi täällä ennennäkemätön buumi, kun rautamalmin kysyntä kasvoi Kiinassa voimakkaan teollistumisen myötä. Koska tarjonta ei kyennyt heti reagoimaan kasvaneeseen kysyntään, nousi rautamalmin arvo yhdeksänkertaiseksi vuodesta 2000 vuoteen 2011. Uusiin kaivoksiin investoitiin ja Länsi-Australiaan syntyi yli 100 000 uutta työpaikkaa. Mahdollisuus rikastua kaivostöissä houkutteli tänne muuttovirran, joka on kasvattanut osavaltion väkilukua sadoilla tuhansilla ihmisillä.

Screen Shot 2017-02-05 at 11.13.00 AM
Rautamalmin hinnan kehitys vuodesta 1980. Graafi täältä

Vuonna 2014 hinta romahti ja sen seurauksena työttömyys on kääntynyt voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 2012 osavaltion työttömyysaste oli vaivaiset 3,7%, kun taas marraskuussa 2016 työttömyysaste käväisi jo hetkellisesti 6,9%:ssa, mikä on huonoin lukema sitten vuoden 2002.

IMG_3957

Talous hakee nyt uutta tasapainoaan. Perthin väestöstä n. 1/3 osa on maahanmuuttajia ja nyt, kun työpaikkoja leikataan, monet palaavat takaisin kotimaahansa tai muuttavat toiseen osavaltioon. Tilanne on siten vaikuttanut myös asuntojen hintoihin ja samoin toimistotilojen vuokra-asteeseen. Kaivosbuumin aikana hypänneet hinnat laskevat hiljalleen vastaamaan uutta kysyntätasoa. Vuokra-asuntonäytöissä käydessä ihmisiä on ollut melko vähän (sama tilanne myös omistusasumisessa), joissain tapauksissa välittäjät kehottavat suoraan pyytämään asunnosta pyyntihintaa halvempaa vuokrahintaa. Keskustassa kävellessä joka puolella on “For Lease” -kylttejä, ja uutisissa olikin artikkeli, jonka mukaan bisneskeskustan toimistoista on peräti 25,2% tyhjillään.

IMG_3956

Perthin taloudellinen tilanne on yleinen small talkin aihe. Ravintolan vessassakin tuli henkilö selittämään, kuinka isän kaivosalan firmalla oli vielä pari vuotta sitten yli 10 työntekijää ja nyt vain kaksi. Näin suomalaisena, v. 2008 yliopisto-opinnot aloittaneena laskusuhdanne ja toisiaan seuraavat irtisanomisuutiset ovat tuttuja koko opintojakson sekä työuran ajalta ja 7% kuulostaa vielä ihan ok:lta työttyömyysasteelta. Erona onkin lienee se, että Perthissä muutos tilanteeseen on tullut ihan vasta ja niin äkillisesti. Täällä kaikilla on vielä hyvin muistissa se, kuinka jokaisella kykenevällä oli mahdollisuus tienata ylimääräistä ja ostettiin hienoja autoja, purjeveneitä ja vesiskoottereita. Suomessa “silloin, kun myytiin vielä Neuvostoliitolle” ja “silloin, kun koko maailma käytti vielä Nokian puhelimia” -tyyppisiä voimakkaan talouskasvun tarinoita kuulee pelkästään vanhemmalta sukupolvelta.

Continue Reading