Terveisiä Belgiasta! Täällä vietetään viimeistä päivää ja huomenna matka jatkuu kohti Australiaa.

Seikkailu kohti uutta asuinmaata kohden käynnistyi viimein lauantaina, kun lensimme siskoni Maaritin kanssa talvisesta Suomesta syksyiseen Brysseliin ja sieltä junalla Ghentiin.

Matkalaukut olin pakannut ja punninnut kahteen kertaan ennen lähtöä, mutta silti mystinen fysikaalinen laajenemisilmiö tapahtui viimeisen punnituksen ja lähdön välillä. Baggage droppia Helsinki-Vantaalla tehdessäni lentokenttävaaka näytti 22,5 kg, joten halpalentoyhtiön virkailija passitti takaisin jonon perälle tyhjentämään laukusta pois 2,5 ylimääräistä kiloa. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa 50 euron ylipainomaksu. Onneksi oli sisko matkassa, joten tyhjensin nopsaa päällimmäiset tavarat laukusta omaani ja siskon käsimatkatavaroihin. Portilla tuli vielä sanomista liian leveältä näyttävästä käsimatkatavarasta ja jouduin hetkeksi sivuun lipuntarkastusjonosta. Onneksi toinen virkailija saapui pian paikalle tarkistamaan laukun ja totesi, että koko on ihan ok, ja pääsin lopulta kapuamaan lentokoneeseen.

Belgiassa oli syksyisen sateinen sää ja mukavaa seuraa. Vähän harmitti se, että jotain tärkeää jäi Suomeen – ääneni! Lauantaina ei tullut ulos muuta kuin kuiskauksia. Illalla join urheasti monta mukillista teetä, söin hunajaa suoraan lusikasta ja toivoin, että ääni paranisi kunnollisten yöunien jälkeen. Eipä parantunut. Sunnuntaina edelleen pelkkää pienen pientä pihinää. Maanantaina sama juttu. Tiistaihin keräsin kaiken toivoni ja ei – aamulla heräsin edelleen siihen, että pystyin ainoastaan kuiskaamaan. Harkitsin lääkärissä käyntiä monta kertaa, mutta netti kertoi, että kurkunpääntulehdukseen auttaa lähinnä äänihuulten lepo, eikä lääkärissä voida asialle paljoakaan tehdä. Siispä täytyi vain elellä hiljaa ja odottaa. Tiistaina onneksi oli jo havaittavissa pientä edistystä, kun pystyin viimein illasta jo jonkinlaisia matalataajuuksisia mörähdyksiäkin tuottamaan.

Tänään ääntä on jo tullut vähän, mutta toipumisvaiheessa ollaan vielä, eikä äänihuulia ole uskaltanut kovin paljoa rasittaa. No, kohta onkin edessä 25 tunnin lentohiljaisuus ja sompailu matkalaukkujen kanssa jatkuu. Saa nähdä, jääkö osa tavaroista matkalle vai pääsenkö kimpsuineni ja kampsuineni perille saakka.